Ihana aurinko ja lämpö

Tähän postaukseen en aio valittaa mistään! Tajusin perjantaina että oli oikeasti ihana päivä, niin päätin kirjoittaa siitä, helpompi kirjoittaa negatiivista asioista ja se aina helpottaa kun voi tänne valittaa mutta nyt ajattelin kirjoittaa jostakin kivasta välillä, ettei kaikki lukijat pidä mua ihan ylinegatiivisena ihmisenä...

Niin siis perjantai.. Mun äidillä oli vapaapäivä niin mietittiin aamulla että mitä tehtäisiin, shoppailemaan olisin halunnut lähteä, mutta pakko säästää nyt turkkiin kun siellä kuitenkin tulee taas shoppailtua. Mitään erikoista ei keksitty niin mentiin sitten pihalle kun oli aivan ihana ja lämmin päivä, mun äiti oli Emranin kanssa ja mä pesin Emranin uuden (kirpparilta ostetun) matkasängyn. Emran kävi uimassa ja sitten lähdettiin kirpparille, täällä pikkukylässä ei tietenkään mitään kovin isoa kirpparia ole mutta tärkeintä siinä ainakin mulle oli se että käydään edes jossain missä näkee ihmisiä :D Löysin mä farkkushortsit 20 sentillä! Emran vähän väsähti siellä kirpparilla kun oli just nukahtamassa autoon kun oltiin kirpparin pihassa enkä siten antanutkaan nukkua, kiltisti kuitenkin oli vaikka väsyttikin. Sitten käytiin vielä pikaisesti kaupassa jätskiä ja ostamassa, Emranille piltin mansikka välipalapussi, joka on suurinta herkkua nykyään.
Iltapäivällä vielä mun eno tuli käymään ja lähdettiin mökille kun siellä oli sukua kauempaa, Emran nautti taas kun paljon lapsia ja katseltavaa.
Mitään erikoista ei siis päivässä ollut mutta mä viihdyin ja Emran viihtyi kun oli paljon ohjelmaa ja menoa, ei pelkkää kotona istuskelua. Tällaisia päiviä lisää!
Lauantaikin meni suht kivasti vaikka oltiinkin kaksin kotona, käytiin vain tunnin vaunulenkki iltapäivällä ja leivottiin tiikerikakku. Tänäänkään ei mitään ihmeellistä ole ohjelmassa, puistoon varmaankin iltapäivällä mennään.
Huomenna mulla alkaa herkkulakko, täytyy katsoa miten sekin onnistuu kun nyt koko kesän joka päivä syönyt karkkia ym. No mä ainakin yritän ettei ihan joka päivä tulisi herkkuja syötyä vaan saisi nyt ainakin pari viikkoa elettyä terveellisemmin. Tiistaina mennään Emranin isomummia moikkaamaan ja siitä varmaan kirjoitan sitten seuraavaksi.

~niin minä sinua vaan~

Rattaissa päiväunilla, kädet ristissä :D

Ylinegatiivinen pikapostaus

Haluaisin kirjoittaa vaan positiivisista asioista. Ois paljon mukavampaa kun sais aina vaan kirjoittaa mitä kaikkea ihanaa on tapahtunut ja kuinka elämä hymyilee, kaikki menee paremmin kuin voisi edes toivoa. Mutta ehkä sellasta elämää ei vaan ole tarkoitettu mulle, tai sitten oon jotenkin yli negatiivinen ihminen. Nojoo on paljon hyviäkin asioita kun miettii, olen terve, mulla on koti ja katto pään päällä ja maailman suloisin pieni poika, saan elää kahden maan välillä ja pian pääsenkin jo reissuun. Enään 24 päivää jäljellä.. Mutta silti, kun jokin asia ahdistaa niin tuntuu että se kumoaa kaiken hyvän mitä on, esim jos en saa Y:tä kiinni koko päivänä niin sitten kaikki muukin tuntuu olevan huonosti, pitäisi osata vaan olla rauhassa eikä aina pelätä pahinta. Oon vaan niin kyllästynyt tähän paikallani olemiseen, kaikki päivät on samanlaisia ja mitään ei ikinä tapahdu. Jokapäivä samat rutiinit ja sama leikkipuisto. Haluan uusia maisemia lenkille ja uusia kasvoja jokapäivä, enmä pysty elämään näin. Haluan nyt vaan äkkiä sinne Turkkiin niin on ystäviä ketä käydä tapaamassa, voi mennä rannalle kärryttelemään, kävellä miljoonaa eri reittiä, shoppailla, istua teellä vaikka vaatekaupassa jos siltä tuntuu! Myös Emran on pitkästynyt ja kaipaa enemmän virikkeitä ja uusia kasvoja, Turkissa Emranillekkin on vauva kavereita ja muutenkin jokapäivä uutta ihmeteltävää. Ahdistaa kun kaikki on nyt vaan pysähtynyt paikoilleen ja ollaan vaan kotona tai käydään lähipuistossa.

