Ihanaa Suomi seuraa...

Eilen oli pitkästä aikaa ihan täydellinen päivä. Jos aamun säätämistä ei siis oteta huomioon. Meillä Y:n kanssa pientä erimielisyyttä päivä/yö rytmin sovelluttamisesta vauva-arkeen. Mutta katsotaan nyt tilannetta ja kirjoitan,tai jätän kirjoittamatta, siitä sitten kun asiat vähän selkeytyy, jos selkeytyy...

Aamupäivällä soitin yhdelle suomi tutulle, joka myös asuu täällä alanyassa, että nähtäisiinkö. No hänellä oli jo muita suunnitelmia niin lähdettiin sitten Emranin kanssa vain kävelylle, en yhtään suunnitellut että minne, kunhan käveltiin pitkin Ataturkin katua. Näin paljon vanhoja tuttuja ja sain juteltuakin muutamien kanssa nyt kun ei ollut Y mukana. Myös yhden treffi pyynnön sain ;) sen luulin jo olevan täysin vanhaa elämää, että ei kukaan enää tulisi mua mihinkään pyytämään kun mulla on vauva ja sormus sormessa. Joo olen naimisissa eikä mulla ole aikomustakaan lähteä muitten kanssa mihinkään treffeille mutta pakko myöntää että se kyllä piristi päivää mukavasti :D 

Sitten juuri kun olin jo kääntymässä kotiinpäin niin yksi suomalainen ystävä tulikin vastaan ja pyysi että mennään johonkin hetkeksi istumaan. Ev ravintolaan mentiin kahville ja juteltiin, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja jutella välillä SUOMEKSI jollekkin muullekkin kuin Emranille. Tuli sitten puheeksi se kun olen Y:tä yrittänyt monta päivää saada mun seuraksi Starbucksiin kahville muttei ole suostunut lähtemään ja maksamaan 10liiraa kahvista, kun marketista saada 50kuruksella nescafea.. Eli mentiin sitten toiselle kahville Starbucksiin.

Oltiin oltu jo monta tuntia liikkeellä ja Emran alkoi heräilemään niin ajattelin että olisi jo aika lähteä kotiin, mutta onneksi suostuin vielä seuraksi lähtemään Topin paikkaan. Siellä oli lisää tuttuja ja oli aivan ihanaa jutella ja nähdä ihmisiä, kyllähän me jokapäivä ulkona käydään, mutta yleensä vaan kävelyllä eikä istuta missään ravintolassa eikä paljoa tule juteltua muiden kuin Y:n ja Emranin kanssa. Vaikka täällä Turkissa tykkäänkin olla ja puhua englantia ja turkkia niin joskus on vaan niin ihana kun saa istua suomi tuttujen kanssa ja höpötellä kaikkea omalla äidinkielellään. 

Mulla on kyllä monia kavereita ja tuttuja täällä mutta en ole paljoa ketään tavannut kun en tykkää itse laittaa viestiä kellekkään että nähtäisiinkö, tietenkin pitäisi mutta sitten tulee sellanen olo että jos toista ei oikeasti huvittaisi muttei vain kehtaa kieltäytyä. Joskus oli vaan niiin helppoa pyytää että lähdetäänkö ryyppäämään, ryyppy seuraa en enää kaipaa mutta kahvittelu seura kelpaisi ja joku jos mulle viestiä laittaa niin olen heti lähdössä.

Emrankin viihtyi eilen tosi hyvin ja nukkui melkein kokopäivän tyytyväisenä rattaissa. Topin paikassa työntekijät hiukan ihmettelivät että mistä tämä vauva on tullut kun en ole raskaanakaan ollut, että olenko kidnapannut Emranin vai mitä!? :D kyllä mä siellä kerran taisin syömässä käydä raskaana ollessani mutta mulla oli sillon varmaankin vielä niin pieni masu etteivät huomanneet..

Sitten kävelin kotiin ja pysähdyin välillä tutuille kauppialle juttelemaan ja Emrania esittelemään. 

