Mikään ei tunnu onnistuvan

Nyt saisi jo Suomessa olo riittämään, oon lopullisen kyllästynyt odottamiseen ja kaikki tuntuu vain menevän väärin.. Paperit ei ole edelleenkään tulleet joten edes lentolippuja en voi valmiiksi ostaa kun en tiedä saanko sukunimen vaihdettua eli kummalla nimellä lentoliput ostan. Blogiin en ole pystynyt kirjoittamaan kun tämä tabletti ei suostunut pariin viikkoon käynnistymään ja nyt kun olin jo pakkaamassa pakettiin että lähtee huoltoon niin kokeilin vielä kerran ja sainkin tän päälle. Silti pitää lähettää kun ei ole normaalia tämä mutta nyt en viitsi kun jos kuitenkin ostan lentoliput niin tällä löytyy 50 euroa halvempia lippuja kuin samasta paikasta iphonella katsotut. Myös iphonen näytön onnistuin rikkomaan mutta onneksi edes sitä pystyy silti vielä käyttämään halkemista huolimatta. Mikään ei siis suju suunnitelmien mukaan ja epätoivo on jo iskenyt. Päivästä päivään vaan tylsää odottamista ja kesäkin on suoraan sanottuna ihan paska! Kylmä, vettä sataa ja kauhea tuuli, ei tee mieli lähteä ulos ja sitten Emrankin jo tylsistyy kun vain sisällä ollaan.

Eilen oli ihanan lämmin päivä ja oltiin puistossa ja tänäänkin ajattelin sinne lähteä jollei ala satamaan. Aikasemmin valitin siitä että täällä ei lähellä ole mitään paikkaa minne mennä niin nyt yksi tuttu mainitsi tuon lähikoulun pihan. Siinä on ihan kiva pieni leikkipaikka ja yksi vauvakeinu jossa Emran tykkää istuskella.

Viime tiistaina oltiin Emranin 6kk neuvolassa ja paljon tuli kehuja taas. Hyvin osasi kaiken mitä tämän ikäisen kuuluukin ja paino oli nyt tasaantunut kun pituutta oli tullut monta senttiä viime kerrasta. Mitat nyt pituus 73cm ja paino 12,3kg. Painoa edelleen aikapaljon mutta ei toista voi nälässäkään pitää, yö syömistä pitäisi vähentää mutta minkäs teet kun toinen yöllä itkee nälkäänsä, pakkohan se maitoa on antaa. Nyt vain ryömimis ja konttaus treenejä kovasti, hyvin Emran osaa jo itseään käsien varaan nostella ja yritys ryömimiseen on kova mutta liikkeelle ei vaan vielä pääse. Niin ja nyt on jo kaksi hammasta tullut joilla kokoajan täytyy kaikkea saada purra :D

Nyt Emran taitaakin heräillä päiväunilta joten mulla loppuu aika. Yritän taas jatkaa päivien laskemista ja koittaa pysyä järjissäni vaikka tuntuukin että kaikki kaatuu päälle. Lähdetään vaan ulos vaikka sitten tonne vesisateeseen ja yritetään keksiä tekemistä että selvitään suomi masennuksesta. 38 päivää jäljellä...

Toisinaan tuntuu täysin tältä..

Sitä vaan katsoo noihin nappisilmiin ja ymmärtää aina uudelleen mitä varten jaksaa ja pystyy ihan mihin vaan mitä eteen tulee...

Yhtenä päivänä oli meiän kuistilla ihanan lämmin niin leikittiin Emranin kanssa kesää :D 

Viime viikonloppuna Emranin mummi jäi hetkeksi Emranin kanssa kotiin niin sain tunnin vapaa-ajan, pitkästä aikaa pikkusiskon kanssa juttelua ja koskella istuskelua..

Pikkusisko <3

Tää mamma (vihaan kun joku sanoo noin ja silti käytän itse tätä) ei ihan päässyt kesäkuntoon tänä(kään) vuonna :/

Sunnuntai shoppailut.. Kesävaatetta turkkin jos me joskus sinne päästäis...

e

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan, olin valmis kuolemaan puolestasi.



Instagram: repeq
Snapchat: rebeq1

Odotus palkitaan... vai miten se menikään?

Mä oon niiiiin kyllästynyt tähän ainaseen odottamiseen. Posti hukkas siis ne Y:n lähettämät paperit, se on pitkä juttu ja sitä on selvitelty enkä siitä nyt jaksa enempää enään jauhaa, mutta nyt on uudet paperit matkalla Suomeen. Meinas kyllä epätoivo jo iskeä kun reilu kolmen viikon odotuksen jälkeen Turkin päässä postissa sanotaan etteivät he tiedä minne kirjattu kirje on joutunut. Nyt lupasivat että uusi kirje on viikossa Suomessa, johon en kyllä usko kun ennenkin kaikkiin on mennyt vähintään se kaksi viikkoa. Joten mun odottelu jatkuu edelleen ennen kuin saan yhtäkään asiaa hoidettua eteenpäin. Turhauttavaa. Ikävä. Epätoivo.

Oon nyt koittanut tsempata itteni siihen että syyskuussa jokatapauksessa pääsen takaisin Turkkiin vaikka en koskaan niitä papereita Suomeen saisikaan. Sitten toivottavasti mulla on se viisumi edes, jonka valmistumiseen en myöskään enää osaa uskoa, joten saan olla pidmpään kuin sen kolme kuukautta ja takaisin EN suostu tulemaan ennen kuin on kaikki paperit ja asiat kunnossa niin että voin milloin vain matkustaa minne haluan. 52 päivää jäljellä siis...

