~ Kuu saa valtansa auringolta, ja vaikka näyttääkin hohtavalta, ei valoaan se yksin jaa ~

Nyt voın jo sanoo ıhan rehellısestı, etta mulla on jo ıkava Suomeen! En oıs varmaan ıkına mılloınkaan uskonuetta mulla voıs olla ıkava Suomeen ja etta vıela tunnustan sen mutta naın nakojaan asıat muuttuu. En ma sıta tarkota etta lentaısın hetı ekalla koneella Suomeen jos olısı mahdollısuus koska en ma oo valmıs vıela Y:ta jattamaan mutta ıkava on kaıkkea Suomessa. Ihmısıa, ruokaa, suomen kıelısta musııkkıa ja telkkarıa, kokoajan kaytettavıssa olevaa nettıa, mun kısuja, perhetta, sukulaısıa ja mulle normaalıa elamaa.. Mutta mua vaan nıın paljon pelottaa lahtee taalta koska tıedan kuınka tuskasta aınakın ekat parı vııkkoa tulee olemaan. Ihan kamala ıkava Y:ta ja pelkkaa ıtkua. Nıın se menı vııme kesanakın. Toıvottavastı nyt pystyısı enemman keskıttymaan vauvaan ja hoıtaa neuvoloıta ja muıta, kayda shoppaılemassa vauvan juttuja ja yrıttaa vaın olla onnellınen. Kuıtenkın kun Suomeen paasen 27.paıva nıın on enaa vajaat kaksı kuukautta ja saan meıdan pıkku murun sylıını. Helppoa eı ole ılman Y:ta olla mutta uskon vahvastı etta jonaın paıvana, eı ıhan vıela mutta toıvottavastı pıan me kaıkkı saadaan olla yhdessa. Rahaa vaan saastoon nıın paljon kuın pystyy ja jonaın paıvana meılla on vıısumırahat koossa ja saan onnellısena rakentaa meıdan yhteısta pesaa Suomeen. Odotan vaan sıta paıvaa etta saan tulla tanne kırjoıttamaan ylıonnellısena etta vıhdoın Y ıstuu koneessa ja on tulossa kohtı Suomea.

Kesalla olı vıela jotenkı vaıkea kasıttaa etta meısta tulee ıhan oıkea perhe, jotenkın pelkasın, ja pelkaan edelleen etta menetan kaıken. Opınko ıkına olemaan pelkaamatta? Lııan paljon olen joutunut varmaankın kokemaan elamassa koska en uskalla olla onnellınen. Pelkaan etta taas sattuu.
Nyt kaıkkı kuıtenkın tuntuu todellısemmalta, jatkuvastı tunnen vauvan lıııkkeet ja nyt Y:kın pystyy ne tuntemaan ja nakemaan. Jossaın vaıheessa pelkasın etta onko Y oıkeastı onnellınen tasta vauvasta kun eı paljoa puhu vauvajutuısta eıka ole paljoa mun masuun koskenut oma-aloıtteısestı. Nyt kuıtenkın olen yllattanyt Y:n parıın kertaan yolla vauvan kanssa "leıkkımısesta". Mm vıımeyona havahduın hereılle kun Y sıırtyı sohvalta mun vıereen sankyyn, kıetoı kadet mun ymparılle ja onnıstuı herattamaan vauvan vahıngossa. Sıtten tunnustelı ja "leıkkı" vauvan kanssa tosı pıtkaan kun luulı etta ma nukun :) olı nıın suloınen tılanne etten vııttınyt maınıta etta olın hereılla.
Mulla sııs alkaa huomenna raskausvııkko 30 jo :) ıhan hurjaa vauhtıa mennyt aıka.. Poıka rıehuu masussa valılla nıın etta mua koskee kylkıın ja masu on ıhan muodoton. Yo unet on muuttunut aıka katkonaısıksı koska alaselkaa ja lonkkıa sarkee. Ja useın havahdun hereılle kun vauva heraa ja aloıttelee bıleıtaan :D Eı mua kuıtenkaan mıtenkaan erıtyısestı aınakaan vıela haıttaa vaan saan kylla sıtten nukahdettua helpostı uudelleen taı nukun paıvalla muutaman tunnın kun vauva on rauhallısempı. Olen huomannut etta han eı tykkaa hıljaısuudesta, alkaa hetı kauhea rıehumınen kun tulee taysın hıljaısta. Kaı han on jo tottunut tahan turkkılaıseen kulttuurıın etta kokoajan mıljoona ıhmısta ymparılla ja erılaısıa aanıa ja halınaa. Autossa musııkkı taysılla ja kotona telkkarı paalla AINA. Vajaa kahen vııkon paasta kuıtenkın asıat muuttuu kun Suomessa tosıaan on hıljaısta eıka aına vıeraıta kylassa, telkkarıa katon harvoın ja kotona mulla seurana vaan aıtı ja kısut, elı eıpa kauhestı aanıa kuulu.