Kotona oltiin vähän yli yhdeksän ja Y:kin tuli Obasta vähän myöhemmin. Sitten en tiedä mikä Emranille tuli, se alkoi kitisemään niinkuin yleensäkin kun on nälkä, mutta ei suostunut syömään, siinä sitten 45minuuttia Y:n kanssa kannettiin vuorotellen Emrania joka vain huusi suoraa huutoa. Ei kelvannut maito eikä mikään auttanut.. Sitten kun vihdoin rauhottui ja nukahti Y:n syliin, siirrettiin varovasti sängylle, nukkui noin kymmenen minuuttia ja huuto alkoi taas. Melkein tunti taas huutoa. En yhtään tiedä mikä Emranille tuli kun ei se ikinä tuollalailla huuda, annoin kyllä suponkin, että jos sitä sattuu johonkin, muttei siitä ollut mitään apua. Kun vihdoin saatiin rauhoittumaan ja syömään noin yhden aikaan yöllä, mentiin nukkumaan yhdessä ja Emran nukkui nätisti seitsämään asti aamulla, söi ja jatkoa unia.. Aamun Emran oli ihmeen väsynyt niin torkuttiin puoli yhteen asti. Aamulla onneksi Emran söi hyvin eikä enää kiukkuillut, toivottavasti ei enää tulisi tällaista, oli ihan kamalaa kun toinen vain itki eikä mikään auttanut..

Nyt kirjoitan tätä Obassa, kun Y auttaa yhden ravintolan remontissa, ja odottelen että lähdetään kotiin. On tosi kylmä tuuli mutta Emran nukkuu lämpimästi tyytyväisenä rattaissa..

Saatiin leikkimatto lainaan, (oma jäi suomeen kun ei mahtunut enään matkalaukkuun) ja Emran tykkää kovasti :)

Ilmeilyä ;)

Äidin isopoika jo <3

Y kävi parturissa ja pitihän Emraninkin parta ajaa ;)

Hän oli niin surkeen näkösenä kun pelottava parturisetä tuli liian lähelle.. Äiti pelasti...

"Daddy and I agree; mommy is the boss" 

3kk neuvola Turkissa

Multa toivottiin postausta meidän päivästä niin tässä se nyt on :) muitakin toiveita saa ehdottaa ;)

Klo 7.15 Emran herätti.. Taas oli sänky, peitto sekä Emran kainaloihin asti märkänä. Niinkuin useinpina aamuina vaikka vaipan yöllä vaihdankin. Imetin emranin jonka jälkeen kuiva vaippa ja vaatteet. Leikittiin hetki ja Emran nukahti uudelleen.

Laitoin tee veden kiehumaan ja sitä odotellessa pesin hampaat ja puin vaatteet. Ulkona näytti siltä että lämmin ja aurinkoinen päivä tulossa.. Sitten meikkasin ja laittauduin valmiiksi.

9.30 Emran heräsi, leikittiin vähän, valitsin Emranille vaatteiksi äitiyspakkauksen oravapotkarit ja tammenterhobodyn vaikken niistä tykkää mutta ajattelin että on helpompi pukea ja riisua sitten neuvolassa. Sitten aloitettiin isin herättäminen, jossa mulla meinaa mennä aina hermot kun se ei suostu millään nousemaan ylös. Tänään oli Y:llä vapaapäivä Emranin neuvolan takia.

"Ei enään yhtään kuva instagrammiin äiti!!!"

Sitten hiukan kymmenen jälkeen päästiin lähtemään bussilla Cikcilliin Emranin 3kk neuvolaan. Bussi oli onneksi aika tyhjä, koska oli vielä niin aikaista. Mä pelkään täällä ihan kauasti liikkua bussilla nyt kun on Emran rattaissa ja bussi ihan täynnä ihmisiä. Kaikki huojuu ja yrittää pitää kiinni jostakin. Bussi tekee äkkijarrutuksia ja muutenkin täällä liikenne on aikas hurjaa.

No päästiin sinne sairaalalle suht nopeasti kun ei ollut vielä ruuhkaa teillä. Siellä sairaalalla oli ihan liikaa ihmisiä ja meteliä, mutta emran tykkäsi :D saatiin vuoronumero 76 ja nyt oli menossa vasta 53 joten menin syöttämään Emrania sellaiseen imetykselle varattuun huoneeseen. 

