Kesä on vihdoin täällä!

Ihanan lämpimiä päiviä ollut ja aurinko paistaa! Pitkään on jo turistit kulkeneet pikkumekot päällä ja käyneet meressä uimassakin mutta en mä ole tarkentunut. Nyt muutamana päivänä olen uskaltanut itsekin pukea mekon, eikä ole tarvinnut onneksi palella. Tänään jopa Emranilla oli shortsit ja lyhythihainen paita päällä. Vielä illallakin seitsämän aikoihin kun tultiin kotiin niin ulkona oli lämmintä eikä edes takkia tarvinnut.. Ihana kesä <3 nyt odotan vain että meidän kämpän uima-allas laitetaan kuntoon ja ehkä uskaltaudun jokupäivä uimaankin, kunhan lämpimät säät jatkuu.

Nyt Ermenekistä tulon jälkeen on aika mennyt ihan hurjaa vauhtia kun Emranin ihana kummitäti tuli myös tänne niin mullakin on ollut seuraa. Paljon on shoppailtu, käyty ulkona syömässä ja juoruiltu ;) mun vauvanvaate hulluus on ehkä lähtenyt vähän käsistä kun kokoajan tulee ostettua vaan lisää vaatteita Emranille vaikkei tarvitsisi. En edes tiedä miten saan kaiken täältä Suomeen roudattua..? Osan pieneksi jääneistä vaatteista varmaankin jätän Ermenekkiin  niin saa Y:n äiti sitten antaa muille vauvoille mutta silti taidan tarvita toisen matkalaukun.. Matkalaukku ostoksille siis -->

Tänään herättiin suht ajoissa ja lähdettiin ostamaan Y:lle jotakin yllätystä uuden työpaikan saamisesta. Ja muutenkin piristykseksi! Yllätykset on kivoja.. Tarkoituksena oli etsiä galatasaray (turkkilainen jalkapallojoukkoe) aiheinen pyyheliina mutta sitä en onnistunut löytämään. Ostin sitten vain t-paidan,  tupakka-askin, josta Y varmasti yllättyy koska yleensä en ikinä suostu tupakkaa sille ostamaan, jollei ole rahaa niin sitten on polttamatta, sekä pienen viski-cola pullon. Nyt odottelen Y:tä töistä kotiin, olen siivonnut koko kämpän lattiasta kattoon, tiskannut, pyykännyt (käsin, koska meillä ei ole pesukonetta) ja järjestänyt hyllyt yms. Kiltti turkkivaimo eikös..? :D

Emran on nyt pienessä ajassa muuttunut tosi sosiaaliseksi, ennen hymyili vain mulle ja jutteli välillä hiukan, nyt naurattaa lähes kaikki ihmiset (mutta vain tummatukkaiset! blondit on pelottavia) ja höpöttelee ja kiljahteleekin paljon. Emran tykkää tosipaljon kun joku laulaa sille, itse en koskaan paljoa lauleskele mutta kai nyt pitää opetella Emranille laulamaan:D Emranilla kokoajan kova meno päällä, aamusin kun emran herää niin riehuu/yrittää päästä liikkeelle niin paljon että pää on hiestä märkänä. Musiikki kun jossain soi niin heti alkaa pomppiminen ja heiluminen. Kaikki tavarat on laitettava suuhun, lemppareina mun kännykkä sekä hiukset! Niin ja omat nyrkit tietysti! On tuo pieni olento vaan niin rakas ja täydellinen <3 mikään ei ole täydellisempää kuin herätä aamuisin Emranin hymyyn ja jokelteluun <3 mun oma pienimies!!

Ihan parhaat vaatekaupat täällä! Varsinkin toi rodin hills on mun ihan lemppari, niin ihania vaatteita ja edulliset hinnat!

Ihan pienet posket ;)

Lc waikiki:sta saa ihan parhaat vauvanvaatteet! Ja pääsee hyvin rattailla liikkumaan!

Isä ja poika kattoo yhdessä telkkaria :)

Ruisleipää suomesta.. Tätä oli ikävä!