Tää oli nyt vaan pikainen postaus kun ajattelin vielä ehtiä hiukan meikkaamaan sillä aikaa kun Emran nukkuu ja sitten lähdetään puistoon. Ei enään montaa viikkoa niin saadaan Emranin kanssa muutakin sisältöä elämään ja päästään Turkkiin Y:n luokse <3

Nyt ei ehdi kuvia lisäämään, instagramista löytyy nimellä; repeq !!

Kyllä äiti jaksaa..

Joinain hetkinä tekisi vaan mieli kaivautua peiton alle ja pysyä siellä koko loppu päivä, kesä, suomessa olo, elämä... Tai kesken kahvihetken pillahtaa itkuun ja surkutella loppu päivän ajan. Miksei aikuiset saa purkaa turhautumistaan itkupotkuraivareilla lattialla kieriskellen tai kiukutella kaikille muille kun itsellä on paha olla? Nojoo mulla on Emran joten peiton alle mököttämään kaivautuminen ei olisi edes mahdollista kuin korkeintaan tunniksi kun Emran on päikkäreillä, mutta siihenkään ei ole aikaa kun on siivottava, pyykättävä, tiskattava, Emranin seuraavaan ohjelmanumeroon valmistautuminen, kuten ulos lähtöön, ruokailuun tai kylpemiseen. On hyvä että Emran pitää mut kiireisenä ja näin pysyn edes suht järjissäni tässä pitkässä ja hermoja raastavassa odottamisessani. Papereita ei näy eikä kuulu. Nyt ei ole myöskään Y:stä kuulunut pariin päivään kun Y:n puhelin on rikki joten en voi soittaa ja Facebookissakaan ei ole näkynyt. Emranin syntymätodistuksen tänään tilasin ja nyt sitten odottelen sitä maistraatista. Lentiliput tuntuu olevan kaikilla muilla valmiina paitsi mulla. Äiti lähtee syyskuussa Turkkiin, äidin sisko ja mun mummikin on jo liput hommannut mutta mä vaan odottelen edelleen. Turhauttavaakin turhauttavampaa!
Mietin jo että entä jos ostankin ne liput enkä sitten vaihdakaan passiani vielä uuteen sukunimeen mutta miten se mahtaa sitten turkissa onnistua? Onko hankala hankkia siellä passi uudella nimellä mulle ja Emranille?

Jonkun verran ollaan nyt koitettu liikkua Emranin kanssa kärrytellen että ei kotona tarvitse olla, puistossa käyty useasti ja keskustaankin ja takaisin viime torstaina käveltiin (noin 12km). Täytyy vaan pysyä liikkeessä! Mua myös turhauttaa kun yritän nyt saada hiukan laihduttua mutta viimiset 2 kiloa ei sitten suostu lähtemään. No jo siitä mitä painoin ennen kuin aloin Emrania odottamaan  niin on nyt lähtenyt noin 10kg mutta en ole itse vieläkään tyytyväinen, jotenkin aina kun pääsen tavoitteeseeni niin tulee uusi painotavoite. Mutta nyt ne viimiset 2kg kun lähtisi niin voisi ehkä olla tyytyväinen! Yritän liikkua ja syödä suht terveellisesti mutta niin ettei se vaikuttaisi imetykseen, mutta kun en voi elää ilman suklaata ja muita herkkuja kun iltaisin leffoja katselen. Nykyään valvon aika myöhään öisin kun päivällä ei ole hetken rauhaa niin yöllä sitten pitää nauttia hiljaisuudesta, kun saa rauhassa katsoa leffaa tai olla koneella.