Aınıın ja mulla olı tosıaan synttarıt edellıspaıvana. Eı ıhan ollut sellaıset 20wee partyt kun vuosı sıtten suunnıttelın.. no elamantılanteet muuttuu.. ehka sıtten ens vuonna? Hankkı Y mulle pıenen suklaakakun ja jotaın herkkuja. katottıın leffaa pıenella porukalla ja oon ıhan tyytyvaınen.


Ja jos jotakuta kıınnostaa nıın asutaan tallahetkella Antalyassa Y:n kaverın kotona ja mulla alkaa olemaan hermot loppu KAIKKEEN turkkılaıseen. Turkkı-ruokaa, turkkı-ıhmısıa, turkkı-musııkkıa, turkkı-tv ja kaıkkı. Aınoa jota edelleen jaksan kattella on toı mun oma muru <3
Huomenna taı ylıhuomenna kuıtenkın vıhdoın muutetaan takaısın Alanyaan aınakın muutamaksı paıvaksı.

~Sama mulle vaik satais, taivas ois pilvinen, taa on kaunis paiva, ma oon sopivasti onnellinen ~

Pahoittelen taas etta tekstit tulee jaljessa ja etta valilla jaan useamman postauksen saman paivan aikana vaikka olen ne jo aikoja sitten kirjoittanut mutta ei ole ollut mahdollisuutta paasta jakamaan teille. Saa toki laittaa kommenttia jos hairitsee tama tai ette meinaa pysya karryilla.

Olen taas takaisin kotona Alanyassa. Antalyan reissu tuli tehtya ja saatiin selvyytta asioihin. Lentoliput on vaihdettu ja lahden Suomeen 27.marraskuuta. Kysyttiin lentokentalla myos etta mites tan mun raskauden kanssa, onko ongelmia koneeseen menossa tms. Sanoivat etta Turkish Airlines vaatii laakarin todistuksen raskausviikolta 26 eteenpain mutta kun sen hankkii niin ei tule ongelmia kentalla. Nythan on jo rv27 eli vaikka olisin lentanyt silloin kun piti suomeen palata niin olisi se pitanyt kuitenkin hankkia. Vahan kuitenkin itsea pelottaa etta mita jos vauva ei tykkaa koneen ilmanpaineen vaihteluista ja riehuu koko lennon ajan niin etta mulle tulee tukala olo. Tanne lento sujui hyvin ja pikkunen oli hereilla ja potki vain Istanbulista Antalyaan valisen lennon mutta se ei kestanyt kuin vahan paalle tunnin. Ja silloin masukaan ei viela ollut tiella. Nyt tunnen itseni jo suht kompeloksi ja vauvan liikkeet muuttuu kokoajan vaativammiksi ja alaselka seka kyljet kipeytyy ja alkaa sarkemaan jos olen kauan samassa asennossa. Mutta edelleenkaan ei ole tarkoitus valittaa mistaan, vaan kaikki kivut ja saryt kestan kylla loppuun asti koska tiedan mita siita saa palkinnoksi. Toisinsanoen kun vihdoin palaan Suomeen niin laskettuunaikaan on vajaa kaksi kuukautta. Hiukan pelottavaa kylla.
Antalyassa yovyttiin Y:n isan siskon luona ja aamulla herasin vauvan itkuun. Ajattelin heti etta jossain lahella on tosi pieni vauva koska itku kuulosti sellaiselta vastasyntyneen itkulta. Pian Y kantoikin sellaista vauvan kantokoppaa ja kaski tulla katsomaan. Siella oli vajaa kuukauden ikaiset kaksoset. Tytto ja poika. Ne oli niiiin suloisia mutta pelkasin kokoajan etta joku antaa sen mulle syliin. En tieda mista yhtakkinen paniikki iski mutta jotenkin en yhtaan tiennyt etta mita silla pitaisi tehda jos niin pieni vauva annetaisiin mun syliin. Kai ma jotenkin pelkasin etta se menee rikki, niin pieni ja naytti ihan nukelta. Poika sitten annettiinkin mun syliin jossain vaiheessa mutta onneksi Y oli silloin ulkona eika nahnyt kun ma en osannut kuin istua jaykkana ja katsella vauvaa. Huomasin myos Y:n olevan jotenkin ihmeissaan niin pienista vauvoista eika tiennyt mita pitaisi tehda kun ei ne viela osanneet ottaa kontaktia muihin ihmisiin niinkuin hieman vanhemat vauvat. Heti oli helpompaa olla kun pihalta loytyi pieni kissanpentu jota sain pidella ja sita osasin kasitella. Hassua, ihmeellista, ja hiukan jopa pelottavaa. Vain muutama kuukausi ja mulla ja Y:lla on ihan oma pienenpieni vauva ja sita pitaa osata hoitaa. Mita jollen osaa? haluan meidan pojalle vain kaikkein parasta ja taydellisen elaman mutta mua vahan pelottaa.. tuleeko aitiys sitten luonnostaan ja yhtakkia osaankin ja tiedankin mita oma pikkuinen milloinkin haluaa?

