~Sä saat mut näkemään asioita, Mitä en oo nähnyt aiemmin~

Päivät vaan vähenee.. 8 jäljellä... Aina kauheesti odottanu ja ollu innoissani Turkkii lähössä mut nyt vaan päiväpäivältä jännittää enemmän ja välil mietin et onks pakko lähtee. Ja siis tietenkin haluan mennä ja tiedän et Y odottaa kovasti meitä mut mua pelottaa et miten kaikki menee. Ensinnäkin se matka, eka bussilla 2,5 tuntii Helsinkiin ja sitte siellä kaikkien matkalaukkujen ja rattaiden kanssa pitäisi selvitä. Onneksi sain rintarepun lainaan kaverilta niin on edes hiukan helpompaa. En edes tiedä että miten niitteen rattaiden kanssa pitää kentällä tehdä? No kai sekin selviää netistä. Istanbulissa koneen vaihtokin jännittää kun se on niiin iso kenttä ja siellä aina tullut kiire. Y kyllä sano että vois tulla meitä jo istanbuliin vastaan ja sieltä lennettäisiin yhdessä Antalyaan mutta en näe siinä mitään järkeä. Kunhan odottaa meitä siellä Antalyassa auton kanssa jossa Emranille turvaistuin (turkissahan harvemmin sellasia käytetään, lapset matkustaa sylissä) ja on valmiina vielä ajamaan sen parin tunnin matkan Alanyaan.

Jännittää myös ihan kauheasti Y:n ja Emranin tapaaminen. Tai ei siinä sinänsä ole mitään jännitettävää, mutta onhan se kuitenkin ihan uusi tilanne meille kaikille. Mä kuitenkin tunnen ja tiedän Emranin ilmeet ja eleet ja kaiken mutta Y ei yhtään tunne Emrania vielä, mutta eiköhän kaikki tuu ihan luonnostaan kun oppisinhan minäkin Emranin hoitamisen ja kaiken kun Emran synty vaikka ennen sitä jännittikin. Myös se että nyt mä oon saanut "määrätä" kaiken Emraniin liittyvän mutta kohta pitää keskustella yhdessä kaikesta kun Emran on ihan yhtälailla Y:n poika kuin munkin. No toivon vaan että kaikki tulee luonnostaan ja ollaan pieni perhe vihdoin yhdessä ja onnellisia. 

Tää täällä kotona oleilu saa kyllä jo riittää ja innolla odotan että päästään Emranin kanssa Alanyan tutuille kaduille kärryttelemään. Hotellin siis varasin, kun vihdoin sain Y:n suostumaan, viikoksi Alanyasta ja sen jälkeen sitten mennään Ermenekkiin Y:n sukulaisten luokse käymään. 

Kummasti taas on ihmiset alkaneet puhua että mä oon tulossa Alanyaan vaikken itse mitään ookkaan mainostanut. Siellä kaikki vaan aina tietää kaiken ja jutut kulkee. Tänään soitti vanha tuttu joka nyt on armeijassa ja puhuttiinkin 50minuuttia. Yllättävän helposti se englanninkin puhuminen onnistui näin yhtäkkiä ja pitkän tauon jälkeen. Tai no puhun mä melkeen päivittäin Y:n kanssa englanniksi puhelimessa mut se on ihan erilaista kun puhua vähän vieraampien kanssa. Tänäänkin Y:n kanssa 45min puhelu ja sen laskuun :/ mahto tulla kalliiksi :D

Ainiin pakko hehkuttaa et mulla on uusi kännykkä ja oon ihan rakastunu!!! Taino eihän tää mikään uusi ole vaan ikivanha iphone 4s, jonka ostin käytettynä, mut mä niin tykkään tästä <3 melkee vuoden olinki ilman iphonee, kun se edellinen varastettiin turkissa, ja ikävä oli kova!!!😂😂

Nyt vois taas koittaa nukkua kun Emrankin nukkuu.. Pari yötä on ollut vähän huonompia ja Emran heräillyt useammin syömään ja kitissyt jonkunverran mut toivottavasti ei tuu tavaksi!

Muistakaa instagram; Repeq :)