Emran on vihdoin terve ja olen siitä niin onnellinen, oli ihan kamalaa kun kuumeilu vain jatkui eikä mikään auttanut. Viimeisen kerran lähdettiinkin kiireellä sairaalaan kun Emran sai allergisenreaktion antibiootista ja muuttui ihan laikukkaaksi ja haukkoi henkeä. Ikinä en ole niin paljon pelästynyt. No jotakin allergialääkettä annettiin ja määrättiin taas uusi (kolmas) antibioottikuuri Emranille. Silloin mä päätin että nyt loppui kaikki lääkkeet ja mitään uusia en enään Emranille suostu syöttämään, Y tietysti protestoi ja yritti saada mun mielen muuttumaan mutta kun mä jotain tosissani päätän niin siihen on turha kenenkään mitään tulla valittamaan.
Ja niin Emran sitten alkoi parantumaan, kuume ei enään noussut ja yskäkin väheni pikkuhiljaa, pelkällä tissimaidolla ja rakkaudella sain Emranin kolmen viikon sairastelusta vihdoin kuntoon.
Nyt olenkin ollut ihan ylivarovainen ettei vaan ole kylmä tai liian vähän vaatetta päällä kun ulos lähdetään. Emran tykkäisi olla vähillä vaatteilla ja nukkua pelkän vaipan kanssa mutta nyt olen yöksikin laittanut kunnolla pitkää päälle ettei vain palellu. Toinen syy yöpukuun on myös se että Emran osaa itse avata vaipan ja sitten on sänky märkänä ennen kuin ehdin huomata.
Täällä on nyt satanut ja ukkostanut muutaman päivän ja ilma viilentynyt ihan kivasti. Farkuissa ja t-paidassa kyllä pärjää vielä mutta on saanut jo takkiakin mukana kantaa. Emrania en ole enään ulos lyhyt hihaisella ottanut, päivällä ohuempi pitkähihainen ja illalla sitten takki päälle.
Y lopetti työt aikasemmassa ravintolassa ja nyt ollaankin päivät ja yöt kokoajan yhdessä ja se on vähän liikaa... Kinaa tulee kokoajan kaikesta ja sitten tulee sanottua pahasti. Tänään riideltiin niinkin vakavasta asiasta kuin perunamuusi!! Mä en tiedä miksi mulla on hermot niin kireällä ja mua ärsyttää ihan jokaikinen pienikin juttu mitä Y sanoo tai tekee ja tuntuu että Y oikein yrittää ärsyttää tahalteen lisää, sen mielestä on hauskaa ja söpöä kun mä olen vihainen mutta en mä jokapäivä jaksaisi kaikesta vääntää... Ja sitten mua ärsyttää kun Y katsoo joka yö leffaa tabletilta, tulee nukkumaan aamulla seitsämän-kahdeksan aikaan ja sitten haluasi nukkua tietysti kokopäivän, eikä auta vaikka nätistikkin olen yrittänyt sanoa asiasta. Musta vaan välillä tuntuu että mä teen ihan kaiken ja toinen vaan makaa. Herään aamulla Emranin kanssa, teen Emranille aamupalaa, kylvetän, puen, syötän, ulkoillaan ja samalla täytyy itsekin saada käytyä suihkussa, pukeuduttua, meikattua, syödä ja myös hoitaa kotia, tiskata, pestä pyykkiä (käsin kun ei ole konetta), tehdä ruokaa ja korjata sotkut jotka Y on yöllä valvoessaan saanut aikaan. Joo mä kyllä jaksan ja pystyn tähän kaikkeen, ei se ole mikään ongelma, olenhan mä Suomessakin yksin pärjännyt MUTTA se vaan saa mut niin vihaiseksi kun Y samaan aikaan mun tehdessä kaikkea niin vain nukkuu....
Ehkä mä valitan turhasta ja täytyy vaan tyytyä elämään mikä mulla on! Onhan mulla ihan täydellinen pienimies Emran joka saa päivän kuin päivän piristettyä.
Emran on nyt pienessä ajassa oppinut valtavasti kaikkea uutta, ei mitään suurta mutta ihanaa kattoa kun mun pieni vauva kasvaa ja ihailee maailmaa. Emran oppinut kierimään pitkin sänkyä, toisinaan hiukan rasittavaa kun koittaa nukuttaa ja toinen kierii karkuun ja kikattaa. Sormiruokailusta on kiinnostuttu ja vihdoin ne ruuat menee suuhun asti eikä vain lentele pitkin seiniä :D Myös normaaliruoka on alkanut maistumaan eikä ole tissillä jatkuvasti. Emran on nyt alkanut myös viihtymään enemmän itsekseen, keskittyy johonkin leikkiin ja on välillä yli puolikin tuntia ihan itsekseen omien lelujensa kanssa ja höpöttelee eikä vaadi seuraa. Aikaisemmin Emran ei ole viihtynyt edes pientä hetkeä, muutamaa minuuttia, itsekseen vaan aina pitänyt olla sylissä tai muuten viihdyttää.
Olen katsellut jo lippuja Suomeen mutta ihan hirveän hintaisia :( Mä niin haluaisin että oltaisiin joulu Suomessa ja uusi vuosi sitten taas täällä! Haluaisin Emranille kunnollisen ihanan perhe-joulun kaikkine perinteineen ja suvun ympärille. Mä en itse ole koskaan aikasemmin pahemmin joulusta välittänyt mutta nyt kun on Emran niin haluan kunnon joulun! Lahjat, joulupukki, joululaulut ja se tunnelma, sukulaiset ja rakkaus ympärillä! Y:tä tuskin tänäkään vuonna Suomeen tulen saamaan mutta silti jouluna haluaisin Suomessa olla ja sitten taas takaisin tänne Turkkiin Y:n luokse. Turkkilaiset ei pahemmin joulua vietä (ainakaan Y:n perhe) joten en ole Y:tä edes saanut ymmärtämään kuinka tärkeää mulle olisi saada viettää joulu Suomessa. Ja tietysti hänetkin mukaan haluaisin mutta en vaan jaksa enään yhtäkään paperijuttua tai muutakaan stressiä aiheuttavaa säätöä mun päähän tällähetkellä, ja mähän olisin suomessa vaan noin viikon niin eiköhän me sen aikaa erossakin selvitä kun kuitenkin ollaan pidempiäkin aikoja selvitty :)
Emran ei oikein tykännyt uuden takin sovittamisesta :D
Emranin bestis ;) emran rakastaa leikkiä tuon pojan kanssa Onnelassa..
Aamupalaa