Nyt pitää alkaa valmistautumaan kun Emran kohta herää päikkäreiltä. Täytyy keittiö laittaa valmiiksi ruokailuun, eli kaikki tarvittavat nokkamukit, ruokalaput yms. valmiiksi ettei niitä tarvitse sitten alkaa etsimään ja mahdollisesti vielä tiskaamaan. Sitten myös kylpyyn ollaan menossa eli täytyy vesiä alkaa laittamaan ja kantaa yläkertaan, meillä kun ei lämmintä vettä tule ikinä tarpeeksi kun on niin pieni varaaja ja suihkussa huono paine, joten ne laitan aina valmiiksi. Sitten jos vielä puistoonkin lähdetään niin vaatteet voisi valmiiksi katsoa. Niin ja pyykit ja tiskitkin odottaa taas...

Emranin laiva :) Pyykkikorissa emran viihtyy välillä pidempiäkin aikoja ja leikkii itsekseen!

Käytiin metsässä Emranin ja mummin kanssa..

"Äiti mitä sä teet?" :D

Pikkuveljen 16v kakku! Ihan ite tein ja sen on näkönenki :D

Mikään ei tunnu onnistuvan

Nyt saisi jo Suomessa olo riittämään, oon lopullisen kyllästynyt odottamiseen ja kaikki tuntuu vain menevän väärin.. Paperit ei ole edelleenkään tulleet joten edes lentolippuja en voi valmiiksi ostaa kun en tiedä saanko sukunimen vaihdettua eli kummalla nimellä lentoliput ostan. Blogiin en ole pystynyt kirjoittamaan kun tämä tabletti ei suostunut pariin viikkoon käynnistymään ja nyt kun olin jo pakkaamassa pakettiin että lähtee huoltoon niin kokeilin vielä kerran ja sainkin tän päälle. Silti pitää lähettää kun ei ole normaalia tämä mutta nyt en viitsi kun jos kuitenkin ostan lentoliput niin tällä löytyy 50 euroa halvempia lippuja kuin samasta paikasta iphonella katsotut. Myös iphonen näytön onnistuin rikkomaan mutta onneksi edes sitä pystyy silti vielä käyttämään halkemista huolimatta. Mikään ei siis suju suunnitelmien mukaan ja epätoivo on jo iskenyt. Päivästä päivään vaan tylsää odottamista ja kesäkin on suoraan sanottuna ihan paska! Kylmä, vettä sataa ja kauhea tuuli, ei tee mieli lähteä ulos ja sitten Emrankin jo tylsistyy kun vain sisällä ollaan.

Eilen oli ihanan lämmin päivä ja oltiin puistossa ja tänäänkin ajattelin sinne lähteä jollei ala satamaan. Aikasemmin valitin siitä että täällä ei lähellä ole mitään paikkaa minne mennä niin nyt yksi tuttu mainitsi tuon lähikoulun pihan. Siinä on ihan kiva pieni leikkipaikka ja yksi vauvakeinu jossa Emran tykkää istuskella.

Viime tiistaina oltiin Emranin 6kk neuvolassa ja paljon tuli kehuja taas. Hyvin osasi kaiken mitä tämän ikäisen kuuluukin ja paino oli nyt tasaantunut kun pituutta oli tullut monta senttiä viime kerrasta. Mitat nyt pituus 73cm ja paino 12,3kg. Painoa edelleen aikapaljon mutta ei toista voi nälässäkään pitää, yö syömistä pitäisi vähentää mutta minkäs teet kun toinen yöllä itkee nälkäänsä, pakkohan se maitoa on antaa. Nyt vain ryömimis ja konttaus treenejä kovasti, hyvin Emran osaa jo itseään käsien varaan nostella ja yritys ryömimiseen on kova mutta liikkeelle ei vaan vielä pääse. Niin ja nyt on jo kaksi hammasta tullut joilla kokoajan täytyy kaikkea saada purra :D

Nyt Emran taitaakin heräillä päiväunilta joten mulla loppuu aika. Yritän taas jatkaa päivien laskemista ja koittaa pysyä järjissäni vaikka tuntuukin että kaikki kaatuu päälle. Lähdetään vaan ulos vaikka sitten tonne vesisateeseen ja yritetään keksiä tekemistä että selvitään suomi masennuksesta. 38 päivää jäljellä...

Toisinaan tuntuu täysin tältä..