Edelleen vaan oon niin onnellinen siitä että mulla on Emran, en tiedä miten tästäkin ikävästä ja tylsyydestä ilman Emrania selviäisin. Emranin kanssa pysyy hyvin edes jonkinlainen rytmi elämässä kun aamulla on sängystä noustava, päivän rutiinit syöiset yms hoidettava ja illalla taas ajoissa nukkumaan. Kaikkia pieniä asioita ja mutoksia arjessa osaa arvostaa ja odottaa. oikeasti voin sanoa että päivän kohokohta ja odotuksen arvoinen juttu on se että päästään äidin kyydillä keskustaan ja ruokakauppaan :D Viikon päästä meillä on onneksi neuvola, josta en edes tykkää koska neuvolatäti ei ole kovin mukava mutta silti odotan neuvola päivää ettei tarvitse vain kotona istua. Keskustaan ei jaksa lähteä kävelemään kun matkaa on 6-7km suoraa tietä, ei edes pyörätietä kuin osan. Eikä keskustassa edes olisi mitään minne mennä, Turkissa setään on jokapuolella jotakin ja voi pysähtyä minnevaan teelle tai juttelemaan. Meillä täällä ei keskustassa ole kuin pari kauppaa ja kirjasto, jonne ei rattailla edes pääse. Ja sitten tarvitsisi vielä kävellä takaisin se sama pitkä tylsä matka.. Täytyy myöntää että musta on tullut nyt Suomessa tosi laiska ja käydään yleensä päivittäin vain ulkona tuo 200metriä postilaatikolle ja takaisin. mutta jos saa puolustella edes vähän niin täällä on kylmää ja sateista ja märkää jajaja...

Käytiin me tossa viikko sitten Emranin isomummin kanssa laivalla piknik risteilyllä ja siellä oli kyllä mukavaa. Sai nähdä ihmisiä ja Emrankin viihtyi kun oli hälinää ja katseltavaa. Kovasti Emranin teki mieli pallomereen mennä kun näki lapsia siellä leikkimässä mutta sen verran hurja meno siellä oli ettei uskallettu kuin lasin läpi katsoa. Päivä meni siellä tosi nopeasti vaikka ensin jännitin että mitä jos Emran ei viihdykkään ja kitisee kokoajan mutta hyvin meni eikä yhtään kiukkuilua.
Mökillä myös ollaan oltu ja sielläkin Emran viihtyy kun on sukulais lapsia ja meteliä.

Niin ja Emranille on tullut eka hammas läpi!  

Nyt Emran heräsikin päikkäreiltä ja mun oma rauha loppui joten kirjottelen taas kun kerkeän.

Laivalla isomummin kanssa

Emran iltapalalla :D

Hetken omaa aikaa kun Emran päikkäreillä. Kaksplus 11/94 (oman syntymäkuukauden numero), kaakaota ja sämpylää :)

Mansikkakakkua 6kk kunniaksi!

Ihanaa kun Suomeenkin on nyt tullut hellettä ja ollaan saatu nauttia auringosta :) Paljon ollaan oltu ulkona ja yritetty nauttia. Emrania vaan hampaat tuntuu vaivaavan ja mä stressaan kun ei vieläkään ole tietoa milloin päästään takaisin Turkkiin :( Paperit ei vieläkään ole Ankarasta tulleet vaikka ne on lähetetty jo kaksi viikkoa sitten ja mun viisumikaan ei edelleenkään ole valmis vaikka sitä haettiin toukokuun lopussa.. Mä niin vaan haluan jo päästä takaisin kotiin! Ihan hirveä ikävä Y:tä ja Emrankin vaistoaa musta kun mä stressaan ja ikävöin niin kiukkuilee enemmän. Mutta kyllä me edelleenkin selvitään ja olen ennenkin jaksanut odottaa sen 3kk Suomessa niin jaksan nytkin rauhassa vain odottaa... välillä vaan meinaa epätoivo iskeä ja tuntuu että mikään ei onnistu. Onneksi mulla on tuo maailman ihanin ja suloisin pienimies joka saa joka päivä hymyn huulille ja onnistuu piristämään vaikka mikä olisi <3

Tänään onkin vietetty Emranin 6kk synttäreitä ja vieraita on käynyt paljon :) Mukava päivä ollut! Mansikkakakku onnistui ja sitä Emrakin sai maistella. Emranin kummisetä laittoi hyppykiikun kattoon ja Emran oli ihan Super onnellinen, kiljahteli ja nauroi. Tosi nopeasti on mennyt tämä puoli vuotta, yhtäkkiä  vaan huomaa kuinka mun pieni vauva onkin jo iso poika, istuu jo melkein ilman tukea ja tarttuu kaikkeen mikä vain käden ulottuvilla sattuu olemaan. Kaupassakin saa nykyään olla varovainen ettei Emran pääse liian lähelle hyllyjä ja heitä kaikkea alas :D Tänään Emran istui ekaa kertaa kauppakärryissä ja oli tosi tyytyväinen, ennen ollaan käytetty niitä vauvankaukalo kärryjä muta Emran ei ikinä viihdy koko kauppareissua vaan alkaa kiukkuilemaan niin nyt istui tyytyväisenä kärryissä ja katseli ihmisiä. Ja jutteli (kiljui) kaikille :D

Nyt odottelen pikkuveljeä saunasta ja sitten leffaa ja herkkuja :) Ahdistaa ja masentaa suomi muta koitetaan selviytyä!