Ihanaa Suomi seuraa...

Eilen oli pitkästä aikaa ihan täydellinen päivä. Jos aamun säätämistä ei siis oteta huomioon. Meillä Y:n kanssa pientä erimielisyyttä päivä/yö rytmin sovelluttamisesta vauva-arkeen. Mutta katsotaan nyt tilannetta ja kirjoitan,tai jätän kirjoittamatta, siitä sitten kun asiat vähän selkeytyy, jos selkeytyy...

Aamupäivällä soitin yhdelle suomi tutulle, joka myös asuu täällä alanyassa, että nähtäisiinkö. No hänellä oli jo muita suunnitelmia niin lähdettiin sitten Emranin kanssa vain kävelylle, en yhtään suunnitellut että minne, kunhan käveltiin pitkin Ataturkin katua. Näin paljon vanhoja tuttuja ja sain juteltuakin muutamien kanssa nyt kun ei ollut Y mukana. Myös yhden treffi pyynnön sain ;) sen luulin jo olevan täysin vanhaa elämää, että ei kukaan enää tulisi mua mihinkään pyytämään kun mulla on vauva ja sormus sormessa. Joo olen naimisissa eikä mulla ole aikomustakaan lähteä muitten kanssa mihinkään treffeille mutta pakko myöntää että se kyllä piristi päivää mukavasti :D 

Sitten juuri kun olin jo kääntymässä kotiinpäin niin yksi suomalainen ystävä tulikin vastaan ja pyysi että mennään johonkin hetkeksi istumaan. Ev ravintolaan mentiin kahville ja juteltiin, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja jutella välillä SUOMEKSI jollekkin muullekkin kuin Emranille. Tuli sitten puheeksi se kun olen Y:tä yrittänyt monta päivää saada mun seuraksi Starbucksiin kahville muttei ole suostunut lähtemään ja maksamaan 10liiraa kahvista, kun marketista saada 50kuruksella nescafea.. Eli mentiin sitten toiselle kahville Starbucksiin.

Oltiin oltu jo monta tuntia liikkeellä ja Emran alkoi heräilemään niin ajattelin että olisi jo aika lähteä kotiin, mutta onneksi suostuin vielä seuraksi lähtemään Topin paikkaan. Siellä oli lisää tuttuja ja oli aivan ihanaa jutella ja nähdä ihmisiä, kyllähän me jokapäivä ulkona käydään, mutta yleensä vaan kävelyllä eikä istuta missään ravintolassa eikä paljoa tule juteltua muiden kuin Y:n ja Emranin kanssa. Vaikka täällä Turkissa tykkäänkin olla ja puhua englantia ja turkkia niin joskus on vaan niin ihana kun saa istua suomi tuttujen kanssa ja höpötellä kaikkea omalla äidinkielellään. 

Mulla on kyllä monia kavereita ja tuttuja täällä mutta en ole paljoa ketään tavannut kun en tykkää itse laittaa viestiä kellekkään että nähtäisiinkö, tietenkin pitäisi mutta sitten tulee sellanen olo että jos toista ei oikeasti huvittaisi muttei vain kehtaa kieltäytyä. Joskus oli vaan niiin helppoa pyytää että lähdetäänkö ryyppäämään, ryyppy seuraa en enää kaipaa mutta kahvittelu seura kelpaisi ja joku jos mulle viestiä laittaa niin olen heti lähdössä.

Emrankin viihtyi eilen tosi hyvin ja nukkui melkein kokopäivän tyytyväisenä rattaissa. Topin paikassa työntekijät hiukan ihmettelivät että mistä tämä vauva on tullut kun en ole raskaanakaan ollut, että olenko kidnapannut Emranin vai mitä!? :D kyllä mä siellä kerran taisin syömässä käydä raskaana ollessani mutta mulla oli sillon varmaankin vielä niin pieni masu etteivät huomanneet..

Sitten kävelin kotiin ja pysähdyin välillä tutuille kauppialle juttelemaan ja Emrania esittelemään. 

Kotona oltiin vähän yli yhdeksän ja Y:kin tuli Obasta vähän myöhemmin. Sitten en tiedä mikä Emranille tuli, se alkoi kitisemään niinkuin yleensäkin kun on nälkä, mutta ei suostunut syömään, siinä sitten 45minuuttia Y:n kanssa kannettiin vuorotellen Emrania joka vain huusi suoraa huutoa. Ei kelvannut maito eikä mikään auttanut.. Sitten kun vihdoin rauhottui ja nukahti Y:n syliin, siirrettiin varovasti sängylle, nukkui noin kymmenen minuuttia ja huuto alkoi taas. Melkein tunti taas huutoa. En yhtään tiedä mikä Emranille tuli kun ei se ikinä tuollalailla huuda, annoin kyllä suponkin, että jos sitä sattuu johonkin, muttei siitä ollut mitään apua. Kun vihdoin saatiin rauhoittumaan ja syömään noin yhden aikaan yöllä, mentiin nukkumaan yhdessä ja Emran nukkui nätisti seitsämään asti aamulla, söi ja jatkoa unia.. Aamun Emran oli ihmeen väsynyt niin torkuttiin puoli yhteen asti. Aamulla onneksi Emran söi hyvin eikä enää kiukkuillut, toivottavasti ei enää tulisi tällaista, oli ihan kamalaa kun toinen vain itki eikä mikään auttanut..

Nyt kirjoitan tätä Obassa, kun Y auttaa yhden ravintolan remontissa, ja odottelen että lähdetään kotiin. On tosi kylmä tuuli mutta Emran nukkuu lämpimästi tyytyväisenä rattaissa..

Saatiin leikkimatto lainaan, (oma jäi suomeen kun ei mahtunut enään matkalaukkuun) ja Emran tykkää kovasti :)

Ilmeilyä ;)

Äidin isopoika jo <3

Y kävi parturissa ja pitihän Emraninkin parta ajaa ;)

Hän oli niin surkeen näkösenä kun pelottava parturisetä tuli liian lähelle.. Äiti pelasti...

"Daddy and I agree; mommy is the boss"