Kun vihdoin päästiin lääkärille niin se olikin sitten nopea homma, lääkäri mittasi ja punnitsi Emranin ja seuraava odotti jo vuoroaan samassa huoneessa. Ei mitään yksityisyyttä.. Mä kyllä arvostan suomen neuvola toimintaa enemmän tän käynnin jälkeen. Emranin 3kk mitat oli 7.6 kg (vaatteet päällä ja märkä vaippa) 63cm ja pipo 40,7, mun isopoika 😍 

Lääkäri paineli Emranin mahaa ja sanoi että siellä on paljon ilmaa, ehdotti masun ultraamista mutta siitä mä kieltäydyin, ei Suomessakaan ilmavaivojen takia ultrata. Lääkäri myös kirjoitti meille lapun että pitää hakea apteekista jotakin sinkki vitamiinia, sitä hiukan ihmettelin ja sanoinki että meillä on kyllä omat vitamiini tipat suomesta mukana, mutta lääkäri oli sitä mieltä että Emran tarvitsee sinkkiä. No en sitä kuitenkaan hakenut ja kysyinkin suomesta meidän neuvolatädiltä asiasta niin hänkin oli sitä mieltä että Emran saa kyllä kaiken tarvittavan mun maidosta eikä mitään ylimääräistä sinkkiä tarvita! 

Klo 13.00 päästiin vihdoin pois sieltä ja vaadin että mennään Kipa:sta hakemaan Emranille 3kk synttärilahja ;) olin siellä jo aikaisemmin nähnyt ihanan mikki hiiri setin jota en ollut raaskinut ostaa.. 

Sen jälkeen mentiin Obaan yhteen vielä remontoitavaan ravintolaan istumaan ja Y jutteli paikan pomon kanssa, ilmeisesti aloittaa siellä työt kun paikka aukeaa. 

Emran nukkui nätisti rattaissa ja mä nautin auringosta <3 puhuin puhelimessa äidin kanssa puoli tuntia ja odotin Y:tä että lähetään kotiinpäin kun ei oltu edes aamupalaa vielä syöty niin alkoi jo olemaan nälkä.. Käveltiin sitten vielä Oban rantaan ja sitäpitkin pikkuhiljaa kotiinpäin. Emran heräsi noin puolessa välissä matkaa niin otettiin siitä bussi kotiin. 

Oltiin joskus neljän aikoihin kotona, syötin ja vaihdoin emranin vaipan. Y teki ruokaa ja lähti töihin. Emran söi uudelleen ja nukahdettiin sitten yhdessä sohvalle. Heräsin kun Y pussasi mua otsalle, olin ihan ihmeissäni että miten oltiin nukuttu niin täysillä ettei herätty kun Y oli koputellut oveen..

Loppuillan oli tosi väsynyt ja katsottiin vain telkkaria, yleensä illalla kun Y tulee kotiin niin silloin mulla on aikaa tiskata ja pyykätä ne mitä on päivällä jäänyt kesken kun Emran on herännyt kesken mun hommien mutta tänään en jaksanut. 

Mentiinkin sitten jo puoli kymmenen aikaa makuuhuoneeseen mutta ei mulle uni tullut, kahteen asti luin blogeja ja facebookkia kännykällä. Emran heräsi noin yhden aikaan syömään ja vaihdoin vaipan sekä kaikki vaatteet koska oli märkänä taas. 

Muistaakseni Emran heräsi toisenkin kerran yöllä syömään mutten ole ihan varma... Aamulla kahdeksalta Emran herätti mutta torkuttiin yhteentoista asti, syötin vain vähän väliä että Emran nukahti uudelleen :)

Meidän päivät tietenkin on kaikki erilaisia ja hyvin vaihtelia riippuen monesta tekijästä. Ensimmäisenä tietenkin että millä tuulella Emran on, sitten vaikuttaa sää, sataako vai paistaako ja muutenkin että mitä milloinkin keksitään. Joskus ollaan pelkästään kotona mutta silloin Emran on levottomampi eikä oikein viihdy eli yritetään jokapäivä ainakin lähteä kävelylle.

Väsynyt äiti ja ylipirteä ipana ;)

Väsyttää vaan.. Sillon aikasemmin kirjoitin useastikkin että ei nukuta vaan ylipirteys jatkuu ja jatkuu... No nyt voisin sitten vain nukkua kellonympäri :D 

Y aloitti työt jossain, en edes tarkalleen tiedä että missä, kuskaa autolla hedelmiä ja vihanneksia jonnekkin. Se lähtee aamusin aina kuuden-seittämän aikaan ja tulee vasta illalla kotiin kahdeksan maissa. Kaksi päivää ollaan Emranin kanssa oltu vain kotona ja lähinnä maattu sängyssä :D nukun aina kun emrankin nukahtaa ja sitten herää syömään, leikitään, vaihetaan vaippa ja taas syödään ja nukutaan.. Jos huomenna jaksaisi lähteä vähän liikkeelle ja ostoksille. Tänään mun oli tarkotus siivota ja tiskata  (Y on mestari likastamaan kaikki kattilat, kulhot yms. Yhdellä kokkaus kerralla) mutta en päässyt edes suihkuun kun ei tullut lämmintä vettä enkä edelleenkään uskalla käyttää sitä meidän kaasuhärpäkettä veden lämmitykseen. Siis sellainen kaasupullo systeemi jolla tehdään ruokaa... Räjäytän kuitenkin koko talon maan tasalle jos siihen kosken :D on mulla ollut monta päivää mielessä että menisin ostamaan sellasen pitkävartisen sytkärin että uskallan käyttää sitä kaasu(mikälie onkaan) mutta ei ole saanut aikaiseksi vielä kun on vain nukuttanut. Jos huomenna sitten..? En siis ole moneen päivään edes kahvia aamuisin saanut, saatikka sitten lämmintä ruokaa ennenkuin Y tulee töistä kotiin sytyttämään sen kaasu jutun. 

Mutta meillä menee oikein hyvin täällä ja olen niin onnellinen että saadaan vihdoin olla koko perhe yhdessä. Emrankin on alkanut nyt hymyilemään enemmän ja muillekkin kuin vain mulle, aika valikoiva edelleen että ketä päin suostuu katsomaan. Äitin poika <3

Kleopatra beach

Söpöliini <3

Hymy <3

Olin jo käymässä nukkumaan niin Y toi mulle sänkyyn iltapalaa ;)

//edit// tää siis kirjotettu jo eilen iltapäivällä mutta meiän kämpän netti on niin hidas etten saanut aiemmin jaettua :/ 

Alanyan aurinkoiset kadut

Viikko mennyt nopeasti ja paljon on ollut ohjelmaa.. Kokoajan ollaan menossa jonnekkin eikä ylimääräistä aikaa ole ollut.

Lennot meillä meni tosi hyvin. Emran oli kiltisti ja nukkui lähes kokoajan, sekä onnistui hurmaamaan kaikki lentoemännät ;) vain Istanbulin kentällä odotellessa meinasi Emran hermostua kun tuli nälkä ja oltiin juuri nousemassa koneeseen niin en voinut heti antaa tissiä ja sitten koneessa olikin jokin vika ja piti vaihtaa toiselle lentokentälle jossa oli vapaa kone. Sen takia sitten oltiinkin yli tunti myöhässä Antalyassa ja Y oli jo hermona että meille on sattunut jotain. Päästiin kuitenkin ehjänä mutta väsyneinä perille Alanyaan vähän ennen seitsämää aamulla. 

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin Emranin kanssa kaksin liikkeelle ja jätettiin isi vielä nukkumaan. Kierreltiin tuttuja paikkoja ja nautittiin auringosta. 

Sitten olikin muutama sateinen päivä mutta ei annettu sateen haitata, enemmän vain vaatteita päälle ettei vilustuta. 

