No nyt ollaan Ermenekissä täällä Y:n kotikylässä. Tälläkertaa mä oon jopa viihtynyt täällä, ei täällä näköjään niin kamalaa olekaan, Y:n äiti hoitaa emrania mielellään, emran nauttii kun on paljon hässäkkää ympärillä. Jopa turkkilaisiin reikä lattiassa vessoihin voi näköjään tottua :o oon varmasti tullut hulluksi kun täällä viihdyn! Eilen jopa Y jo sanoi että lähdetäänkö kotiin niin mä pyysin että jäädään vielä :D
Jos jostain pitää valittaa niin taas kerran jotkin kirput tai mitkälie on syönyt mut, aina täällä! Oon täynnä paukamia jotka kutiaa ja kirvelee :/ aikasemmin täällä luteet söi mua mutta nämä ei näytä samalta..
Eipä täällä mitään ihmeellistä ole ollut, ekana päivänä oltiin Y:n äidin siskon kotona syömässä. Sieltä teki mieli juosta karkuun samantien, astuttiin olohuoneeseen niin koko huone ihan täynnä turkkilaisia, muutama uusi ihminen vielä menee mutta niitä oli 15 yhdessä pienessä huoneessa. Mä en yhtään tykkää kun on liikaa ihmisiä ja kaikki tietysti tuijottaa vaalea ihoista ja ujoa turistia.
Toinen päivä lähdettiin Karamaniin käymään pankissa ja käveltiin vaan ympäri ja katseltiin paikkoja.
Muuten ollaankin vaan menty paikasta toiseen jokapaikassa kyläilemässä ja tapaamassa sukulaisia.
Edit. Kirjoitin tän tekstin siis jo keskiviikkona muttei ermenekissä tietenkään nettiä ollut että olisin saanut jaettua!
Nyt ollaan takaisin Manavgatissa ja normaali arki jatkuu. Tänään kun Y oli töissä niin me Emranin kanssa kierreltiin ympäriinsä ja löysinkin uuden puiston ja kauan hakemani bim marketin :) ja löytyi jopa housuvaippoja emranille vihdoin! niitä oon täällä kaivannut kun ei missään ole, ihmeellistä ettei täällä niitä sitten käytetä. Mun mielestä ne on paljon kätevämpiä ja nopea/helppo vaihtaa eikä emran hermostu kun tavallisesti joutuisi makaamaan, nyt voi samalla leikkiä eikä edes huomaa mitä mä siinä samalla touhuan :D
Nyt pistin Y:n käymään ruokakaupassa (joka on 50metrin päässä kotoa) ja ottamaan Emranin mukaan, ihana hetken hiljaisuus ja makaan vaan sängyllä ja nautin rauhasta!