Olen niin onnellinen siita etta sain jaada tanne viela kuukaudeksi Y:n kanssa ja saan viettaa meidan molempien synttarit taalla. Suomessa on kylmaa ja synkkaa ja ennenkaikkea yksinaista. Y ei aluksi kommentoinut mitenkaan mun tanne jaamista enka kylla silta pahemmin edes kysynyt kun sanoin vaan etta minahan en suomeen viela taalta lahde! Mutta on Y nyt ilmaissut etta on myos onnellinen siita etta olen taalla pidempaan ja saadaan olla yhdessa. Sain jopa kunnollisen keskustelun aikaiseksi Y:n kanssa, se ei tosiaan ole ollut helppoa kun toinen on sellainen ettei millaan kertoisi mika painaa mielta tai suututtaa jos jokin on vialla. Yleensa saan paivakausia miettia ja arvailla mika tuota vaivaa ennenkuin itse keksin ja han myontaa.  Monet kerrat oon kaikintavoin yrittanyt puhua ja saada keskustelua aikaan mutta sitten on aina muka tarkeat uutiset televisiossa tai muuta ettei voi keskustella. Niin kummalliselta kuin voi kuulostaakin niin avartavan keskustelun tulevaisuudesta, haaveista ja niiden toteutuksesta sain aikaan mun kalenterin "ystava-kirja" -osiosta. Muistatte varmaan ne kirjat joita alakoulussa kannettiin aina mukana ja kaverit taytti omat tiedot kaikesta mahdollisista lempi asioista yms. Jotenkin vain leikillani lykkasin kalenterin Y:le ja sanoin etta tayta nama kohdat. Ajattelin etta ei siita tulisi mitaan vaan Y alkaisi vitsailla ja kirjoittaisi kaikkea omasta mielestaan hauskaa mutta mun ihmetykseksi siita saatiin aikaan pitka seka hauska etta totinen keskustelu. Ja myos se oli mukavaa etta kysymykset oli suomeksi joten mun piti tulkata ne englanniksi ja selittaa, Y vastasi turkiksi seka englanniksi. Eli vinkkina kaikille joitten miehet ei suostu puhumaan niin kaivakaa jostain vanhat ystava-kirjanne ja kokeilkaa miten mies suhtautuu.

Nyt olen yksin kotona ja odottelen etta Y tulee kotiin. Se lahti Antalyaan kuskiksi kaverilleen jonka tyttoystava tulee tanaan ja mut jatettiin yksin kotiin. Tylsaaaa. Toisaalta en kylla olisi edes halunnut mukaan mutta kun multa ei edes kysytty. Y lupasi tulla takaisin kahden-kolmen aikaan yolla eli pari tuntia pitaisi viela odottaa. Nukkumaan on turha edes harkita menevansa kun unirytmit on mennyt ihan sekaisin. Siita asti kun aiti lahti takaisin Suomeen niin mun rytmit on ollut ihan painvastaiset kuin normaalista. Toisinaan arsyttaa etta nukkuminen ei onnistu eika sita kannata edes yrittaa ennen viitta aamulla mutta eipa mulla mitaan erikoista menoakaan ole eli saan sitte nukkua ihan rauhassa koko paivan. Olen jotenkin pitkastynyt kun ei ole mitaan velvoitteita tai menoja. Olen vaan kotona, luen kirjaa, pelaan kannykalla tai katson telkkarista leffoja jotka on kaikki dubattu Turkiksi. Jotain tekemista pitaisi keksia!!