Y oli aluksi hiukan hämillään uudesta tilanteesta eikä paljoa uskaltanut osallistua mun ja Emranin päivä rutiineihin onneksi nyt onnistuu jo vaipan vaihtokin :D tai no siihen asti kunnes sieltä löytyykin muuta kuin pissaa niin mut huudetaan äkkiä apuun :D mun oli myös aluksi tosi vaikea ottaa Y huomioon ja opastaa Emranin kanssa. Suoraan sanottuna toivoin että saisin vain asua kaksin Emranin kanssa ja elää rauhassa meidän elämää, mun oli tosi vaikeaa ottaa "vieras" ihminen meidän arkeen mukaan mutta onneksi nyt kaikki alkaa tasaantua ja ollaan onnellinen pieni perhe <3 Toisinaan mua vieläkin ärsyttää jotkut Y:n tavat hoitaa Emrania mutta täytyy vaan hyväksyä että isä kasvattaa omalla tavallaan poikaansa! Mutta tupakanpolttoa sisällä en aio hyväksyä enkä sitä että juuri kun olen saamassa Emranin nukahtamaan niin Y tulee siihen höpöttämään ja leikkimään Emranin kanssa niin että Emran on taas ihan virkeä...

Paljon on siis kärrytelty, käyty shoppailemassa Alanyumissa ja tänään kävin ekaa kertaa Kipassa, ostettiin vaaka ja muutama vaate Emranille :) Kylpyammeen osto oli yllättävän vaikeaa täällä  kun kaikkialla sanoivat ettei ole mutta sekin onneksi löytyi. Nyt testissä Turkkilaiset vaipat joista mulla ensivaikutelma oli tosi huono koska ne haisee ihan vessanraikastimelle 😂 hajustettuja vaippoja siis :o 

Mitähän sitten vielä..? Rannalla on käyty kävelemässä ja otettiin muutama kuvakin mutta siellä oli ihan kamala tuuli niin oli pakko tulla pois. Y on kokkaillut mulle kaikkia herkkuja ja muutenkin kestänyt ihmeen hyvin mun komentelua, meillä äiti on pomo! ;)  

Kirjoitan taas kun vaan ehdin ja ehdotuksia mitä haluaisi lukea saa laittaa ja kuvia instagramiin tulee lähes päivittäin; repeq 

Olen onnellinen ja rakastan noita mun miehiä ylikaiken <3 Nyt iltapalaksi mansikoita!! 

Kipasta 25liiraa (noin 9€)

Äidin pikkupullero ja uudet Galatasaray housut :D

Amme ostoksilla ;)

<3

Emran on vihdoin löytänyt kätensä muttei ihan vielä onnistu niitä suuhun laittamaan vaikka yritys on kova :D yleensä päättyy huutoon koska suututtaa kun ei onnistu...

2kk neuvola ja rokotteet

2 päivää enään Suomessa. Ihana päästä täältä loskasta sinne Alanyan aurinkoisia katuja kiertelemään Emranin kanssa. Aamulla heti herättyä voi lähteä rannalle kävelylle ja poiketa johonkin kuppilaan kahville, saa jutella tutuille kauppiaille ohi kulkiessa ja tavata ihania ystäviä. Pitkä odotus on ollut ja pian se päättyy. Kunhan vaan siitä matkasta selvitään, jännitys vaan kasvaa. Onneksi Emran on muutenkin tosi rauhallinen eikä paljoa turhia itke niin luulen että hän vain tykkää kun on hälinää ja paljon ihmisiä ympärillä. Eniten vaan toi tavaroiden kanssa pärjääminen huolettaa, mutta kyllä me selvitään! 

Keskiviikkona oli Emranin 2kk neuvola ja saatiin rota rokote ja myös ne 3kk iässä annettavat rokotteet niin nyttei tarvitse niitä sitten Turkissa miettiä. Emran tuli tosi kipeäksi rokotteista ja täällä me itkettiin molemmat, oli ihan kamalaa kun toiseen sattuu enkä voinut auttaa mitenkään, hetkeksi Emran aina nukahti syliin kun kävelin ympäri taloa ja heräsi taas itkemään :( koko yö meni vähillä unilla molemmilla meillä mutta päivällä sitten saatiin nukuttua 5tunnin päikkärit onneksi. Nyt Emran on jo terveenä mutta edelleen aika väsähtänyt. 

