sunnuntai 22. helmikuuta 2015

~Voi pieni olet vielä niin onnekas, ei murheet huomisen paina sua~

Ahdistus&vitutus&masennus...
Tulispa aamu jo nopeesti, oon ihan yli väsyny mutten haluu/pysty nukkuu ja haluan vaan et tää päivä on jo ohi. Tai siis tänää oli oikeesti ihan mahtava päivä ja eiline oli kans ihan paras parhaassa seurassa mut nyt masentaa ja pahasti. Varmaa koska ollu monta viikkoo kauhee stressi päällä passijutuista ja ristiäisistä ja kauheesti ihmisii nähny ja hoidellu asioita. Nyt kaikki hommat loppu, kaikki on tehty, passi odottaa vaan noutamista r-kioskilla ja ristiäiset on pidetty. Mitä mä nyt teen? Mulla ei oo mitään mietittävää/tehtävää kahteen viikkoon... ja se on oikeesti tosi pitkä aika, 14päivää  olla vaan kotona Emranin kanssa tekemättä yhtään mitään..

No mutta ei sais valittaa, oikeesti oon ihan järjettömän onnellinen mun pienestä murusta ja jokapäivä vaan rakastan enemmän ja enemmän, on se vaan niin täydellinen oma pieni poju ♥
Nyt vaan iski ahdistus ku stressi vihdoin loppu, niin paljon ootin et ristiäiset on pidetty ja kaikki on valmiina ettei tarvii muistaa ja miettiä kaikkea mut entäs nyt sitte???

Ristiäiset oli siis tänään ja kaikki meni tosi hyvin, Emran oli tosi kiltisti ja katseli vaan hiljaa ympärilleen koko ajan :) mua jännitti ihan kauheesti ku en yleensäkään tykkää mistään ylisosiaalisista tilanteista enkä osaa olla kun on liikaa ihmisiä ympärillä ja kaikkien kanssa pitäisi seurustella jne. Mut niinkuin jo sanoin niin kaikki meni hyvin, paikalla ei ollu kun lähimmät sukulaiset ja ystävät. Emran sai paljon ihania lahjoja, joista laitan kuvan instaan varmaan huomenna ja kolme ihanaa kummia♡
Emranin kummitäti, mun paras ystävä, tuli meille jo eilen ja oli ihanaa jutella pitkästä aikaa. Paljon tuli juoruiltua ja nyt iski vielä enemmän ikävä alanyaan kun tuli muisteltua kaikkia vanhoja yhteisiä seikkailuja. Niin monet itkut ja naurut on yhdessä koettu♡
Muina kummeina oli mun pikkuveli ja serkku. Serkun kanssa on jo yhdessä 5-vuotiaina sovittu että ollaan sitten toistemme ensimmäisten lasten kummeina, niin pakkohan sekin lupaus oli pitää :D
Pappi oli ehkä hiukan erikoinen mutta ei siinäkään mitään vikaa ollut..

Siinä vaiheessa kun ristiäiset alkoi, pappi puhui vanhemmuudesta ja onnitteli, ja seisoin kummien kanssa siellä edessä niin silloin tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että miksi olen yksin siellä, jotain puuttuu, miksei Y voi olla mukana tässä tilaisuudessa. Tuntui niin väärältä olla siellä yksin. Kokoajan Emranin syntymän jälkeen en ole osannut samallatavalla enää kaivata Y:tä kun oon vaan ollut niin onnellinen Emranista ja tuntunut että ihan hyvin kahdestaankin pärjätään eikä meillä ole mitään kiirettä turkkiin. Nyt ostan kyllä lähipäivinä ne lentoliput ja alkaa päivien laskeminen. Luultavasti 9.maaliskuuta lähdetään isin luokse ♥

Nyt pitäisi alkaa nukkumaan että tulisi jo uusi päivä ja parempi mieli, uudet suunnitelmat ja jotain on PAKKO keksiä ettei vain tänne kotiin jäädä päiviä laskemaan...




keskiviikko 18. helmikuuta 2015

~ Mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan ~

Mun pitäisi jo nukkua mutta ei voi kun liikaa ajatuksia päässä taas, tarttis alkaa matkalaukkua pakkamaan mutta sitä ennen lajitella Emranin vaatteet ja miettiä hiukan mitä kokoa mukaan pakkaa, sitten pitäs miettiä mitä suolasta leivon ristiäisiin ja mihin kaikki ihmiset mahtuu ja täytyy siivota ennen niitä. Mietityttää Emranin torstainen neuvola kun emran saa rokotteet ja jännittää hiukan että mitä niistä tulee. Ja asunto taas hukassa turkissa kun mä olen nyt alkanut ihan tosissani Y:tä ylipuhua Alanyaan asumaan, alkuperäinen suunnitelmahan oli että Antalyasta vuokrataan asunto mutta nyt mä haluankin Alanyaan. Siellä ois kuitenkin kaikki tutut ja kaverit ja osaan kulkea jokapaikkaan, olisi seuraa ja tekemistä... Antalya on tosi iso kaupunki enkä tunne sieltä kuin muutaman ihmisen enkä tosiaankaan osaa kulkea siellä yksin minnekkään.
Sitten on vielä paljonpaljon kaikkia pikkujuttuja muistettavana mutta enhän mä mitään muista..

Mutta kaikesta stressistä huolimatta meidän vauva-arki sujuu oikein hyvin :) Emran kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja vaate koot jää pieniksi. Mä olen ihan addiktoinut facebookin kirppareihin ja kokoajan tilailen emranille kaikkea uutta, pitäis vähän rajoittaa ostelua muttakun kokoajan löytyy kaikkea ihanaa mitä Emranin on IHAN PAKKO saada :D tosipaljon oon myös saanut ilmaiseksi vauvan vaatteita sukulaisilta ja tutuilta. Tässä just edellispäivä kaivoin kaapista isompia vaatteita ja mietin että mitä ihmettä teen kuudella toppapuvulla, viidellä vanuhaalarilla ja plus muut fleece asut, pörröiset nallehaalarit jne. Ja sekin vielä että tänä talvena niitä ei tule käytettyä kun lähdetään Turkkiin ja ens talvena ne on jo liian pieniä :/

Hmmm mitäs muuta..? Ainiin Emran on oppinut hymyilemään ja mikään ei ole ihanampaa kuin saada aamulla ensimmäisenä valloittava hymy omalta pikkuiselta! ♥

Huonosti nukuttuja öitäkin oli viimeviikolla muutama kun Emran oli kipeänä. Ihan tavallinen flunssa vaan eikä onneksi kuume noussut mutta Em oli aika levoton ja syöminen oli hankalaa kun nenä ihan tukossa. Mä tietty hiukan ylireagoin ja raahasin Emranin heti lääkäriin pelkän flussan takia, mutta mä ihan tosiaan pelästyin kun Em alko yökkimään ja kakomaan, sitä kesti koko päivän vähänväliä ja illalla alkoi liman oksentaminen. En sitten pariin yöhön uskaltanut nukkua kun pelkäsin että toinen tukehtuu... nyt onneksi jo parempi ja hiukan nuhaa enää. Toivottavasti nyt pysyttäisiin terveinä, tulevat rokotteet vaan kauhistuttaa...


♡♡♡Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan♡♡♡