Aamuhymyt <3

Piti itellekkin vähän jotain shopata ;)

Piknik kirsikkapuutarhassa

Voihan Ermenek! Äkkilähtö Ermenekkiin tuli kun Y sai vihdoin rahaa niin vuokrasi heti auton ja soitti että NYT lähdetään, sain onneksi suostuteltua edes sen verran että odotettiin seuraavaan aamuun. Muuten kyllä tykkään yöllä olla autossa ja vuoristotie on tyhjempi ja nopeampi ajaa öiseen aikaan mutta ei se oikein Emranin kanssa onnistu. Emran kuitenkin nukkuu yleensä yöt hyvin ja herää vain pari kertaa syömään niin en halua sekoittaa Emranin rytmiä ja jos yöllä olisi ajattu niin en itse olisi saanut nukkua kun täytyy pitää Emrania sylissä. Täällä siis ollaan ja kirjoitten aina kun ehtii ja pitkästyy jonkun turkkiperheen sohvalla. Jaan tän kun pääsen taas sivistyksen pariin, täällä kukaan ei varmaan ole edes kuullut sellaisesta kuin sosiaalinenmedia eikä ymmärrä mun eroahdistusta facebookista ja instasta :D

Lunta :o

Eilen (tiistaina) siis lähdettiin aamulla kymmeneltä ja yhden jälkeen oltiin täällä, tiet oli hyvät eikä vielä ruuhkaa niin päästiin ajoissa perille. Emran nautti autossa olosta, nukkui, söi ja katseli ikkunasta. Ja uusi leikki on keksitty joku aikaa sitten, hyppiminen! Mikään ei ole niin hauskaa kun sylissä pomppiminen, ponnistaa siis itse jaloilla ylöspäin ja sitten pitää hyppyyttää. Hiukan kädet väsyy kun toinen haluaa pomppia kokoajan :D

Mä taas pelkäsin ihan kauheasti, kun noi vuoristotiet on niin jyrkkiä eikä mitään "reunoja" tiellä! 

Päivä oltiin Y:n siskon luona syötiin ja juotiin teetä PALJON. Paljon ihmisiä tuli Emrania ihastelemaan ja Emran tykkäsi kun oli hyppyyttäjiä ja paljon ääntä. Ilta olikin sitten taas aika vaikea kun Emran ei millään olisi rauhoittunut nukkumaan vaikka oli tosi väsynyt. Sitten tuli jo riitaa anopinkin kanssa kun meidän kasvatus eroaa aika paljon tosistaan ja mä en voi sietää sitä että tullaan neuvomaan, vaikka tietenkin pitäisi ottaa neuvot vastaan kun eihän Y:n äiti mitään pahaa niillä tarkoita mutta mua vaan ärsyttää kun mua pidetään ihan tyhmänä ja ajatellaan etten osaa Emrania hoitaa, tai siltä musta ainakin tuntuu kun muka teen kaiken aina väärin ja tullaan neuvomaan kuinka voisin tehdä erillailla. Emran oli siis illan tosi levoton, itki ja kitisi vain, hetkeksi nukahti mutta ei päässyt kunnon uneen vaan heräsi ja alkoi huuto.  Taaskaan ei edes maito kelvannut. Pyysin ensin nätisti moneen kertaan että josko anoppi lähtisi jo nukkumaan ja antaisi mun hoitaa emran nukkumaan, no ei se tietenkään onnistunut ennenkuin sain Y:n sanomaan äidilleen että ihan oikeasti me kyllä hoidetaan emran. 

Emran itki pitkään ja ainakun olin juuri saamassa Emrania hiukan rauhoittumaan ja itkua vain kitinäksi niin anoppi tulee sisään ja nappaa emranin multa ja alkaa hyssyttelemään jolloin emran aloittaa uudelleen täyden huudon. Tätä siis monta kertaa eikä uskonut että parempi olisi pysyä poissa että kyllä me Y:n kanssa osataan. Muutenkin kun jos vaikka vaihdan vaippaa niin hän tulee siihen heti ja alkaa itse laittamaan. Tiedän ettei hän mitään pahaa tarkoittanut vaan halusi vain auttaa eikä halunnut että emran itkee. Iltaisin kun emran on pahalla päällä ja/tai yliväsynyt niin silloin ei vain auta kukaan muu kuin minä tai Y. Myös yöllä Emran heräsi kerran huutamaan mutta Y sai sen verran rauhoiteltua että maito kelpasi ja sitten nukuttiin aamuun. Aamulla oli kyllä ihana kuin ei itse tarvinnut nousta seitsämältä ylös, anoppi oli jo hereillä niin otti Emranin ja vaihtoi vaipan ja antoi takaisin mun viereen syömään ja sitten taas otti Emranin. Sain nukkua puoli yhteentoista asti vain välillä Emrania syöttäen :) 

Emranin mummi ja serkku Ayse

Emranin oma lammas

Mun kultamurut <3 Mehmet serkku ja Emran

Elif serkku ja Emran

Keskiviikko aamupäivällä käytiin miljoonassa paikassa kyläilemässä ja mä en taas viihtynyt yhtään, liikaa ihmisiä ja turkkilaisia tapoja ja litroittain teetä :D enkä tykkää kun kaikki pussailee Emrania, olen tainnut siitä jo aiemminkin kirjoittaa, en vaan tykkää että kaikki miljoona ihmistä koskettelee ja pussailee Emrania poskille ja SUULLE :o olen kieltänyt Y:täkin suulle pussaamisen mutta eihän se usko, tää on vaan mun mielipide tietysti mutta mä en tykkää että lapsia pussataan huulille. Poskille, otsalle ja päälaelle itsekin suukottelen ja mielestäni se on ihan ok mutta sekin kuuluu mun mielestä vain perheenjäsentien väliseksi. Olen kyllä kuullut jo aiemmin olevani bakteeri kammoinen ja yli hysteerinen käsienpesun yms kanssa. 

