Haluaisin kirjoittaa vaan positiivisista asioista. Ois paljon mukavampaa kun sais aina vaan kirjoittaa mitä kaikkea ihanaa on tapahtunut ja kuinka elämä hymyilee, kaikki menee paremmin kuin voisi edes toivoa. Mutta ehkä sellasta elämää ei vaan ole tarkoitettu mulle, tai sitten oon jotenkin yli negatiivinen ihminen. Nojoo on paljon hyviäkin asioita kun miettii, olen terve, mulla on koti ja katto pään päällä ja maailman suloisin pieni poika, saan elää kahden maan välillä ja pian pääsenkin jo reissuun. Enään 24 päivää jäljellä.. Mutta silti, kun jokin asia ahdistaa niin tuntuu että se kumoaa kaiken hyvän mitä on, esim jos en saa Y:tä kiinni koko päivänä niin sitten kaikki muukin tuntuu olevan huonosti, pitäisi osata vaan olla rauhassa eikä aina pelätä pahinta. Oon vaan niin kyllästynyt tähän paikallani olemiseen, kaikki päivät on samanlaisia ja mitään ei ikinä tapahdu. Jokapäivä samat rutiinit ja sama leikkipuisto. Haluan uusia maisemia lenkille ja uusia kasvoja jokapäivä, enmä pysty elämään näin. Haluan nyt vaan äkkiä sinne Turkkiin niin on ystäviä ketä käydä tapaamassa, voi mennä rannalle kärryttelemään, kävellä miljoonaa eri reittiä, shoppailla, istua teellä vaikka vaatekaupassa jos siltä tuntuu! Myös Emran on pitkästynyt ja kaipaa enemmän virikkeitä ja uusia kasvoja, Turkissa Emranillekkin on vauva kavereita ja muutenkin jokapäivä uutta ihmeteltävää. Ahdistaa kun kaikki on nyt vaan pysähtynyt paikoilleen ja ollaan vaan kotona tai käydään lähipuistossa.
Tää oli nyt vaan pikainen postaus kun ajattelin vielä ehtiä hiukan meikkaamaan sillä aikaa kun Emran nukkuu ja sitten lähdetään puistoon. Ei enään montaa viikkoa niin saadaan Emranin kanssa muutakin sisältöä elämään ja päästään Turkkiin Y:n luokse <3
Nyt ei ehdi kuvia lisäämään, instagramista löytyy nimellä; repeq !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti