Elama jatkuu taalla turkissa. Eipa asuta enaan veneessa vaan on taas vuokrakamppa taas jonkun aikaa. ihme saatoa kokoajan. Turkish normal johon mun pitaisi olla jo tottunut vuosien aikana mutta jotenki on vaan pinna kireemmalla ku ei paase nollaamaan valilla kunnolla vaan taytyy pysya jarkevana ja vastuullisena aitina pikkuselle. Tarvis varmaan pikkuhiljaa alkaa vakavasti harkitsemaan jotain vihanhallintakurssia ennenkuin teurastan mun toisinaan niin kusipaan mutta rakkaan aviomieheni. Edelleen tiedostan erittain hyvin ettei oo sen vika jos Turkish airlinesin toimisto ei oo ikina auki tai ne ei vastaa puhelimeen mut mulla on mennyt hermot jo ennenkuin ehdin ajatella et vois taas vahan rauhottua. Mulla ei koskaan oo ollut erityisen hyvaa tilannetajua mutta nyt se on kokonaan kadonnut. Jos hermot menee keskella katua liikennevaloissa niin sille ei sitten voi mitaan vaan alan huutamaan. Ja lopulta se paattyy siihen etta itken ja Y yrittaa lohduttaa ja kysella et miksi itken enka osaa vastata. Luulin jo ettei mun kyynelilla oo mitaan tehoa enaan mihinkaan kun pillahdan itkuun monet kerrat paivassa ihan turhanpaivaisista asioista. Onneks Y:n tyopaikalla ainakin jo tiedetaan et se on ihan normaalia et mulla on taas kyyneleet silmissa eika se tarkota et jotain ois tapahtunu. Itken niin hyvista kuin pahoistakin asioista. Voin alkaa itkemaan kun katon telkkarista tavallisia mainoksia ja samoin voin ihan yhtakki saada paahani jonkun turhan mustasukkaisuus kohtauksen kun Y kattoo vaaraan suuntaan kadulla. Uskon etta Y:lla ei ole helppoa tallahetkella mun kanssa mutta ma yritan kokoajan enemman. Edelleen odotan sita raskauden keskivaiheen harmoniaa joka monissa kirjoissa on luvattu. Toisaalta pitaisi jo varmaan uskoa etta sita ei ole tulossa koska nyt on enaan alle 100 paivaa laskettuun aikaan.
Mutta taalla edelleen olen, sain jopa lentoa siirrettya kuukaudella ja saan olla murun kanssa pidempaan ja viettaa 20wee synttarit taalla. Taitaa kylla olla pikkasen erilaiset juhlat kun olin miettiny. Mun piti leikkii prinsessaa, pistaa tiaara paahan ja pistaa kunnon draamat pystyyn ja kiskoa tequilaa aamuun asti mutta taitaa nyt tequilat jaada valiin ja draamaa nyt tulee ilmankin etta edes yritan. Myos Y:n synttarit on 6 paivaa mun synttareitten jalkeen ja siihen haluisin keksia jotain spesiaalia.
En ole ihan varma mita Y on mielta mun lennon siirtymisesta kun en silta paljon kysellyt ku pakotin vaan soittamaan ja puhumaan mun puolesta. Kylla olen ihana vaimo! Mutta eise ainakaan valittanu ole ja ma ihan tosiaan yritan taas hillita mielialojeni vaihtelua ja olla raivoamatta ja itkematta kokoaikaa.
Parin paivan sisalla pitaisi lahtea Antalyaan kun ennen maanantaita taytyy kayda lentokentalla ja maksaa lippujen siirto ja tavata Y:n isan siskoa. Ihme kylla tallakertaa odotan Antalyaan lahtoa vaikka yleensa en oo kovin mielellani lahossa mihinkaan turkkiperheen tapaamisiin missa syodaan lattialla ja pukeudutaan yli peittavasti. Mut jos ne nyt jo tajuis etta mun ei ole helppo istua lattialla kun masu on jo tiella ja pukeutuminen ei oo suuri ongelma tallahetkella kun enaan ei mekolla tarkene niin ainoa mahdolisuus on pitkat housut eli ne jotka saan jalkaani on legginssit. Ja on ihan kiva tavata taas yhteisia tuttuja ja luultavasti mennaan istumaan johonki turkkibaariin kuuntelemaan livemusiikkia, joka on tylsaa mutta jollei sita ihan jokapaivaa tartte kuunnella niin sekin on ok mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti