3kk neuvola Turkissa

Multa toivottiin postausta meidän päivästä niin tässä se nyt on :) muitakin toiveita saa ehdottaa ;)

Klo 7.15 Emran herätti.. Taas oli sänky, peitto sekä Emran kainaloihin asti märkänä. Niinkuin useinpina aamuina vaikka vaipan yöllä vaihdankin. Imetin emranin jonka jälkeen kuiva vaippa ja vaatteet. Leikittiin hetki ja Emran nukahti uudelleen.

Laitoin tee veden kiehumaan ja sitä odotellessa pesin hampaat ja puin vaatteet. Ulkona näytti siltä että lämmin ja aurinkoinen päivä tulossa.. Sitten meikkasin ja laittauduin valmiiksi.

9.30 Emran heräsi, leikittiin vähän, valitsin Emranille vaatteiksi äitiyspakkauksen oravapotkarit ja tammenterhobodyn vaikken niistä tykkää mutta ajattelin että on helpompi pukea ja riisua sitten neuvolassa. Sitten aloitettiin isin herättäminen, jossa mulla meinaa mennä aina hermot kun se ei suostu millään nousemaan ylös. Tänään oli Y:llä vapaapäivä Emranin neuvolan takia.

"Ei enään yhtään kuva instagrammiin äiti!!!"

Sitten hiukan kymmenen jälkeen päästiin lähtemään bussilla Cikcilliin Emranin 3kk neuvolaan. Bussi oli onneksi aika tyhjä, koska oli vielä niin aikaista. Mä pelkään täällä ihan kauasti liikkua bussilla nyt kun on Emran rattaissa ja bussi ihan täynnä ihmisiä. Kaikki huojuu ja yrittää pitää kiinni jostakin. Bussi tekee äkkijarrutuksia ja muutenkin täällä liikenne on aikas hurjaa.

No päästiin sinne sairaalalle suht nopeasti kun ei ollut vielä ruuhkaa teillä. Siellä sairaalalla oli ihan liikaa ihmisiä ja meteliä, mutta emran tykkäsi :D saatiin vuoronumero 76 ja nyt oli menossa vasta 53 joten menin syöttämään Emrania sellaiseen imetykselle varattuun huoneeseen. 

Kun vihdoin päästiin lääkärille niin se olikin sitten nopea homma, lääkäri mittasi ja punnitsi Emranin ja seuraava odotti jo vuoroaan samassa huoneessa. Ei mitään yksityisyyttä.. Mä kyllä arvostan suomen neuvola toimintaa enemmän tän käynnin jälkeen. Emranin 3kk mitat oli 7.6 kg (vaatteet päällä ja märkä vaippa) 63cm ja pipo 40,7, mun isopoika 😍 

Lääkäri paineli Emranin mahaa ja sanoi että siellä on paljon ilmaa, ehdotti masun ultraamista mutta siitä mä kieltäydyin, ei Suomessakaan ilmavaivojen takia ultrata. Lääkäri myös kirjoitti meille lapun että pitää hakea apteekista jotakin sinkki vitamiinia, sitä hiukan ihmettelin ja sanoinki että meillä on kyllä omat vitamiini tipat suomesta mukana, mutta lääkäri oli sitä mieltä että Emran tarvitsee sinkkiä. No en sitä kuitenkaan hakenut ja kysyinkin suomesta meidän neuvolatädiltä asiasta niin hänkin oli sitä mieltä että Emran saa kyllä kaiken tarvittavan mun maidosta eikä mitään ylimääräistä sinkkiä tarvita! 

Klo 13.00 päästiin vihdoin pois sieltä ja vaadin että mennään Kipa:sta hakemaan Emranille 3kk synttärilahja ;) olin siellä jo aikaisemmin nähnyt ihanan mikki hiiri setin jota en ollut raaskinut ostaa.. 

Sen jälkeen mentiin Obaan yhteen vielä remontoitavaan ravintolaan istumaan ja Y jutteli paikan pomon kanssa, ilmeisesti aloittaa siellä työt kun paikka aukeaa. 

Emran nukkui nätisti rattaissa ja mä nautin auringosta <3 puhuin puhelimessa äidin kanssa puoli tuntia ja odotin Y:tä että lähetään kotiinpäin kun ei oltu edes aamupalaa vielä syöty niin alkoi jo olemaan nälkä.. Käveltiin sitten vielä Oban rantaan ja sitäpitkin pikkuhiljaa kotiinpäin. Emran heräsi noin puolessa välissä matkaa niin otettiin siitä bussi kotiin. 

Oltiin joskus neljän aikoihin kotona, syötin ja vaihdoin emranin vaipan. Y teki ruokaa ja lähti töihin. Emran söi uudelleen ja nukahdettiin sitten yhdessä sohvalle. Heräsin kun Y pussasi mua otsalle, olin ihan ihmeissäni että miten oltiin nukuttu niin täysillä ettei herätty kun Y oli koputellut oveen..

Loppuillan oli tosi väsynyt ja katsottiin vain telkkaria, yleensä illalla kun Y tulee kotiin niin silloin mulla on aikaa tiskata ja pyykätä ne mitä on päivällä jäänyt kesken kun Emran on herännyt kesken mun hommien mutta tänään en jaksanut. 

Mentiinkin sitten jo puoli kymmenen aikaa makuuhuoneeseen mutta ei mulle uni tullut, kahteen asti luin blogeja ja facebookkia kännykällä. Emran heräsi noin yhden aikaan syömään ja vaihdoin vaipan sekä kaikki vaatteet koska oli märkänä taas. 