Painoa oli tullut parissa viikossa aika paljon ja neuvolatäti sanoa että pitäisi hiukan vähentää syöttämistä ja koittaa vaan tuttia tarjota :o eihän lasta voi nälässä pitää? Jos on nälkä niin todellakin annan syödä! Mitat oli siis 5710g (2990g) ja 57cm (48cm), suluissa syntymä mitat :) neuvolasta toivotettiin meille vain hyvää matkaa ja toivottiin että käydään kuukauden päästä paino&pituus kontrollissa Turkissa ja että lähetän vastaukset sähköpostina tänne neuvolaan.

Emran siis syö, nukkuu ja kasvaa hyvin. Mä taas en ehdi syömään, ei nukuta ja laihdun vaan, mutta oon onnellisempi kuin koskaan aiemmin <3 En millään voinut aavistaa kuinka paljon pystyy rakastamaan jotakuta ennenkuin sain Emranin! 

Nyt odottelen että Emran herää (nukkuu lempipaikallaan, vatsallaan mun päällä) ja sitten lähdetään postiin hakemaan h&m paketti ja kaupasta vielä viimisiä suomi herkkuja kun kohta niitä ei saa taas kolmeen kuukauteen..

~Sä saat mut näkemään asioita, Mitä en oo nähnyt aiemmin~

Päivät vaan vähenee.. 8 jäljellä... Aina kauheesti odottanu ja ollu innoissani Turkkii lähössä mut nyt vaan päiväpäivältä jännittää enemmän ja välil mietin et onks pakko lähtee. Ja siis tietenkin haluan mennä ja tiedän et Y odottaa kovasti meitä mut mua pelottaa et miten kaikki menee. Ensinnäkin se matka, eka bussilla 2,5 tuntii Helsinkiin ja sitte siellä kaikkien matkalaukkujen ja rattaiden kanssa pitäisi selvitä. Onneksi sain rintarepun lainaan kaverilta niin on edes hiukan helpompaa. En edes tiedä että miten niitteen rattaiden kanssa pitää kentällä tehdä? No kai sekin selviää netistä. Istanbulissa koneen vaihtokin jännittää kun se on niiin iso kenttä ja siellä aina tullut kiire. Y kyllä sano että vois tulla meitä jo istanbuliin vastaan ja sieltä lennettäisiin yhdessä Antalyaan mutta en näe siinä mitään järkeä. Kunhan odottaa meitä siellä Antalyassa auton kanssa jossa Emranille turvaistuin (turkissahan harvemmin sellasia käytetään, lapset matkustaa sylissä) ja on valmiina vielä ajamaan sen parin tunnin matkan Alanyaan.

Jännittää myös ihan kauheasti Y:n ja Emranin tapaaminen. Tai ei siinä sinänsä ole mitään jännitettävää, mutta onhan se kuitenkin ihan uusi tilanne meille kaikille. Mä kuitenkin tunnen ja tiedän Emranin ilmeet ja eleet ja kaiken mutta Y ei yhtään tunne Emrania vielä, mutta eiköhän kaikki tuu ihan luonnostaan kun oppisinhan minäkin Emranin hoitamisen ja kaiken kun Emran synty vaikka ennen sitä jännittikin. Myös se että nyt mä oon saanut "määrätä" kaiken Emraniin liittyvän mutta kohta pitää keskustella yhdessä kaikesta kun Emran on ihan yhtälailla Y:n poika kuin munkin. No toivon vaan että kaikki tulee luonnostaan ja ollaan pieni perhe vihdoin yhdessä ja onnellisia. 

Tää täällä kotona oleilu saa kyllä jo riittää ja innolla odotan että päästään Emranin kanssa Alanyan tutuille kaduille kärryttelemään. Hotellin siis varasin, kun vihdoin sain Y:n suostumaan, viikoksi Alanyasta ja sen jälkeen sitten mennään Ermenekkiin Y:n sukulaisten luokse käymään. 

