Ahdistus&vitutus&masennus...
Tulispa aamu jo nopeesti, oon ihan yli väsyny mutten haluu/pysty nukkuu ja haluan vaan et tää päivä on jo ohi. Tai siis tänää oli oikeesti ihan mahtava päivä ja eiline oli kans ihan paras parhaassa seurassa mut nyt masentaa ja pahasti. Varmaa koska ollu monta viikkoo kauhee stressi päällä passijutuista ja ristiäisistä ja kauheesti ihmisii nähny ja hoidellu asioita. Nyt kaikki hommat loppu, kaikki on tehty, passi odottaa vaan noutamista r-kioskilla ja ristiäiset on pidetty. Mitä mä nyt teen? Mulla ei oo mitään mietittävää/tehtävää kahteen viikkoon... ja se on oikeesti tosi pitkä aika, 14päivää olla vaan kotona Emranin kanssa tekemättä yhtään mitään..
No mutta ei sais valittaa, oikeesti oon ihan järjettömän onnellinen mun pienestä murusta ja jokapäivä vaan rakastan enemmän ja enemmän, on se vaan niin täydellinen oma pieni poju ♥
Nyt vaan iski ahdistus ku stressi vihdoin loppu, niin paljon ootin et ristiäiset on pidetty ja kaikki on valmiina ettei tarvii muistaa ja miettiä kaikkea mut entäs nyt sitte???
Ristiäiset oli siis tänään ja kaikki meni tosi hyvin, Emran oli tosi kiltisti ja katseli vaan hiljaa ympärilleen koko ajan :) mua jännitti ihan kauheesti ku en yleensäkään tykkää mistään ylisosiaalisista tilanteista enkä osaa olla kun on liikaa ihmisiä ympärillä ja kaikkien kanssa pitäisi seurustella jne. Mut niinkuin jo sanoin niin kaikki meni hyvin, paikalla ei ollu kun lähimmät sukulaiset ja ystävät. Emran sai paljon ihania lahjoja, joista laitan kuvan instaan varmaan huomenna ja kolme ihanaa kummia♡
Emranin kummitäti, mun paras ystävä, tuli meille jo eilen ja oli ihanaa jutella pitkästä aikaa. Paljon tuli juoruiltua ja nyt iski vielä enemmän ikävä alanyaan kun tuli muisteltua kaikkia vanhoja yhteisiä seikkailuja. Niin monet itkut ja naurut on yhdessä koettu♡
Muina kummeina oli mun pikkuveli ja serkku. Serkun kanssa on jo yhdessä 5-vuotiaina sovittu että ollaan sitten toistemme ensimmäisten lasten kummeina, niin pakkohan sekin lupaus oli pitää :D
Pappi oli ehkä hiukan erikoinen mutta ei siinäkään mitään vikaa ollut..
Siinä vaiheessa kun ristiäiset alkoi, pappi puhui vanhemmuudesta ja onnitteli, ja seisoin kummien kanssa siellä edessä niin silloin tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että miksi olen yksin siellä, jotain puuttuu, miksei Y voi olla mukana tässä tilaisuudessa. Tuntui niin väärältä olla siellä yksin. Kokoajan Emranin syntymän jälkeen en ole osannut samallatavalla enää kaivata Y:tä kun oon vaan ollut niin onnellinen Emranista ja tuntunut että ihan hyvin kahdestaankin pärjätään eikä meillä ole mitään kiirettä turkkiin. Nyt ostan kyllä lähipäivinä ne lentoliput ja alkaa päivien laskeminen. Luultavasti 9.maaliskuuta lähdetään isin luokse ♥
Nyt pitäisi alkaa nukkumaan että tulisi jo uusi päivä ja parempi mieli, uudet suunnitelmat ja jotain on PAKKO keksiä ettei vain tänne kotiin jäädä päiviä laskemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti