No mä aloitan ihan alusta, siitä kun viimeksi oli ne Emranin testit, kaikki oli hyvin onneksi :) Ei diabetesta eikä mitään vikaa kilpirauhasessa, hemoglobiini oli hiukan matala mutta pitää saada Emran vain syömään enemmän oikeaa ruokaaa ja vähemmän maitoa. Myös mun oma laihtuminen ja anemia vaikuttaa Emranin raudan saantiin mun maidon kautta.
Lennot tänne meillä sujui paremmin kuin osasin odottaa. Emran oli koko matkan kuin enkeli. Puoli kahden aikaan heräsi yöllä ihmettelemään lentokonetta ja annoin sitten hetken leikkiä ja tutkia ennen kuin koitin saada takaisin nukkumaan. Kolmen jälkeen yöllä oltiin Antalyassa ja sieltä transferilla kohti alanyaa. Eka yö oltiin Emranin kummitädin luona ja sitten heti aamulla lähdettiin omaa kotia etsimään. Nopeasti löytyi mieluinen koti, hyvällä paikalla keskustassa ja oli suht edullinenkin.
Tämä kuumuus tuntui alkuun tosi tuskaiselta, hiestä märkänä ihan kokoajan. Emran ei paljoa kuumuudesta välittänyt vaan oli onnellinen kuin paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä Emran rakastaa tätä huomiota jota täällä saa, kaikki tulee ihastelemaan ja ottaa syliin ja hyppyyttää.
Meidän onnea vain varjosti epätieto. Kun saavuttiin Turkkiin en kuullut Y:stä yhtään mitään. koko tänä aikana kun täällä ollaan oltu niin en saanut yhteyttä Y:hyn, en halunnut blogiin kirjoittaa osittain tästä syystä koska sitten kaikki olisi vaan kyselleet enemmän enkä itsekään tiennyt mitä tapahtuu. Enkä myöskään nyt aio syytä tähän kirjoittaa koska uskon että tilanteen aiheuttaja myös lukee tätä tekstiä. Ole sinä vain tyytyväinen aiheuttamaasi draamaan mutta tämä vielä selvitetään kun sinut jostain käsiini löydän!. Mulla ja Y:llä on kaikki nyt hyvin, asutaan yhdessä ja mietitään tulevaa Suomeen lähtöä. Eilen vihdoin sain Y:n kotiin ja saadaan taas olla koko perhe yhdessä ja onnellisia.
Ensi kuussa muutetaan johonkin toiseen kaupunkiin ja Alanyan paskanpuhujat saavat jäädä tänne ihan keskenään.
Täällä vietetään nyt bayramia eli uhrijuhlaa, monet paikat on kiinni kun on "pyhä" ja ihmiset lähtevät kotiinsa juhlimaan. Mekin lähdetään huomenna Y:n kotikylään Ermenekkiin syömään lammasta ja viettämään aikaa perheen kanssa.
Ihanaa olla taas onnellinen, viimeiset viikot on ollut ihan yli raskaita, onneksi mulla oli oma äiti täällä tukena ja auttoi jaksamaan ja tietenkin Emran piristi jokaista päivää. Emrankin ollut tosi huonolla tuulella kun vaistonnut mun hermostuneisuuden. Pääsin myös ekaa kertaa Emranin syntymän jälkeen ulos tuulettumaan ja se teki hyvää kaiken paskan keskellä, äiti halusi jäädä yöksi Emranin kanssa ja mä lähdin Emranin kummin kanssa satamaan discoihin. Alkuun pelkäsin että miten Emran selviää yön ilman mun maitoa mutta hyvin se oli mennyt, ei ollut itkenyt eikä mitään.
Saatiin myös täällä esiintymässä ollut Ilpo Kaikkonen meidän mukaan satamaan ;) Oli kiva ilta/yö :)
Tänään aion illalla kuunnella mun pavekkeelta kun yö-yhtyeen Olli laulaa yön biisejä tossa vieressä baarissa ja nauttia siitä että kaikki on taas hyvin, viime maanantaina kuuntelin Emranin kanssa samoja biisejä ja oli tosi huono fiilis. Yön biisit on aina ollut mulle kauhean ahdistavia kun niitä joskus lapsuudessa kuullut kaiken ei-niin-hyvän olon keskellä. Tässä parvekkeella istuin Emran sylissä ja Olli lauloi ihmisen poikaa; "voi kumpa matkas onneksi koituis, vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisampi kuin isäs milloinkaan, kumpa oppisit ajattelmaan", kyyneleet silmissä. Tänään saan kuunnella saman mutta paremmalla mielellä.
Voi olla että myöhemin palaan tähän Y:n kuvioon ja tarkennan asioita mutta nyt en sano muutakuin että yhdessä ollaan ja kaikki on taas hyvin. Mun pieni perhe on mulle kaikista täkein ja olen valmis tekemään sen eteen ihan mitä tahansa.
Kuvia ei paljoa ole tullut otettua eikä instagrammiin ole jaksanut mitään laittaa mutta tilanne muuttuu ja nyt alkaa taas kuviakin tulemaan :)
Obassa syömässä
Emran rakastaa uimista <3
+++++++++++++++++++
Instagram: repeq