Kummasti taas on ihmiset alkaneet puhua että mä oon tulossa Alanyaan vaikken itse mitään ookkaan mainostanut. Siellä kaikki vaan aina tietää kaiken ja jutut kulkee. Tänään soitti vanha tuttu joka nyt on armeijassa ja puhuttiinkin 50minuuttia. Yllättävän helposti se englanninkin puhuminen onnistui näin yhtäkkiä ja pitkän tauon jälkeen. Tai no puhun mä melkeen päivittäin Y:n kanssa englanniksi puhelimessa mut se on ihan erilaista kun puhua vähän vieraampien kanssa. Tänäänkin Y:n kanssa 45min puhelu ja sen laskuun :/ mahto tulla kalliiksi :D

Ainiin pakko hehkuttaa et mulla on uusi kännykkä ja oon ihan rakastunu!!! Taino eihän tää mikään uusi ole vaan ikivanha iphone 4s, jonka ostin käytettynä, mut mä niin tykkään tästä <3 melkee vuoden olinki ilman iphonee, kun se edellinen varastettiin turkissa, ja ikävä oli kova!!!😂😂

Nyt vois taas koittaa nukkua kun Emrankin nukkuu.. Pari yötä on ollut vähän huonompia ja Emran heräillyt useammin syömään ja kitissyt jonkunverran mut toivottavasti ei tuu tavaksi!

Muistakaa instagram; Repeq :)

~Voi pieni olet vielä niin onnekas, ei murheet huomisen paina sua~

Ahdistus&vitutus&masennus...
Tulispa aamu jo nopeesti, oon ihan yli väsyny mutten haluu/pysty nukkuu ja haluan vaan et tää päivä on jo ohi. Tai siis tänää oli oikeesti ihan mahtava päivä ja eiline oli kans ihan paras parhaassa seurassa mut nyt masentaa ja pahasti. Varmaa koska ollu monta viikkoo kauhee stressi päällä passijutuista ja ristiäisistä ja kauheesti ihmisii nähny ja hoidellu asioita. Nyt kaikki hommat loppu, kaikki on tehty, passi odottaa vaan noutamista r-kioskilla ja ristiäiset on pidetty. Mitä mä nyt teen? Mulla ei oo mitään mietittävää/tehtävää kahteen viikkoon... ja se on oikeesti tosi pitkä aika, 14päivää  olla vaan kotona Emranin kanssa tekemättä yhtään mitään..

No mutta ei sais valittaa, oikeesti oon ihan järjettömän onnellinen mun pienestä murusta ja jokapäivä vaan rakastan enemmän ja enemmän, on se vaan niin täydellinen oma pieni poju ♥
Nyt vaan iski ahdistus ku stressi vihdoin loppu, niin paljon ootin et ristiäiset on pidetty ja kaikki on valmiina ettei tarvii muistaa ja miettiä kaikkea mut entäs nyt sitte???

Ristiäiset oli siis tänään ja kaikki meni tosi hyvin, Emran oli tosi kiltisti ja katseli vaan hiljaa ympärilleen koko ajan :) mua jännitti ihan kauheesti ku en yleensäkään tykkää mistään ylisosiaalisista tilanteista enkä osaa olla kun on liikaa ihmisiä ympärillä ja kaikkien kanssa pitäisi seurustella jne. Mut niinkuin jo sanoin niin kaikki meni hyvin, paikalla ei ollu kun lähimmät sukulaiset ja ystävät. Emran sai paljon ihania lahjoja, joista laitan kuvan instaan varmaan huomenna ja kolme ihanaa kummia♡
Emranin kummitäti, mun paras ystävä, tuli meille jo eilen ja oli ihanaa jutella pitkästä aikaa. Paljon tuli juoruiltua ja nyt iski vielä enemmän ikävä alanyaan kun tuli muisteltua kaikkia vanhoja yhteisiä seikkailuja. Niin monet itkut ja naurut on yhdessä koettu♡
Muina kummeina oli mun pikkuveli ja serkku. Serkun kanssa on jo yhdessä 5-vuotiaina sovittu että ollaan sitten toistemme ensimmäisten lasten kummeina, niin pakkohan sekin lupaus oli pitää :D
Pappi oli ehkä hiukan erikoinen mutta ei siinäkään mitään vikaa ollut..