Sitä vaan katsoo noihin nappisilmiin ja ymmärtää aina uudelleen mitä varten jaksaa ja pystyy ihan mihin vaan mitä eteen tulee...

Yhtenä päivänä oli meiän kuistilla ihanan lämmin niin leikittiin Emranin kanssa kesää :D 

Viime viikonloppuna Emranin mummi jäi hetkeksi Emranin kanssa kotiin niin sain tunnin vapaa-ajan, pitkästä aikaa pikkusiskon kanssa juttelua ja koskella istuskelua..

Pikkusisko <3

Tää mamma (vihaan kun joku sanoo noin ja silti käytän itse tätä) ei ihan päässyt kesäkuntoon tänä(kään) vuonna :/

Sunnuntai shoppailut.. Kesävaatetta turkkin jos me joskus sinne päästäis...

e

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan, olin valmis kuolemaan puolestasi.



Instagram: repeq
Snapchat: rebeq1

Odotus palkitaan... vai miten se menikään?

Mä oon niiiiin kyllästynyt tähän ainaseen odottamiseen. Posti hukkas siis ne Y:n lähettämät paperit, se on pitkä juttu ja sitä on selvitelty enkä siitä nyt jaksa enempää enään jauhaa, mutta nyt on uudet paperit matkalla Suomeen. Meinas kyllä epätoivo jo iskeä kun reilu kolmen viikon odotuksen jälkeen Turkin päässä postissa sanotaan etteivät he tiedä minne kirjattu kirje on joutunut. Nyt lupasivat että uusi kirje on viikossa Suomessa, johon en kyllä usko kun ennenkin kaikkiin on mennyt vähintään se kaksi viikkoa. Joten mun odottelu jatkuu edelleen ennen kuin saan yhtäkään asiaa hoidettua eteenpäin. Turhauttavaa. Ikävä. Epätoivo.

Oon nyt koittanut tsempata itteni siihen että syyskuussa jokatapauksessa pääsen takaisin Turkkiin vaikka en koskaan niitä papereita Suomeen saisikaan. Sitten toivottavasti mulla on se viisumi edes, jonka valmistumiseen en myöskään enää osaa uskoa, joten saan olla pidmpään kuin sen kolme kuukautta ja takaisin EN suostu tulemaan ennen kuin on kaikki paperit ja asiat kunnossa niin että voin milloin vain matkustaa minne haluan. 52 päivää jäljellä siis...

Edelleen vaan oon niin onnellinen siitä että mulla on Emran, en tiedä miten tästäkin ikävästä ja tylsyydestä ilman Emrania selviäisin. Emranin kanssa pysyy hyvin edes jonkinlainen rytmi elämässä kun aamulla on sängystä noustava, päivän rutiinit syöiset yms hoidettava ja illalla taas ajoissa nukkumaan. Kaikkia pieniä asioita ja mutoksia arjessa osaa arvostaa ja odottaa. oikeasti voin sanoa että päivän kohokohta ja odotuksen arvoinen juttu on se että päästään äidin kyydillä keskustaan ja ruokakauppaan :D Viikon päästä meillä on onneksi neuvola, josta en edes tykkää koska neuvolatäti ei ole kovin mukava mutta silti odotan neuvola päivää ettei tarvitse vain kotona istua. Keskustaan ei jaksa lähteä kävelemään kun matkaa on 6-7km suoraa tietä, ei edes pyörätietä kuin osan. Eikä keskustassa edes olisi mitään minne mennä, Turkissa setään on jokapuolella jotakin ja voi pysähtyä minnevaan teelle tai juttelemaan. Meillä täällä ei keskustassa ole kuin pari kauppaa ja kirjasto, jonne ei rattailla edes pääse. Ja sitten tarvitsisi vielä kävellä takaisin se sama pitkä tylsä matka.. Täytyy myöntää että musta on tullut nyt Suomessa tosi laiska ja käydään yleensä päivittäin vain ulkona tuo 200metriä postilaatikolle ja takaisin. mutta jos saa puolustella edes vähän niin täällä on kylmää ja sateista ja märkää jajaja...

Käytiin me tossa viikko sitten Emranin isomummin kanssa laivalla piknik risteilyllä ja siellä oli kyllä mukavaa. Sai nähdä ihmisiä ja Emrankin viihtyi kun oli hälinää ja katseltavaa. Kovasti Emranin teki mieli pallomereen mennä kun näki lapsia siellä leikkimässä mutta sen verran hurja meno siellä oli ettei uskallettu kuin lasin läpi katsoa. Päivä meni siellä tosi nopeasti vaikka ensin jännitin että mitä jos Emran ei viihdykkään ja kitisee kokoajan mutta hyvin meni eikä yhtään kiukkuilua.
Mökillä myös ollaan oltu ja sielläkin Emran viihtyy kun on sukulais lapsia ja meteliä.

Niin ja Emranille on tullut eka hammas läpi!  

Nyt Emran heräsikin päikkäreiltä ja mun oma rauha loppui joten kirjottelen taas kun kerkeän.

Laivalla isomummin kanssa

Emran iltapalalla :D

Hetken omaa aikaa kun Emran päikkäreillä. Kaksplus 11/94 (oman syntymäkuukauden numero), kaakaota ja sämpylää :)

Mansikkakakkua 6kk kunniaksi!

Ihanaa kun Suomeenkin on nyt tullut hellettä ja ollaan saatu nauttia auringosta :) Paljon ollaan oltu ulkona ja yritetty nauttia. Emrania vaan hampaat tuntuu vaivaavan ja mä stressaan kun ei vieläkään ole tietoa milloin päästään takaisin Turkkiin :( Paperit ei vieläkään ole Ankarasta tulleet vaikka ne on lähetetty jo kaksi viikkoa sitten ja mun viisumikaan ei edelleenkään ole valmis vaikka sitä haettiin toukokuun lopussa.. Mä niin vaan haluan jo päästä takaisin kotiin! Ihan hirveä ikävä Y:tä ja Emrankin vaistoaa musta kun mä stressaan ja ikävöin niin kiukkuilee enemmän. Mutta kyllä me edelleenkin selvitään ja olen ennenkin jaksanut odottaa sen 3kk Suomessa niin jaksan nytkin rauhassa vain odottaa... välillä vaan meinaa epätoivo iskeä ja tuntuu että mikään ei onnistu. Onneksi mulla on tuo maailman ihanin ja suloisin pienimies joka saa joka päivä hymyn huulille ja onnistuu piristämään vaikka mikä olisi <3

Tänään onkin vietetty Emranin 6kk synttäreitä ja vieraita on käynyt paljon :) Mukava päivä ollut! Mansikkakakku onnistui ja sitä Emrakin sai maistella. Emranin kummisetä laittoi hyppykiikun kattoon ja Emran oli ihan Super onnellinen, kiljahteli ja nauroi. Tosi nopeasti on mennyt tämä puoli vuotta, yhtäkkiä  vaan huomaa kuinka mun pieni vauva onkin jo iso poika, istuu jo melkein ilman tukea ja tarttuu kaikkeen mikä vain käden ulottuvilla sattuu olemaan. Kaupassakin saa nykyään olla varovainen ettei Emran pääse liian lähelle hyllyjä ja heitä kaikkea alas :D Tänään Emran istui ekaa kertaa kauppakärryissä ja oli tosi tyytyväinen, ennen ollaan käytetty niitä vauvankaukalo kärryjä muta Emran ei ikinä viihdy koko kauppareissua vaan alkaa kiukkuilemaan niin nyt istui tyytyväisenä kärryissä ja katseli ihmisiä. Ja jutteli (kiljui) kaikille :D

Nyt odottelen pikkuveljeä saunasta ja sitten leffaa ja herkkuja :) Ahdistaa ja masentaa suomi muta koitetaan selviytyä!

Lomalla Suomessa...

Tauon jälkeen koitan taas kirjoitella useammin. Ollaan siis nyt suomessa ja ollut tosi kiirettä kun ei ole Y:tä auttamassa Emranin kanssa. Kyllästyin myös siihen ainaiseen kännykällä näpyttämiseen joten tilasin tabletin+näppäimistön ja sitten odottelin sen saapumista. Nyt on tämä tabletti jo muutamia päiviä ollut mutta mulla menee hermot tän kanssa! windowsin käyttöjärjestelmä ei selvästi ole mua varten.. muuten kyllä ihan ok mutta ärsyttää kun ei saa mitään sovelluksia ladattua mitä haluaisin esim. instagram on jokin instapic joka näyttää tosi oudolta, enkä tykkää, snapchattia en saa ollenkaan, en bloggeria, ei viaplayta, en yhtään mitään mitä tarvitsisin :/ koitan jos saisin tämän myytyä niin ostan mieluummin jonkin missä on android käyttiksenä!

Turkista ei millään haluttu palata Suomeen niin käytiin sitten Antalyassa kentällä vaihtamassa liput ja oltiin melkeen viikko kauemmin. Eka lento Istanbuliin meni ihan hyvin Emranin kanssa, Emran taisi  nukkua melkein koko matkan. Lento kuitenkin lähti niin paljon myöhässä Antalyasta ettei ehditty Helsinkiin menevään koneeseen joten jäätiin sitten Istanbuliin yöksi. Eikä edes harmittanut kun ilmaiseksi päästiin 5 tähden hotelliin yöksi ja ilmaiset ruuat illalla hotellilla ja aamulla vielä kentällä. Aamulla siis aikaisin lähdettiin Helsinkiin päin ja sekin lento meni Emranin kannalta ihan ok, hiukan meinasi Emran hermostua ja alkoi kitisemään kun piti niin kauan olla paikallaan ja tuli tylsää mutta ei onneksi itkenyt. Äidistä oli kyllä suuri apu kentällä laukkujen yms kanssa ja ei tarvinnut yksin siellä Istanbulissa panikoida kun ensin ei tiennyt mitä nyt tehdään kun myöhästyttiin koneesta! Koneessa ei saatu vierekkäisiä paikkoja kun oli niin täyttä. Mua vaan jännitti kun mun oleskelulupa ei ollut vielä valmis ja mun päivät tuli juuri tasan täyteen silloin, pelkäsin että pitää sakkoja maksaa paljonkin ja joudun yksin jonnekkin mutta päivät oli juuri tasan sen 90 eli ei ollut ongelmaa...

Suomessa on enimmäkseen tylsää, märkää ja ikävä Turkkiin. Toisaalta olen kyllä nyt ihan tykännytkin olla täällä kun näkee taas kaikki sukulaiset ja vanhoja kavereita mutta enimmäkseen tylsää kotona istuskelua. Emrankaan ei oikein viihdy kun ollaan vaan kotona. Helpottavaa on vaan se että tiedän pääseväni pian takaisin. Odottelen nyt vain papereita Ankarasta tänne jotta saadaan virallistettua avioliitto myös täällä Suomessa, sitten vaihdan oman ja Emranin sukunimen ja hankin uudet passit, sitten ostetaankin pelkkä menolippu :) Eli varmaan ainakin kuukausi vielä Suomessa ollaan.. Y siellä yrittää metsästää meille hyvää mutta suht edullista vuokra-asuntoa Alanyasta ja tekee kovasti töitä että saadaan sitten ostaa ekaan OIKEAAN kotiin kaikkea tarpeellista.

Juhannus oltiin mökillä rauhassa suvun kanssa, grillattiin, saunottiin ja illat istuttiin nuotiolla. Oli ihanaa olla vain ihan rauhassa ja syödä hyvin ruokia joita ei taas ole pitkään aikaan saanut.

Viime torstaina oltiin Emranin kanssa neuvolassa ja Emran sai 5kk rokotteet joista tuli hiukan kipeäksi. Kehuja tuli että hyvin on kasvanut ja oppinut uusia juttuja. paino 11kg ja 69.6cm eli painoa on aikapaljon mutta kuulemma tasaantuu kun Emran lähtee liikkeelle. Yö syömistä pitäisi vähentää ja koittaa tarjota vain tuttia, mutta Emran ei oikein tuttia syö joten eise silloin yölläkään onnistu. Kauhea huuto tulee ellei maitoa anneta :D

Nyt siis vain odotellaan ja odotellaan, niitä papereita ja Turkkiin takaisin pääsyä. Mutta muistetaan myös nauttia Suomessa olosta ja koitetaan keksiä tekemistä. Ensiviikolla koitetaan päästä käymään Emranin isomummia moikkaamassa ja vanhoilla kulmilla kärryttelemässä.

äidinkulta 5kk

Suomi, kylmä, tylsyys....

Pöysti hiukan pelkää Emrania..

Emran vihaa tota turvakaukaloa kun ei ole turkissa tottunut tommosta käyttämään, yleensä aina ensin alkaa huuto ja vastaan tappelu kun kaukaloon laittaa mutta sitten nukahtaa onneksi nopeasti..