Piknik kirsikkapuutarhassa

Voihan Ermenek! Äkkilähtö Ermenekkiin tuli kun Y sai vihdoin rahaa niin vuokrasi heti auton ja soitti että NYT lähdetään, sain onneksi suostuteltua edes sen verran että odotettiin seuraavaan aamuun. Muuten kyllä tykkään yöllä olla autossa ja vuoristotie on tyhjempi ja nopeampi ajaa öiseen aikaan mutta ei se oikein Emranin kanssa onnistu. Emran kuitenkin nukkuu yleensä yöt hyvin ja herää vain pari kertaa syömään niin en halua sekoittaa Emranin rytmiä ja jos yöllä olisi ajattu niin en itse olisi saanut nukkua kun täytyy pitää Emrania sylissä. Täällä siis ollaan ja kirjoitten aina kun ehtii ja pitkästyy jonkun turkkiperheen sohvalla. Jaan tän kun pääsen taas sivistyksen pariin, täällä kukaan ei varmaan ole edes kuullut sellaisesta kuin sosiaalinenmedia eikä ymmärrä mun eroahdistusta facebookista ja instasta :D

Lunta :o

Eilen (tiistaina) siis lähdettiin aamulla kymmeneltä ja yhden jälkeen oltiin täällä, tiet oli hyvät eikä vielä ruuhkaa niin päästiin ajoissa perille. Emran nautti autossa olosta, nukkui, söi ja katseli ikkunasta. Ja uusi leikki on keksitty joku aikaa sitten, hyppiminen! Mikään ei ole niin hauskaa kun sylissä pomppiminen, ponnistaa siis itse jaloilla ylöspäin ja sitten pitää hyppyyttää. Hiukan kädet väsyy kun toinen haluaa pomppia kokoajan :D

Mä taas pelkäsin ihan kauheasti, kun noi vuoristotiet on niin jyrkkiä eikä mitään "reunoja" tiellä! 

Päivä oltiin Y:n siskon luona syötiin ja juotiin teetä PALJON. Paljon ihmisiä tuli Emrania ihastelemaan ja Emran tykkäsi kun oli hyppyyttäjiä ja paljon ääntä. Ilta olikin sitten taas aika vaikea kun Emran ei millään olisi rauhoittunut nukkumaan vaikka oli tosi väsynyt. Sitten tuli jo riitaa anopinkin kanssa kun meidän kasvatus eroaa aika paljon tosistaan ja mä en voi sietää sitä että tullaan neuvomaan, vaikka tietenkin pitäisi ottaa neuvot vastaan kun eihän Y:n äiti mitään pahaa niillä tarkoita mutta mua vaan ärsyttää kun mua pidetään ihan tyhmänä ja ajatellaan etten osaa Emrania hoitaa, tai siltä musta ainakin tuntuu kun muka teen kaiken aina väärin ja tullaan neuvomaan kuinka voisin tehdä erillailla. Emran oli siis illan tosi levoton, itki ja kitisi vain, hetkeksi nukahti mutta ei päässyt kunnon uneen vaan heräsi ja alkoi huuto.  Taaskaan ei edes maito kelvannut. Pyysin ensin nätisti moneen kertaan että josko anoppi lähtisi jo nukkumaan ja antaisi mun hoitaa emran nukkumaan, no ei se tietenkään onnistunut ennenkuin sain Y:n sanomaan äidilleen että ihan oikeasti me kyllä hoidetaan emran. 

Emran itki pitkään ja ainakun olin juuri saamassa Emrania hiukan rauhoittumaan ja itkua vain kitinäksi niin anoppi tulee sisään ja nappaa emranin multa ja alkaa hyssyttelemään jolloin emran aloittaa uudelleen täyden huudon. Tätä siis monta kertaa eikä uskonut että parempi olisi pysyä poissa että kyllä me Y:n kanssa osataan. Muutenkin kun jos vaikka vaihdan vaippaa niin hän tulee siihen heti ja alkaa itse laittamaan. Tiedän ettei hän mitään pahaa tarkoittanut vaan halusi vain auttaa eikä halunnut että emran itkee. Iltaisin kun emran on pahalla päällä ja/tai yliväsynyt niin silloin ei vain auta kukaan muu kuin minä tai Y. Myös yöllä Emran heräsi kerran huutamaan mutta Y sai sen verran rauhoiteltua että maito kelpasi ja sitten nukuttiin aamuun. Aamulla oli kyllä ihana kuin ei itse tarvinnut nousta seitsämältä ylös, anoppi oli jo hereillä niin otti Emranin ja vaihtoi vaipan ja antoi takaisin mun viereen syömään ja sitten taas otti Emranin. Sain nukkua puoli yhteentoista asti vain välillä Emrania syöttäen :) 

Emranin mummi ja serkku Ayse

Emranin oma lammas

Mun kultamurut <3 Mehmet serkku ja Emran

Elif serkku ja Emran

Keskiviikko aamupäivällä käytiin miljoonassa paikassa kyläilemässä ja mä en taas viihtynyt yhtään, liikaa ihmisiä ja turkkilaisia tapoja ja litroittain teetä :D enkä tykkää kun kaikki pussailee Emrania, olen tainnut siitä jo aiemminkin kirjoittaa, en vaan tykkää että kaikki miljoona ihmistä koskettelee ja pussailee Emrania poskille ja SUULLE :o olen kieltänyt Y:täkin suulle pussaamisen mutta eihän se usko, tää on vaan mun mielipide tietysti mutta mä en tykkää että lapsia pussataan huulille. Poskille, otsalle ja päälaelle itsekin suukottelen ja mielestäni se on ihan ok mutta sekin kuuluu mun mielestä vain perheenjäsentien väliseksi. Olen kyllä kuullut jo aiemmin olevani bakteeri kammoinen ja yli hysteerinen käsienpesun yms kanssa. 

Päivällä mentiin Y:n perheen puutarhaan piknikille, grillattiin lammasta ja vietettiin vain aikaa, Y:n sisko ja sen mies tekivät töitä puutarhassa, lapset viihdyttivät Emrania ja mulla oli aikaa lukea kirjaa. Ihastelin kukkivia kirsikkapuita sekä oliivi- ja persikka puita. Y:n siskon poika Mehmet, joka on ihan mun kultamuru, keräsi mulle ison kimpun valkovuokkoja <3 

Ilta meni paremmin eikä Emran itkenyt kun oltiin ajoissa anopin kotona ja sai normaalisti tehtyä ilta rutiinit ja rauhoittua unille.

Söpöliini <3

Persikkapuu

Torstai aamu ei alkanut kovin hyvin. Syötin Emranin ja annoin anopille kun hän halusi vaihtaa vaipan. Nousin ylös ja lähdin vessaan, oli tosi hutera olo ja tuntui ettei pysy pystyssä. Olin ihan varma että pyörryn sinne pieneen koppiin ja putoan siihen lattia reikään :D selvisin sieltä pois ja tarrasin kaksin käsin laviaariin, yritin huutaa Y:tä muttei se kuullut, anoppi vissiin kuuli kun yökkisin, oli tosi huono olo, ja herätti Y:n siinä sitten istuin lattialla pää ämpärissä jonkun aikaa. Vasta yhden aikaan alkoi oksetus helpottaa mutta edelleen heikko olo. Tämä ei edes ollut eka kerta kun oksettaa aamuisin muttei koskaan vielä noin huono olo ollut ettei jaloillaan meinaa pysyä. Ja ennenkuin kukaan tulee kysymään niin, ei, en ole raskaana, pillerit olen muistanut aina joten en vain tiedä miksi aamusin niin huonoa oloa jatkuvasti.

Viiden aikoihin käytiin sanomassa heipat Y:n siskon perheelle ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Matkan taas pelkäsin mutta hyvin Y ajaa ja tuntee kaikki mutkat :D 

Nyt siis onnellisesti takaisin Alanyassa ja kaikki on aivan loistavasti :) ihanan aurinkoinen päivä <3

Oli niin ihana päästä lämpimään suihkuun ja omaan sänkyyn Emran kainalossa nukkumaan. Emrankin oli tyytyväinen ja heräsi vain kerran yöllä syömään. Luteen puremat vain kiusasi mua kokoyön kun Ermenekistä jossain lakanoissa tms oli luteita ja ne tietysti söi mut yöllä.. Onneksi jättivät Emranin sentään rauhaan!