Siinä vaiheessa kun ristiäiset alkoi, pappi puhui vanhemmuudesta ja onnitteli, ja seisoin kummien kanssa siellä edessä niin silloin tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että miksi olen yksin siellä, jotain puuttuu, miksei Y voi olla mukana tässä tilaisuudessa. Tuntui niin väärältä olla siellä yksin. Kokoajan Emranin syntymän jälkeen en ole osannut samallatavalla enää kaivata Y:tä kun oon vaan ollut niin onnellinen Emranista ja tuntunut että ihan hyvin kahdestaankin pärjätään eikä meillä ole mitään kiirettä turkkiin. Nyt ostan kyllä lähipäivinä ne lentoliput ja alkaa päivien laskeminen. Luultavasti 9.maaliskuuta lähdetään isin luokse ♥

Nyt pitäisi alkaa nukkumaan että tulisi jo uusi päivä ja parempi mieli, uudet suunnitelmat ja jotain on PAKKO keksiä ettei vain tänne kotiin jäädä päiviä laskemaan...

~ Mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan ~

Mun pitäisi jo nukkua mutta ei voi kun liikaa ajatuksia päässä taas, tarttis alkaa matkalaukkua pakkamaan mutta sitä ennen lajitella Emranin vaatteet ja miettiä hiukan mitä kokoa mukaan pakkaa, sitten pitäs miettiä mitä suolasta leivon ristiäisiin ja mihin kaikki ihmiset mahtuu ja täytyy siivota ennen niitä. Mietityttää Emranin torstainen neuvola kun emran saa rokotteet ja jännittää hiukan että mitä niistä tulee. Ja asunto taas hukassa turkissa kun mä olen nyt alkanut ihan tosissani Y:tä ylipuhua Alanyaan asumaan, alkuperäinen suunnitelmahan oli että Antalyasta vuokrataan asunto mutta nyt mä haluankin Alanyaan. Siellä ois kuitenkin kaikki tutut ja kaverit ja osaan kulkea jokapaikkaan, olisi seuraa ja tekemistä... Antalya on tosi iso kaupunki enkä tunne sieltä kuin muutaman ihmisen enkä tosiaankaan osaa kulkea siellä yksin minnekkään.
Sitten on vielä paljonpaljon kaikkia pikkujuttuja muistettavana mutta enhän mä mitään muista..

Mutta kaikesta stressistä huolimatta meidän vauva-arki sujuu oikein hyvin :) Emran kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja vaate koot jää pieniksi. Mä olen ihan addiktoinut facebookin kirppareihin ja kokoajan tilailen emranille kaikkea uutta, pitäis vähän rajoittaa ostelua muttakun kokoajan löytyy kaikkea ihanaa mitä Emranin on IHAN PAKKO saada :D tosipaljon oon myös saanut ilmaiseksi vauvan vaatteita sukulaisilta ja tutuilta. Tässä just edellispäivä kaivoin kaapista isompia vaatteita ja mietin että mitä ihmettä teen kuudella toppapuvulla, viidellä vanuhaalarilla ja plus muut fleece asut, pörröiset nallehaalarit jne. Ja sekin vielä että tänä talvena niitä ei tule käytettyä kun lähdetään Turkkiin ja ens talvena ne on jo liian pieniä :/

Hmmm mitäs muuta..? Ainiin Emran on oppinut hymyilemään ja mikään ei ole ihanampaa kuin saada aamulla ensimmäisenä valloittava hymy omalta pikkuiselta! ♥

Huonosti nukuttuja öitäkin oli viimeviikolla muutama kun Emran oli kipeänä. Ihan tavallinen flunssa vaan eikä onneksi kuume noussut mutta Em oli aika levoton ja syöminen oli hankalaa kun nenä ihan tukossa. Mä tietty hiukan ylireagoin ja raahasin Emranin heti lääkäriin pelkän flussan takia, mutta mä ihan tosiaan pelästyin kun Em alko yökkimään ja kakomaan, sitä kesti koko päivän vähänväliä ja illalla alkoi liman oksentaminen. En sitten pariin yöhön uskaltanut nukkua kun pelkäsin että toinen tukehtuu... nyt onneksi jo parempi ja hiukan nuhaa enää. Toivottavasti nyt pysyttäisiin terveinä, tulevat rokotteet vaan kauhistuttaa...


♡♡♡Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan♡♡♡