Ihana aurinko ja lämpö

Tähän postaukseen en aio valittaa mistään! Tajusin perjantaina että oli oikeasti ihana päivä, niin päätin kirjoittaa siitä, helpompi kirjoittaa negatiivista asioista ja se aina helpottaa kun voi tänne valittaa mutta nyt ajattelin kirjoittaa jostakin kivasta välillä, ettei kaikki lukijat pidä mua ihan ylinegatiivisena ihmisenä...

Niin siis perjantai.. Mun äidillä oli vapaapäivä niin mietittiin aamulla että mitä tehtäisiin, shoppailemaan olisin halunnut lähteä, mutta pakko säästää nyt turkkiin kun siellä kuitenkin tulee taas shoppailtua. Mitään erikoista ei keksitty niin mentiin sitten pihalle kun oli aivan ihana ja lämmin päivä, mun äiti oli Emranin kanssa ja mä pesin Emranin uuden (kirpparilta ostetun) matkasängyn. Emran kävi uimassa ja sitten lähdettiin kirpparille, täällä pikkukylässä ei tietenkään mitään kovin isoa kirpparia ole mutta tärkeintä siinä ainakin mulle oli se että käydään edes jossain missä näkee ihmisiä :D Löysin mä farkkushortsit 20 sentillä! Emran vähän väsähti siellä kirpparilla kun oli just nukahtamassa autoon kun oltiin kirpparin pihassa enkä siten antanutkaan nukkua, kiltisti kuitenkin oli vaikka väsyttikin. Sitten käytiin vielä pikaisesti kaupassa jätskiä ja ostamassa, Emranille piltin mansikka välipalapussi, joka on suurinta herkkua nykyään.
Iltapäivällä vielä mun eno tuli käymään ja lähdettiin mökille kun siellä oli sukua kauempaa, Emran nautti taas kun paljon lapsia ja katseltavaa.
Mitään erikoista ei siis päivässä ollut mutta mä viihdyin ja Emran viihtyi kun oli paljon ohjelmaa ja menoa, ei pelkkää kotona istuskelua. Tällaisia päiviä lisää!
Lauantaikin meni suht kivasti vaikka oltiinkin kaksin kotona, käytiin vain tunnin vaunulenkki iltapäivällä ja leivottiin tiikerikakku. Tänäänkään ei mitään ihmeellistä ole ohjelmassa, puistoon varmaankin iltapäivällä mennään.
Huomenna mulla alkaa herkkulakko, täytyy katsoa miten sekin onnistuu kun nyt koko kesän joka päivä syönyt karkkia ym. No mä ainakin yritän ettei ihan joka päivä tulisi herkkuja syötyä vaan saisi nyt ainakin pari viikkoa elettyä terveellisemmin. Tiistaina mennään Emranin isomummia moikkaamaan ja siitä varmaan kirjoitan sitten seuraavaksi.

~niin minä sinua vaan~

Rattaissa päiväunilla, kädet ristissä :D

Ylinegatiivinen pikapostaus

Haluaisin kirjoittaa vaan positiivisista asioista. Ois paljon mukavampaa kun sais aina vaan kirjoittaa mitä kaikkea ihanaa on tapahtunut ja kuinka elämä hymyilee, kaikki menee paremmin kuin voisi edes toivoa. Mutta ehkä sellasta elämää ei vaan ole tarkoitettu mulle, tai sitten oon jotenkin yli negatiivinen ihminen. Nojoo on paljon hyviäkin asioita kun miettii, olen terve, mulla on koti ja katto pään päällä ja maailman suloisin pieni poika, saan elää kahden maan välillä ja pian pääsenkin jo reissuun. Enään 24 päivää jäljellä.. Mutta silti, kun jokin asia ahdistaa niin tuntuu että se kumoaa kaiken hyvän mitä on, esim jos en saa Y:tä kiinni koko päivänä niin sitten kaikki muukin tuntuu olevan huonosti, pitäisi osata vaan olla rauhassa eikä aina pelätä pahinta. Oon vaan niin kyllästynyt tähän paikallani olemiseen, kaikki päivät on samanlaisia ja mitään ei ikinä tapahdu. Jokapäivä samat rutiinit ja sama leikkipuisto. Haluan uusia maisemia lenkille ja uusia kasvoja jokapäivä, enmä pysty elämään näin. Haluan nyt vaan äkkiä sinne Turkkiin niin on ystäviä ketä käydä tapaamassa, voi mennä rannalle kärryttelemään, kävellä miljoonaa eri reittiä, shoppailla, istua teellä vaikka vaatekaupassa jos siltä tuntuu! Myös Emran on pitkästynyt ja kaipaa enemmän virikkeitä ja uusia kasvoja, Turkissa Emranillekkin on vauva kavereita ja muutenkin jokapäivä uutta ihmeteltävää. Ahdistaa kun kaikki on nyt vaan pysähtynyt paikoilleen ja ollaan vaan kotona tai käydään lähipuistossa.

Tää oli nyt vaan pikainen postaus kun ajattelin vielä ehtiä hiukan meikkaamaan sillä aikaa kun Emran nukkuu ja sitten lähdetään puistoon. Ei enään montaa viikkoa niin saadaan Emranin kanssa muutakin sisältöä elämään ja päästään Turkkiin Y:n luokse <3

Nyt ei ehdi kuvia lisäämään, instagramista löytyy nimellä; repeq !!

Kyllä äiti jaksaa..

Joinain hetkinä tekisi vaan mieli kaivautua peiton alle ja pysyä siellä koko loppu päivä, kesä, suomessa olo, elämä... Tai kesken kahvihetken pillahtaa itkuun ja surkutella loppu päivän ajan. Miksei aikuiset saa purkaa turhautumistaan itkupotkuraivareilla lattialla kieriskellen tai kiukutella kaikille muille kun itsellä on paha olla? Nojoo mulla on Emran joten peiton alle mököttämään kaivautuminen ei olisi edes mahdollista kuin korkeintaan tunniksi kun Emran on päikkäreillä, mutta siihenkään ei ole aikaa kun on siivottava, pyykättävä, tiskattava, Emranin seuraavaan ohjelmanumeroon valmistautuminen, kuten ulos lähtöön, ruokailuun tai kylpemiseen. On hyvä että Emran pitää mut kiireisenä ja näin pysyn edes suht järjissäni tässä pitkässä ja hermoja raastavassa odottamisessani. Papereita ei näy eikä kuulu. Nyt ei ole myöskään Y:stä kuulunut pariin päivään kun Y:n puhelin on rikki joten en voi soittaa ja Facebookissakaan ei ole näkynyt. Emranin syntymätodistuksen tänään tilasin ja nyt sitten odottelen sitä maistraatista. Lentiliput tuntuu olevan kaikilla muilla valmiina paitsi mulla. Äiti lähtee syyskuussa Turkkiin, äidin sisko ja mun mummikin on jo liput hommannut mutta mä vaan odottelen edelleen. Turhauttavaakin turhauttavampaa!
Mietin jo että entä jos ostankin ne liput enkä sitten vaihdakaan passiani vielä uuteen sukunimeen mutta miten se mahtaa sitten turkissa onnistua? Onko hankala hankkia siellä passi uudella nimellä mulle ja Emranille?

Jonkun verran ollaan nyt koitettu liikkua Emranin kanssa kärrytellen että ei kotona tarvitse olla, puistossa käyty useasti ja keskustaankin ja takaisin viime torstaina käveltiin (noin 12km). Täytyy vaan pysyä liikkeessä! Mua myös turhauttaa kun yritän nyt saada hiukan laihduttua mutta viimiset 2 kiloa ei sitten suostu lähtemään. No jo siitä mitä painoin ennen kuin aloin Emrania odottamaan  niin on nyt lähtenyt noin 10kg mutta en ole itse vieläkään tyytyväinen, jotenkin aina kun pääsen tavoitteeseeni niin tulee uusi painotavoite. Mutta nyt ne viimiset 2kg kun lähtisi niin voisi ehkä olla tyytyväinen! Yritän liikkua ja syödä suht terveellisesti mutta niin ettei se vaikuttaisi imetykseen, mutta kun en voi elää ilman suklaata ja muita herkkuja kun iltaisin leffoja katselen. Nykyään valvon aika myöhään öisin kun päivällä ei ole hetken rauhaa niin yöllä sitten pitää nauttia hiljaisuudesta, kun saa rauhassa katsoa leffaa tai olla koneella.

Nyt pitää alkaa valmistautumaan kun Emran kohta herää päikkäreiltä. Täytyy keittiö laittaa valmiiksi ruokailuun, eli kaikki tarvittavat nokkamukit, ruokalaput yms. valmiiksi ettei niitä tarvitse sitten alkaa etsimään ja mahdollisesti vielä tiskaamaan. Sitten myös kylpyyn ollaan menossa eli täytyy vesiä alkaa laittamaan ja kantaa yläkertaan, meillä kun ei lämmintä vettä tule ikinä tarpeeksi kun on niin pieni varaaja ja suihkussa huono paine, joten ne laitan aina valmiiksi. Sitten jos vielä puistoonkin lähdetään niin vaatteet voisi valmiiksi katsoa. Niin ja pyykit ja tiskitkin odottaa taas...

Emranin laiva :) Pyykkikorissa emran viihtyy välillä pidempiäkin aikoja ja leikkii itsekseen!

Käytiin metsässä Emranin ja mummin kanssa..

"Äiti mitä sä teet?" :D

Pikkuveljen 16v kakku! Ihan ite tein ja sen on näkönenki :D