Mutlu aile - onnellinen perhe

En oikein tiedä mistä aloittaisin.. Muutamaan viikkoon ei ole ollut aikaa eikä energiaa tänne kirjoitella, voin sanoa että on ollut kyllä melko raskasta muutama viikko. Mutta nyt kaikki hyvin tai ainakin jo paranemaan päin joten pystyy keskittymään muuhunkin kuin vain päivästä seuraavaan selviytymiseen..

No mä aloitan ihan alusta, siitä kun viimeksi oli ne Emranin testit, kaikki oli hyvin onneksi :) Ei diabetesta eikä mitään vikaa kilpirauhasessa, hemoglobiini oli hiukan matala mutta pitää saada Emran vain syömään enemmän oikeaa ruokaaa ja vähemmän maitoa. Myös mun oma laihtuminen ja anemia vaikuttaa Emranin raudan saantiin mun maidon kautta.
Lennot tänne meillä sujui paremmin kuin osasin odottaa. Emran oli koko matkan kuin enkeli. Puoli kahden aikaan heräsi yöllä ihmettelemään lentokonetta ja annoin sitten hetken leikkiä ja tutkia ennen kuin koitin saada takaisin nukkumaan. Kolmen jälkeen yöllä oltiin Antalyassa ja sieltä transferilla kohti alanyaa. Eka yö oltiin Emranin kummitädin luona ja sitten heti aamulla lähdettiin omaa kotia etsimään. Nopeasti löytyi mieluinen koti, hyvällä paikalla keskustassa ja oli suht edullinenkin.
Tämä kuumuus tuntui alkuun tosi tuskaiselta, hiestä märkänä ihan kokoajan. Emran ei paljoa kuumuudesta välittänyt vaan oli onnellinen kuin paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä Emran rakastaa tätä huomiota jota täällä saa, kaikki tulee ihastelemaan ja ottaa syliin ja hyppyyttää.

Meidän onnea vain varjosti epätieto. Kun saavuttiin Turkkiin en kuullut Y:stä yhtään mitään. koko tänä aikana kun täällä ollaan oltu niin en saanut yhteyttä Y:hyn, en halunnut blogiin kirjoittaa osittain tästä syystä koska sitten kaikki olisi vaan kyselleet enemmän enkä itsekään tiennyt mitä tapahtuu. Enkä myöskään nyt aio syytä tähän kirjoittaa koska uskon että tilanteen aiheuttaja myös lukee tätä tekstiä. Ole sinä vain tyytyväinen aiheuttamaasi draamaan mutta tämä vielä selvitetään kun sinut jostain käsiini löydän!. Mulla ja Y:llä on kaikki nyt hyvin, asutaan yhdessä ja mietitään tulevaa Suomeen lähtöä. Eilen vihdoin sain Y:n kotiin ja saadaan taas olla koko perhe yhdessä ja onnellisia.
Ensi kuussa muutetaan johonkin toiseen kaupunkiin ja Alanyan paskanpuhujat saavat jäädä tänne ihan keskenään. 
Täällä vietetään nyt bayramia eli uhrijuhlaa, monet paikat on kiinni kun on "pyhä" ja ihmiset lähtevät kotiinsa juhlimaan. Mekin lähdetään huomenna Y:n kotikylään Ermenekkiin syömään lammasta ja viettämään aikaa perheen kanssa.

Ihanaa olla taas onnellinen, viimeiset viikot on ollut ihan yli raskaita, onneksi mulla oli oma äiti täällä tukena ja auttoi jaksamaan ja tietenkin Emran piristi jokaista päivää. Emrankin ollut tosi huonolla tuulella kun vaistonnut mun hermostuneisuuden. Pääsin myös ekaa kertaa Emranin syntymän jälkeen ulos tuulettumaan ja se teki hyvää kaiken paskan keskellä, äiti halusi jäädä yöksi Emranin kanssa ja mä lähdin Emranin kummin kanssa satamaan discoihin. Alkuun pelkäsin että miten Emran selviää yön ilman mun maitoa mutta hyvin se oli mennyt, ei ollut itkenyt eikä mitään.
Saatiin myös täällä esiintymässä ollut Ilpo Kaikkonen meidän mukaan satamaan ;) Oli kiva ilta/yö :)

Tänään aion illalla kuunnella mun pavekkeelta kun yö-yhtyeen Olli laulaa yön biisejä tossa vieressä baarissa ja nauttia siitä että kaikki on taas hyvin, viime maanantaina kuuntelin Emranin kanssa samoja biisejä ja oli tosi huono fiilis. Yön biisit on aina ollut mulle kauhean ahdistavia kun niitä joskus lapsuudessa kuullut kaiken ei-niin-hyvän olon keskellä. Tässä parvekkeella istuin  Emran sylissä ja Olli lauloi ihmisen poikaa; "voi kumpa matkas onneksi koituis, vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisampi kuin isäs milloinkaan, kumpa oppisit ajattelmaan", kyyneleet silmissä. Tänään saan kuunnella saman mutta paremmalla mielellä.

Voi olla että myöhemin palaan tähän Y:n kuvioon ja tarkennan asioita mutta nyt en sano muutakuin että yhdessä ollaan ja kaikki on taas hyvin. Mun pieni perhe on mulle kaikista täkein ja olen valmis tekemään sen eteen ihan mitä tahansa.

Kuvia ei paljoa ole tullut otettua eikä instagrammiin ole jaksanut mitään laittaa mutta tilanne muuttuu ja nyt alkaa taas kuviakin tulemaan :)

Emran ja Tilla-täti

Obassa syömässä

Sivistyneesti viinillä Tillan kanssa ;)

Ilpo kaikkonen

Emran rakastaa uimista <3

Rakas <3 parturin tarpeessa....

Murut <3

+++++++++++++++++++

Instagram: repeq

Emranin verikokeet

Lähtö lähenee, enään muutama päivä ja päästään KOTIIN <3 Vai päästäänkö sittenkään? Käytiin Emranin 8kk lääkärineuvolassa ja siellä huolestuttiin Emranin pituudesta. Paino on mennyt jo pitkään yläkäyrillä, mutta siitä ei ole huolta kun tasaantuu kuulemma Emranin lähtiessä liikkeelle, mutta nyt meni pituus +2 käyrälle. Pituutta tullut kuukaudessa 2,5cm ja lääkäri määräsi meidät sokeri- ja kilpirauhas labroihin. Emran nyt 8kk neuvolassa siis 75,3cm, 13,2kg ja pää ymp. 47cm. Mun ja Y:n pituuksien mukaan Emran on liian iso :o

Käytiin siis eilen (maanantaina) ottamassa ne verinäytteet ja huomenna pitäisi saada tulokset. Toivon vaan niin paljon että mun pienellä on kaikki kunnossa! Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ihan kamala, Emranin piti paastota eikä saanut kuin vettä antaa, normaalisti Emran syö useamman kerran yössä ja nyt ei saanut. Herättiin 4-5 kertaa itkemään mutta onneksi sain vain rauhoiteltua ja suht nopeasti Emran nukahtikin uudelleen. Hiukan kuuden jälkeen ei sitten enään unta saanut niin noustiin ylös leikkimään ja 8.45 oli aika labraan. Ei ne täällä meidän terveyskeskuksessa Emranilta suonia löytäneet, molemmista käsistä yrittivät ja voi sitä lohdutonta itkua kun ei pieni ymmärrä miksi väkisin pidetään kiinni ja sattuu. Meidät lähetettiin sitten Raisioon tk:hon ja siellä saivat sormenpäästä otettua näytteet. Nyt vain jännityksellä odotetaan huomista...

Muuten Emran sai neuvolassa paljon kehuja. Emran on oppinut istumaan ilman tukea ja neuvolatäti oli ihmeissään kun Emran osaa jo taputtaa :D

Huomenna mulla on kampaaja ja äiti lupasi sen aikaa olla Emranin kanssa. Sitten täytyy hiukan ostella tuliaisia Turkkiin ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan. Torstaina mennään vielä Uuteenkaupunkiin käymään ja sunnuntaina lähtee lento klo 17.10. Niin ne 90 päivää on taas kulunut vaikka välissä meinasi epätoivo iskeä. Nyt vaan hermoilen niitä Emranin tuloksia, toivotaan parasta..

Emran ja isomummi <3

Tiskaus apuri :D

"En mä syö hiekkaa... Miten niin..." Tämä kuva valittiin myös vauvalehden viikonvauvaksi instagramissa ;)

Ihana aurinko ja lämpö

Tähän postaukseen en aio valittaa mistään! Tajusin perjantaina että oli oikeasti ihana päivä, niin päätin kirjoittaa siitä, helpompi kirjoittaa negatiivista asioista ja se aina helpottaa kun voi tänne valittaa mutta nyt ajattelin kirjoittaa jostakin kivasta välillä, ettei kaikki lukijat pidä mua ihan ylinegatiivisena ihmisenä...

Niin siis perjantai.. Mun äidillä oli vapaapäivä niin mietittiin aamulla että mitä tehtäisiin, shoppailemaan olisin halunnut lähteä, mutta pakko säästää nyt turkkiin kun siellä kuitenkin tulee taas shoppailtua. Mitään erikoista ei keksitty niin mentiin sitten pihalle kun oli aivan ihana ja lämmin päivä, mun äiti oli Emranin kanssa ja mä pesin Emranin uuden (kirpparilta ostetun) matkasängyn. Emran kävi uimassa ja sitten lähdettiin kirpparille, täällä pikkukylässä ei tietenkään mitään kovin isoa kirpparia ole mutta tärkeintä siinä ainakin mulle oli se että käydään edes jossain missä näkee ihmisiä :D Löysin mä farkkushortsit 20 sentillä! Emran vähän väsähti siellä kirpparilla kun oli just nukahtamassa autoon kun oltiin kirpparin pihassa enkä siten antanutkaan nukkua, kiltisti kuitenkin oli vaikka väsyttikin. Sitten käytiin vielä pikaisesti kaupassa jätskiä ja ostamassa, Emranille piltin mansikka välipalapussi, joka on suurinta herkkua nykyään.
Iltapäivällä vielä mun eno tuli käymään ja lähdettiin mökille kun siellä oli sukua kauempaa, Emran nautti taas kun paljon lapsia ja katseltavaa.
Mitään erikoista ei siis päivässä ollut mutta mä viihdyin ja Emran viihtyi kun oli paljon ohjelmaa ja menoa, ei pelkkää kotona istuskelua. Tällaisia päiviä lisää!
Lauantaikin meni suht kivasti vaikka oltiinkin kaksin kotona, käytiin vain tunnin vaunulenkki iltapäivällä ja leivottiin tiikerikakku. Tänäänkään ei mitään ihmeellistä ole ohjelmassa, puistoon varmaankin iltapäivällä mennään.
Huomenna mulla alkaa herkkulakko, täytyy katsoa miten sekin onnistuu kun nyt koko kesän joka päivä syönyt karkkia ym. No mä ainakin yritän ettei ihan joka päivä tulisi herkkuja syötyä vaan saisi nyt ainakin pari viikkoa elettyä terveellisemmin. Tiistaina mennään Emranin isomummia moikkaamaan ja siitä varmaan kirjoitan sitten seuraavaksi.

~niin minä sinua vaan~

Rattaissa päiväunilla, kädet ristissä :D

Ylinegatiivinen pikapostaus

Haluaisin kirjoittaa vaan positiivisista asioista. Ois paljon mukavampaa kun sais aina vaan kirjoittaa mitä kaikkea ihanaa on tapahtunut ja kuinka elämä hymyilee, kaikki menee paremmin kuin voisi edes toivoa. Mutta ehkä sellasta elämää ei vaan ole tarkoitettu mulle, tai sitten oon jotenkin yli negatiivinen ihminen. Nojoo on paljon hyviäkin asioita kun miettii, olen terve, mulla on koti ja katto pään päällä ja maailman suloisin pieni poika, saan elää kahden maan välillä ja pian pääsenkin jo reissuun. Enään 24 päivää jäljellä.. Mutta silti, kun jokin asia ahdistaa niin tuntuu että se kumoaa kaiken hyvän mitä on, esim jos en saa Y:tä kiinni koko päivänä niin sitten kaikki muukin tuntuu olevan huonosti, pitäisi osata vaan olla rauhassa eikä aina pelätä pahinta. Oon vaan niin kyllästynyt tähän paikallani olemiseen, kaikki päivät on samanlaisia ja mitään ei ikinä tapahdu. Jokapäivä samat rutiinit ja sama leikkipuisto. Haluan uusia maisemia lenkille ja uusia kasvoja jokapäivä, enmä pysty elämään näin. Haluan nyt vaan äkkiä sinne Turkkiin niin on ystäviä ketä käydä tapaamassa, voi mennä rannalle kärryttelemään, kävellä miljoonaa eri reittiä, shoppailla, istua teellä vaikka vaatekaupassa jos siltä tuntuu! Myös Emran on pitkästynyt ja kaipaa enemmän virikkeitä ja uusia kasvoja, Turkissa Emranillekkin on vauva kavereita ja muutenkin jokapäivä uutta ihmeteltävää. Ahdistaa kun kaikki on nyt vaan pysähtynyt paikoilleen ja ollaan vaan kotona tai käydään lähipuistossa.

Tää oli nyt vaan pikainen postaus kun ajattelin vielä ehtiä hiukan meikkaamaan sillä aikaa kun Emran nukkuu ja sitten lähdetään puistoon. Ei enään montaa viikkoa niin saadaan Emranin kanssa muutakin sisältöä elämään ja päästään Turkkiin Y:n luokse <3

Nyt ei ehdi kuvia lisäämään, instagramista löytyy nimellä; repeq !!

Kyllä äiti jaksaa..

Joinain hetkinä tekisi vaan mieli kaivautua peiton alle ja pysyä siellä koko loppu päivä, kesä, suomessa olo, elämä... Tai kesken kahvihetken pillahtaa itkuun ja surkutella loppu päivän ajan. Miksei aikuiset saa purkaa turhautumistaan itkupotkuraivareilla lattialla kieriskellen tai kiukutella kaikille muille kun itsellä on paha olla? Nojoo mulla on Emran joten peiton alle mököttämään kaivautuminen ei olisi edes mahdollista kuin korkeintaan tunniksi kun Emran on päikkäreillä, mutta siihenkään ei ole aikaa kun on siivottava, pyykättävä, tiskattava, Emranin seuraavaan ohjelmanumeroon valmistautuminen, kuten ulos lähtöön, ruokailuun tai kylpemiseen. On hyvä että Emran pitää mut kiireisenä ja näin pysyn edes suht järjissäni tässä pitkässä ja hermoja raastavassa odottamisessani. Papereita ei näy eikä kuulu. Nyt ei ole myöskään Y:stä kuulunut pariin päivään kun Y:n puhelin on rikki joten en voi soittaa ja Facebookissakaan ei ole näkynyt. Emranin syntymätodistuksen tänään tilasin ja nyt sitten odottelen sitä maistraatista. Lentiliput tuntuu olevan kaikilla muilla valmiina paitsi mulla. Äiti lähtee syyskuussa Turkkiin, äidin sisko ja mun mummikin on jo liput hommannut mutta mä vaan odottelen edelleen. Turhauttavaakin turhauttavampaa!
Mietin jo että entä jos ostankin ne liput enkä sitten vaihdakaan passiani vielä uuteen sukunimeen mutta miten se mahtaa sitten turkissa onnistua? Onko hankala hankkia siellä passi uudella nimellä mulle ja Emranille?

Jonkun verran ollaan nyt koitettu liikkua Emranin kanssa kärrytellen että ei kotona tarvitse olla, puistossa käyty useasti ja keskustaankin ja takaisin viime torstaina käveltiin (noin 12km). Täytyy vaan pysyä liikkeessä! Mua myös turhauttaa kun yritän nyt saada hiukan laihduttua mutta viimiset 2 kiloa ei sitten suostu lähtemään. No jo siitä mitä painoin ennen kuin aloin Emrania odottamaan  niin on nyt lähtenyt noin 10kg mutta en ole itse vieläkään tyytyväinen, jotenkin aina kun pääsen tavoitteeseeni niin tulee uusi painotavoite. Mutta nyt ne viimiset 2kg kun lähtisi niin voisi ehkä olla tyytyväinen! Yritän liikkua ja syödä suht terveellisesti mutta niin ettei se vaikuttaisi imetykseen, mutta kun en voi elää ilman suklaata ja muita herkkuja kun iltaisin leffoja katselen. Nykyään valvon aika myöhään öisin kun päivällä ei ole hetken rauhaa niin yöllä sitten pitää nauttia hiljaisuudesta, kun saa rauhassa katsoa leffaa tai olla koneella.

Nyt pitää alkaa valmistautumaan kun Emran kohta herää päikkäreiltä. Täytyy keittiö laittaa valmiiksi ruokailuun, eli kaikki tarvittavat nokkamukit, ruokalaput yms. valmiiksi ettei niitä tarvitse sitten alkaa etsimään ja mahdollisesti vielä tiskaamaan. Sitten myös kylpyyn ollaan menossa eli täytyy vesiä alkaa laittamaan ja kantaa yläkertaan, meillä kun ei lämmintä vettä tule ikinä tarpeeksi kun on niin pieni varaaja ja suihkussa huono paine, joten ne laitan aina valmiiksi. Sitten jos vielä puistoonkin lähdetään niin vaatteet voisi valmiiksi katsoa. Niin ja pyykit ja tiskitkin odottaa taas...

Emranin laiva :) Pyykkikorissa emran viihtyy välillä pidempiäkin aikoja ja leikkii itsekseen!

Käytiin metsässä Emranin ja mummin kanssa..

"Äiti mitä sä teet?" :D

Pikkuveljen 16v kakku! Ihan ite tein ja sen on näkönenki :D

Mikään ei tunnu onnistuvan

Nyt saisi jo Suomessa olo riittämään, oon lopullisen kyllästynyt odottamiseen ja kaikki tuntuu vain menevän väärin.. Paperit ei ole edelleenkään tulleet joten edes lentolippuja en voi valmiiksi ostaa kun en tiedä saanko sukunimen vaihdettua eli kummalla nimellä lentoliput ostan. Blogiin en ole pystynyt kirjoittamaan kun tämä tabletti ei suostunut pariin viikkoon käynnistymään ja nyt kun olin jo pakkaamassa pakettiin että lähtee huoltoon niin kokeilin vielä kerran ja sainkin tän päälle. Silti pitää lähettää kun ei ole normaalia tämä mutta nyt en viitsi kun jos kuitenkin ostan lentoliput niin tällä löytyy 50 euroa halvempia lippuja kuin samasta paikasta iphonella katsotut. Myös iphonen näytön onnistuin rikkomaan mutta onneksi edes sitä pystyy silti vielä käyttämään halkemista huolimatta. Mikään ei siis suju suunnitelmien mukaan ja epätoivo on jo iskenyt. Päivästä päivään vaan tylsää odottamista ja kesäkin on suoraan sanottuna ihan paska! Kylmä, vettä sataa ja kauhea tuuli, ei tee mieli lähteä ulos ja sitten Emrankin jo tylsistyy kun vain sisällä ollaan.

Eilen oli ihanan lämmin päivä ja oltiin puistossa ja tänäänkin ajattelin sinne lähteä jollei ala satamaan. Aikasemmin valitin siitä että täällä ei lähellä ole mitään paikkaa minne mennä niin nyt yksi tuttu mainitsi tuon lähikoulun pihan. Siinä on ihan kiva pieni leikkipaikka ja yksi vauvakeinu jossa Emran tykkää istuskella.

Viime tiistaina oltiin Emranin 6kk neuvolassa ja paljon tuli kehuja taas. Hyvin osasi kaiken mitä tämän ikäisen kuuluukin ja paino oli nyt tasaantunut kun pituutta oli tullut monta senttiä viime kerrasta. Mitat nyt pituus 73cm ja paino 12,3kg. Painoa edelleen aikapaljon mutta ei toista voi nälässäkään pitää, yö syömistä pitäisi vähentää mutta minkäs teet kun toinen yöllä itkee nälkäänsä, pakkohan se maitoa on antaa. Nyt vain ryömimis ja konttaus treenejä kovasti, hyvin Emran osaa jo itseään käsien varaan nostella ja yritys ryömimiseen on kova mutta liikkeelle ei vaan vielä pääse. Niin ja nyt on jo kaksi hammasta tullut joilla kokoajan täytyy kaikkea saada purra :D

Nyt Emran taitaakin heräillä päiväunilta joten mulla loppuu aika. Yritän taas jatkaa päivien laskemista ja koittaa pysyä järjissäni vaikka tuntuukin että kaikki kaatuu päälle. Lähdetään vaan ulos vaikka sitten tonne vesisateeseen ja yritetään keksiä tekemistä että selvitään suomi masennuksesta. 38 päivää jäljellä...

Toisinaan tuntuu täysin tältä..

Sitä vaan katsoo noihin nappisilmiin ja ymmärtää aina uudelleen mitä varten jaksaa ja pystyy ihan mihin vaan mitä eteen tulee...

Yhtenä päivänä oli meiän kuistilla ihanan lämmin niin leikittiin Emranin kanssa kesää :D 

Viime viikonloppuna Emranin mummi jäi hetkeksi Emranin kanssa kotiin niin sain tunnin vapaa-ajan, pitkästä aikaa pikkusiskon kanssa juttelua ja koskella istuskelua..

Pikkusisko <3

Tää mamma (vihaan kun joku sanoo noin ja silti käytän itse tätä) ei ihan päässyt kesäkuntoon tänä(kään) vuonna :/

Sunnuntai shoppailut.. Kesävaatetta turkkin jos me joskus sinne päästäis...

e

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan, olin valmis kuolemaan puolestasi.



Instagram: repeq
Snapchat: rebeq1

Odotus palkitaan... vai miten se menikään?

Mä oon niiiiin kyllästynyt tähän ainaseen odottamiseen. Posti hukkas siis ne Y:n lähettämät paperit, se on pitkä juttu ja sitä on selvitelty enkä siitä nyt jaksa enempää enään jauhaa, mutta nyt on uudet paperit matkalla Suomeen. Meinas kyllä epätoivo jo iskeä kun reilu kolmen viikon odotuksen jälkeen Turkin päässä postissa sanotaan etteivät he tiedä minne kirjattu kirje on joutunut. Nyt lupasivat että uusi kirje on viikossa Suomessa, johon en kyllä usko kun ennenkin kaikkiin on mennyt vähintään se kaksi viikkoa. Joten mun odottelu jatkuu edelleen ennen kuin saan yhtäkään asiaa hoidettua eteenpäin. Turhauttavaa. Ikävä. Epätoivo.

Oon nyt koittanut tsempata itteni siihen että syyskuussa jokatapauksessa pääsen takaisin Turkkiin vaikka en koskaan niitä papereita Suomeen saisikaan. Sitten toivottavasti mulla on se viisumi edes, jonka valmistumiseen en myöskään enää osaa uskoa, joten saan olla pidmpään kuin sen kolme kuukautta ja takaisin EN suostu tulemaan ennen kuin on kaikki paperit ja asiat kunnossa niin että voin milloin vain matkustaa minne haluan. 52 päivää jäljellä siis...

Edelleen vaan oon niin onnellinen siitä että mulla on Emran, en tiedä miten tästäkin ikävästä ja tylsyydestä ilman Emrania selviäisin. Emranin kanssa pysyy hyvin edes jonkinlainen rytmi elämässä kun aamulla on sängystä noustava, päivän rutiinit syöiset yms hoidettava ja illalla taas ajoissa nukkumaan. Kaikkia pieniä asioita ja mutoksia arjessa osaa arvostaa ja odottaa. oikeasti voin sanoa että päivän kohokohta ja odotuksen arvoinen juttu on se että päästään äidin kyydillä keskustaan ja ruokakauppaan :D Viikon päästä meillä on onneksi neuvola, josta en edes tykkää koska neuvolatäti ei ole kovin mukava mutta silti odotan neuvola päivää ettei tarvitse vain kotona istua. Keskustaan ei jaksa lähteä kävelemään kun matkaa on 6-7km suoraa tietä, ei edes pyörätietä kuin osan. Eikä keskustassa edes olisi mitään minne mennä, Turkissa setään on jokapuolella jotakin ja voi pysähtyä minnevaan teelle tai juttelemaan. Meillä täällä ei keskustassa ole kuin pari kauppaa ja kirjasto, jonne ei rattailla edes pääse. Ja sitten tarvitsisi vielä kävellä takaisin se sama pitkä tylsä matka.. Täytyy myöntää että musta on tullut nyt Suomessa tosi laiska ja käydään yleensä päivittäin vain ulkona tuo 200metriä postilaatikolle ja takaisin. mutta jos saa puolustella edes vähän niin täällä on kylmää ja sateista ja märkää jajaja...