Päivällä mentiin Y:n perheen puutarhaan piknikille, grillattiin lammasta ja vietettiin vain aikaa, Y:n sisko ja sen mies tekivät töitä puutarhassa, lapset viihdyttivät Emrania ja mulla oli aikaa lukea kirjaa. Ihastelin kukkivia kirsikkapuita sekä oliivi- ja persikka puita. Y:n siskon poika Mehmet, joka on ihan mun kultamuru, keräsi mulle ison kimpun valkovuokkoja <3 

Ilta meni paremmin eikä Emran itkenyt kun oltiin ajoissa anopin kotona ja sai normaalisti tehtyä ilta rutiinit ja rauhoittua unille.

Söpöliini <3

Persikkapuu

Torstai aamu ei alkanut kovin hyvin. Syötin Emranin ja annoin anopille kun hän halusi vaihtaa vaipan. Nousin ylös ja lähdin vessaan, oli tosi hutera olo ja tuntui ettei pysy pystyssä. Olin ihan varma että pyörryn sinne pieneen koppiin ja putoan siihen lattia reikään :D selvisin sieltä pois ja tarrasin kaksin käsin laviaariin, yritin huutaa Y:tä muttei se kuullut, anoppi vissiin kuuli kun yökkisin, oli tosi huono olo, ja herätti Y:n siinä sitten istuin lattialla pää ämpärissä jonkun aikaa. Vasta yhden aikaan alkoi oksetus helpottaa mutta edelleen heikko olo. Tämä ei edes ollut eka kerta kun oksettaa aamuisin muttei koskaan vielä noin huono olo ollut ettei jaloillaan meinaa pysyä. Ja ennenkuin kukaan tulee kysymään niin, ei, en ole raskaana, pillerit olen muistanut aina joten en vain tiedä miksi aamusin niin huonoa oloa jatkuvasti.

Viiden aikoihin käytiin sanomassa heipat Y:n siskon perheelle ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Matkan taas pelkäsin mutta hyvin Y ajaa ja tuntee kaikki mutkat :D 

Nyt siis onnellisesti takaisin Alanyassa ja kaikki on aivan loistavasti :) ihanan aurinkoinen päivä <3

Oli niin ihana päästä lämpimään suihkuun ja omaan sänkyyn Emran kainalossa nukkumaan. Emrankin oli tyytyväinen ja heräsi vain kerran yöllä syömään. Luteen puremat vain kiusasi mua kokoyön kun Ermenekistä jossain lakanoissa tms oli luteita ja ne tietysti söi mut yöllä.. Onneksi jättivät Emranin sentään rauhaan! 

Ihanaa Suomi seuraa...

Eilen oli pitkästä aikaa ihan täydellinen päivä. Jos aamun säätämistä ei siis oteta huomioon. Meillä Y:n kanssa pientä erimielisyyttä päivä/yö rytmin sovelluttamisesta vauva-arkeen. Mutta katsotaan nyt tilannetta ja kirjoitan,tai jätän kirjoittamatta, siitä sitten kun asiat vähän selkeytyy, jos selkeytyy...

Aamupäivällä soitin yhdelle suomi tutulle, joka myös asuu täällä alanyassa, että nähtäisiinkö. No hänellä oli jo muita suunnitelmia niin lähdettiin sitten Emranin kanssa vain kävelylle, en yhtään suunnitellut että minne, kunhan käveltiin pitkin Ataturkin katua. Näin paljon vanhoja tuttuja ja sain juteltuakin muutamien kanssa nyt kun ei ollut Y mukana. Myös yhden treffi pyynnön sain ;) sen luulin jo olevan täysin vanhaa elämää, että ei kukaan enää tulisi mua mihinkään pyytämään kun mulla on vauva ja sormus sormessa. Joo olen naimisissa eikä mulla ole aikomustakaan lähteä muitten kanssa mihinkään treffeille mutta pakko myöntää että se kyllä piristi päivää mukavasti :D 

Sitten juuri kun olin jo kääntymässä kotiinpäin niin yksi suomalainen ystävä tulikin vastaan ja pyysi että mennään johonkin hetkeksi istumaan. Ev ravintolaan mentiin kahville ja juteltiin, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja jutella välillä SUOMEKSI jollekkin muullekkin kuin Emranille. Tuli sitten puheeksi se kun olen Y:tä yrittänyt monta päivää saada mun seuraksi Starbucksiin kahville muttei ole suostunut lähtemään ja maksamaan 10liiraa kahvista, kun marketista saada 50kuruksella nescafea.. Eli mentiin sitten toiselle kahville Starbucksiin.

Oltiin oltu jo monta tuntia liikkeellä ja Emran alkoi heräilemään niin ajattelin että olisi jo aika lähteä kotiin, mutta onneksi suostuin vielä seuraksi lähtemään Topin paikkaan. Siellä oli lisää tuttuja ja oli aivan ihanaa jutella ja nähdä ihmisiä, kyllähän me jokapäivä ulkona käydään, mutta yleensä vaan kävelyllä eikä istuta missään ravintolassa eikä paljoa tule juteltua muiden kuin Y:n ja Emranin kanssa. Vaikka täällä Turkissa tykkäänkin olla ja puhua englantia ja turkkia niin joskus on vaan niin ihana kun saa istua suomi tuttujen kanssa ja höpötellä kaikkea omalla äidinkielellään. 

Mulla on kyllä monia kavereita ja tuttuja täällä mutta en ole paljoa ketään tavannut kun en tykkää itse laittaa viestiä kellekkään että nähtäisiinkö, tietenkin pitäisi mutta sitten tulee sellanen olo että jos toista ei oikeasti huvittaisi muttei vain kehtaa kieltäytyä. Joskus oli vaan niiin helppoa pyytää että lähdetäänkö ryyppäämään, ryyppy seuraa en enää kaipaa mutta kahvittelu seura kelpaisi ja joku jos mulle viestiä laittaa niin olen heti lähdössä.

Emrankin viihtyi eilen tosi hyvin ja nukkui melkein kokopäivän tyytyväisenä rattaissa. Topin paikassa työntekijät hiukan ihmettelivät että mistä tämä vauva on tullut kun en ole raskaanakaan ollut, että olenko kidnapannut Emranin vai mitä!? :D kyllä mä siellä kerran taisin syömässä käydä raskaana ollessani mutta mulla oli sillon varmaankin vielä niin pieni masu etteivät huomanneet..

Sitten kävelin kotiin ja pysähdyin välillä tutuille kauppialle juttelemaan ja Emrania esittelemään. 

Kotona oltiin vähän yli yhdeksän ja Y:kin tuli Obasta vähän myöhemmin. Sitten en tiedä mikä Emranille tuli, se alkoi kitisemään niinkuin yleensäkin kun on nälkä, mutta ei suostunut syömään, siinä sitten 45minuuttia Y:n kanssa kannettiin vuorotellen Emrania joka vain huusi suoraa huutoa. Ei kelvannut maito eikä mikään auttanut.. Sitten kun vihdoin rauhottui ja nukahti Y:n syliin, siirrettiin varovasti sängylle, nukkui noin kymmenen minuuttia ja huuto alkoi taas. Melkein tunti taas huutoa. En yhtään tiedä mikä Emranille tuli kun ei se ikinä tuollalailla huuda, annoin kyllä suponkin, että jos sitä sattuu johonkin, muttei siitä ollut mitään apua. Kun vihdoin saatiin rauhoittumaan ja syömään noin yhden aikaan yöllä, mentiin nukkumaan yhdessä ja Emran nukkui nätisti seitsämään asti aamulla, söi ja jatkoa unia.. Aamun Emran oli ihmeen väsynyt niin torkuttiin puoli yhteen asti. Aamulla onneksi Emran söi hyvin eikä enää kiukkuillut, toivottavasti ei enää tulisi tällaista, oli ihan kamalaa kun toinen vain itki eikä mikään auttanut..

Nyt kirjoitan tätä Obassa, kun Y auttaa yhden ravintolan remontissa, ja odottelen että lähdetään kotiin. On tosi kylmä tuuli mutta Emran nukkuu lämpimästi tyytyväisenä rattaissa..

Saatiin leikkimatto lainaan, (oma jäi suomeen kun ei mahtunut enään matkalaukkuun) ja Emran tykkää kovasti :)

Ilmeilyä ;)

Äidin isopoika jo <3

Y kävi parturissa ja pitihän Emraninkin parta ajaa ;)

Hän oli niin surkeen näkösenä kun pelottava parturisetä tuli liian lähelle.. Äiti pelasti...

"Daddy and I agree; mommy is the boss"