sunnuntai 26. lokakuuta 2014

~ Vaan kun mikaan ei muutu, sa mulle turhasta taas suutut, alat huutamaan ~

Se siita pysyvyydesta sitten... huoh... Taas ollaan vailla kotia kun Y yhtakkia aamulla ilmoitti et "heratys nyt on kiire". Mietin hetkien etta mitas ihmetta nyt tapahtuu, mun mielesta ihan normaali maanantai-aamu.. Jotain taisin vastata etten ma halua lahtea meriretkelle josta oli aikasemmin viikonloppuna ollut puhetta. Y jokatapauksessa kaski mut ylos ja suihkuun ja tottelin vaikken kunnon vastausta saanutkaan etta minne ollaan menossa. Y varmasti tiesi etta saan kunnon kiukuttelu puuskan taas jos heti kertoo. No nyt kirjoitan tata tekstia veneen kannella, ollaan oltu taalla jo kolme yota ja alkaa pikkuhiljaa taas riittaa mulle. Viime lomallahan asuttiin reilu viikko veneessa kun ei ollut kotia. Sita vaan ihmettelen etta eiko asiat voisi hoitaa kuntoon ennenkuin antaa vanhan kampan pois, valmiiksi voisi jo sopia seuraavan asunnon vuokrasta eika silleen yhtakkia etta "no nyt ollaan ulkona kaikkien laukkujen kanssa mihin mennaan seuraavaksi".
Naa kolme paivaa on kylla mennyt suht nopeasti mutta yhtakaan yota en tassa veneessa enaa nuku! Kolme paivaa annoin Y:lle aikaa hoitaa asioita mut nyt ei vielakaan mitaan tapahdu eika tolla ole mitaan ideaa etta mihin mennaan. Mutta se on selva etta taalla en enaa ole! Eka paiva veneessa taisi menna kiukutellessa, toisen paivan Y oli kipeana kun oltiin nukuttu laivan kannella ja yolla alkaa olemaan jo aika kylma ja tuulista, silloin en viitsinyt paljoa kiukkuilla kun toinen on oikeasti kipea ja ei jaksa muutenkaan. Nyt sitte taitaa olla jo neljas paiva taalla, kolme yota oon nukkunut ulkona ja taa saa riittaa. Ma niin odotan etta saadaan joku kamppa etta paasee suihkuun ja sisalle nukkumaan.

Mulla paivat vaan vahenee enka haluasi lahtea taalta suomeen. Tai no joo oikeastaan en muuta haluasikaan kun suomeen ja hankkia oman kampan mun pienelle perheelle mutta ei nyt ole mahdollista Y:ta saada taalta suomeen ainakaan viela kun mun on pakko lahtea eli en todellakaan haluasi lahtea. Viime kesan kolme kuukautta oli jo ihan hirveita olla ilman Y;ta ja nyt ei ole  enaa edes paljon aikaa kun vauva syntyy. Olen miettinyt etta menisin kysymaan Turkish airlinesin toimistolta ensi viikolla etta onko mahdollista siirtaa mun lentoa 2-3 viikolla myohemmaksi kun ei mulla suomessa kuitenkaan ole edes toita kun vasta joulukuussa ja sitte vaan surkuttelen yksin siella ilman mun murua. Tata en Y:lle kerro mutta mieluummin asun taalla vaikka veneessa sen muutaman viikon enemman kuin olen yksin suomessa. Tiedan etta tulee tosi kiire hoitaa kaikki asiat suomessa jos menen sinne vasta marraskuun lopulla, joulukuun olen toissa ja tammikuussa aitiyslomalla, vauvan laskettuaikahan on jo 25.tammikuuta vaikka tuntuu etta vasta tein positiivisen testin ja aikaa piti olla viela paljonpaljon hoitaa kaikki asiat. Sen olen paattanyt etta jollen Y:ta suomeen taalta saa niin heti vauvan synnyttya hankin passin pojalle ja luultavasti kun han on reilu kaksi viikkoa niin paastaan tanne takaisin, vauva saa mun kasityksen mukaan kaksoiskansalaisuuden automaattisesti ja nain neuvoloiden ja muitten pitaisi onnistua yhtalailla taalla turkissa kuin suomessakin. Toisena vaihtoehtona on etta jos pojan papereissa ja passissa kestaa kauemmin kuin se normaali kaksi viikkoa niin ollaan noin kuukausi suomessa ja pystyn jarjestamaan ristiaiset suomessa ennen turkkiin lahtoa. Kamalaa kun mikaan ei ole varmaa. Synnytyskin alkaa jo pikkuhijaa pelottaa vaikka onhan siihen viela aikaa.

Eli taalla kaikki niinkuin Turkissa yleensakin mikaan ei ole varmaa eika pysyvaa. Koko ajan kauhea stressi ja pelko paalla mutta se joka mua lohduttaa ja auttaa jaksamaan on mun (ei enaan niinkaan pieni) poika joka ilmottelee olemassa olostaan jatkuvasti. Miten joku niin pieni jota ei ole edes viela nahnyt voi olla jo niin tarkea? En voi sanoa etta mitaan en muuttaisi mutta kaiken kestan ja eteenpain mennaan kun tiedan mita saan palkinnoksi, jollen voi Y:ta nyt suomeen saada niin kylla se jonain paivana onnistuu ja jokatapauksessa mulla on mun pieni muru ja meista tulee perhe, joko suomessa tai turkissa sen nakee sitten aikanaan.

2 kommenttia:

  1. Työskenteleekö sun mies tai onko työskennellyt veneellä? Oon tavannut mun miehen Alanyassa, hän työskenteli Vikingen-veneellä. Ollaan myös asuttu siellä täällä, myöskin veneellä, eikä tulevasta ollut tietoa. Nyt onneks Alanyan ajat on takana!

    Käy lukasemassa mun blogia, kirjotan sinne mun ja meidän pojan arjesta suomessa ilman miestä, ja keväällä elämästä turkissa :) http://sinuaseviyorum.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  2. Joo on työskennelly useammallakin eri veneellä.. eipä siellä kovin mukavaa oo asua :D nyt mun mies on Antalyassa töissä ja ajaa Metro busseja :)
    Kävin kurkkaamassa sun blogia ja oisin liittyny lukijaks muttei ainakaa kännykällä onnistunu :o mut katon paremmalla ajalla...

    VastaaPoista