Käytiin me tossa viikko sitten Emranin isomummin kanssa laivalla piknik risteilyllä ja siellä oli kyllä mukavaa. Sai nähdä ihmisiä ja Emrankin viihtyi kun oli hälinää ja katseltavaa. Kovasti Emranin teki mieli pallomereen mennä kun näki lapsia siellä leikkimässä mutta sen verran hurja meno siellä oli ettei uskallettu kuin lasin läpi katsoa. Päivä meni siellä tosi nopeasti vaikka ensin jännitin että mitä jos Emran ei viihdykkään ja kitisee kokoajan mutta hyvin meni eikä yhtään kiukkuilua.
Mökillä myös ollaan oltu ja sielläkin Emran viihtyy kun on sukulais lapsia ja meteliä.

Niin ja Emranille on tullut eka hammas läpi!  

Nyt Emran heräsikin päikkäreiltä ja mun oma rauha loppui joten kirjottelen taas kun kerkeän.

Laivalla isomummin kanssa

Emran iltapalalla :D

Hetken omaa aikaa kun Emran päikkäreillä. Kaksplus 11/94 (oman syntymäkuukauden numero), kaakaota ja sämpylää :)

Mansikkakakkua 6kk kunniaksi!

Ihanaa kun Suomeenkin on nyt tullut hellettä ja ollaan saatu nauttia auringosta :) Paljon ollaan oltu ulkona ja yritetty nauttia. Emrania vaan hampaat tuntuu vaivaavan ja mä stressaan kun ei vieläkään ole tietoa milloin päästään takaisin Turkkiin :( Paperit ei vieläkään ole Ankarasta tulleet vaikka ne on lähetetty jo kaksi viikkoa sitten ja mun viisumikaan ei edelleenkään ole valmis vaikka sitä haettiin toukokuun lopussa.. Mä niin vaan haluan jo päästä takaisin kotiin! Ihan hirveä ikävä Y:tä ja Emrankin vaistoaa musta kun mä stressaan ja ikävöin niin kiukkuilee enemmän. Mutta kyllä me edelleenkin selvitään ja olen ennenkin jaksanut odottaa sen 3kk Suomessa niin jaksan nytkin rauhassa vain odottaa... välillä vaan meinaa epätoivo iskeä ja tuntuu että mikään ei onnistu. Onneksi mulla on tuo maailman ihanin ja suloisin pienimies joka saa joka päivä hymyn huulille ja onnistuu piristämään vaikka mikä olisi <3

Tänään onkin vietetty Emranin 6kk synttäreitä ja vieraita on käynyt paljon :) Mukava päivä ollut! Mansikkakakku onnistui ja sitä Emrakin sai maistella. Emranin kummisetä laittoi hyppykiikun kattoon ja Emran oli ihan Super onnellinen, kiljahteli ja nauroi. Tosi nopeasti on mennyt tämä puoli vuotta, yhtäkkiä  vaan huomaa kuinka mun pieni vauva onkin jo iso poika, istuu jo melkein ilman tukea ja tarttuu kaikkeen mikä vain käden ulottuvilla sattuu olemaan. Kaupassakin saa nykyään olla varovainen ettei Emran pääse liian lähelle hyllyjä ja heitä kaikkea alas :D Tänään Emran istui ekaa kertaa kauppakärryissä ja oli tosi tyytyväinen, ennen ollaan käytetty niitä vauvankaukalo kärryjä muta Emran ei ikinä viihdy koko kauppareissua vaan alkaa kiukkuilemaan niin nyt istui tyytyväisenä kärryissä ja katseli ihmisiä. Ja jutteli (kiljui) kaikille :D

Nyt odottelen pikkuveljeä saunasta ja sitten leffaa ja herkkuja :) Ahdistaa ja masentaa suomi muta koitetaan selviytyä!