Muistaakseni Emran heräsi toisenkin kerran yöllä syömään mutten ole ihan varma... Aamulla kahdeksalta Emran herätti mutta torkuttiin yhteentoista asti, syötin vain vähän väliä että Emran nukahti uudelleen :)

Meidän päivät tietenkin on kaikki erilaisia ja hyvin vaihtelia riippuen monesta tekijästä. Ensimmäisenä tietenkin että millä tuulella Emran on, sitten vaikuttaa sää, sataako vai paistaako ja muutenkin että mitä milloinkin keksitään. Joskus ollaan pelkästään kotona mutta silloin Emran on levottomampi eikä oikein viihdy eli yritetään jokapäivä ainakin lähteä kävelylle.

Väsynyt äiti ja ylipirteä ipana ;)

Väsyttää vaan.. Sillon aikasemmin kirjoitin useastikkin että ei nukuta vaan ylipirteys jatkuu ja jatkuu... No nyt voisin sitten vain nukkua kellonympäri :D 

Y aloitti työt jossain, en edes tarkalleen tiedä että missä, kuskaa autolla hedelmiä ja vihanneksia jonnekkin. Se lähtee aamusin aina kuuden-seittämän aikaan ja tulee vasta illalla kotiin kahdeksan maissa. Kaksi päivää ollaan Emranin kanssa oltu vain kotona ja lähinnä maattu sängyssä :D nukun aina kun emrankin nukahtaa ja sitten herää syömään, leikitään, vaihetaan vaippa ja taas syödään ja nukutaan.. Jos huomenna jaksaisi lähteä vähän liikkeelle ja ostoksille. Tänään mun oli tarkotus siivota ja tiskata  (Y on mestari likastamaan kaikki kattilat, kulhot yms. Yhdellä kokkaus kerralla) mutta en päässyt edes suihkuun kun ei tullut lämmintä vettä enkä edelleenkään uskalla käyttää sitä meidän kaasuhärpäkettä veden lämmitykseen. Siis sellainen kaasupullo systeemi jolla tehdään ruokaa... Räjäytän kuitenkin koko talon maan tasalle jos siihen kosken :D on mulla ollut monta päivää mielessä että menisin ostamaan sellasen pitkävartisen sytkärin että uskallan käyttää sitä kaasu(mikälie onkaan) mutta ei ole saanut aikaiseksi vielä kun on vain nukuttanut. Jos huomenna sitten..? En siis ole moneen päivään edes kahvia aamuisin saanut, saatikka sitten lämmintä ruokaa ennenkuin Y tulee töistä kotiin sytyttämään sen kaasu jutun. 

Mutta meillä menee oikein hyvin täällä ja olen niin onnellinen että saadaan vihdoin olla koko perhe yhdessä. Emrankin on alkanut nyt hymyilemään enemmän ja muillekkin kuin vain mulle, aika valikoiva edelleen että ketä päin suostuu katsomaan. Äitin poika <3

Kleopatra beach

Söpöliini <3

Hymy <3

Olin jo käymässä nukkumaan niin Y toi mulle sänkyyn iltapalaa ;)

//edit// tää siis kirjotettu jo eilen iltapäivällä mutta meiän kämpän netti on niin hidas etten saanut aiemmin jaettua :/ 

Alanyan aurinkoiset kadut

Viikko mennyt nopeasti ja paljon on ollut ohjelmaa.. Kokoajan ollaan menossa jonnekkin eikä ylimääräistä aikaa ole ollut.

Lennot meillä meni tosi hyvin. Emran oli kiltisti ja nukkui lähes kokoajan, sekä onnistui hurmaamaan kaikki lentoemännät ;) vain Istanbulin kentällä odotellessa meinasi Emran hermostua kun tuli nälkä ja oltiin juuri nousemassa koneeseen niin en voinut heti antaa tissiä ja sitten koneessa olikin jokin vika ja piti vaihtaa toiselle lentokentälle jossa oli vapaa kone. Sen takia sitten oltiinkin yli tunti myöhässä Antalyassa ja Y oli jo hermona että meille on sattunut jotain. Päästiin kuitenkin ehjänä mutta väsyneinä perille Alanyaan vähän ennen seitsämää aamulla. 

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin Emranin kanssa kaksin liikkeelle ja jätettiin isi vielä nukkumaan. Kierreltiin tuttuja paikkoja ja nautittiin auringosta. 

Sitten olikin muutama sateinen päivä mutta ei annettu sateen haitata, enemmän vain vaatteita päälle ettei vilustuta. 

Y oli aluksi hiukan hämillään uudesta tilanteesta eikä paljoa uskaltanut osallistua mun ja Emranin päivä rutiineihin onneksi nyt onnistuu jo vaipan vaihtokin :D tai no siihen asti kunnes sieltä löytyykin muuta kuin pissaa niin mut huudetaan äkkiä apuun :D mun oli myös aluksi tosi vaikea ottaa Y huomioon ja opastaa Emranin kanssa. Suoraan sanottuna toivoin että saisin vain asua kaksin Emranin kanssa ja elää rauhassa meidän elämää, mun oli tosi vaikeaa ottaa "vieras" ihminen meidän arkeen mukaan mutta onneksi nyt kaikki alkaa tasaantua ja ollaan onnellinen pieni perhe <3 Toisinaan mua vieläkin ärsyttää jotkut Y:n tavat hoitaa Emrania mutta täytyy vaan hyväksyä että isä kasvattaa omalla tavallaan poikaansa! Mutta tupakanpolttoa sisällä en aio hyväksyä enkä sitä että juuri kun olen saamassa Emranin nukahtamaan niin Y tulee siihen höpöttämään ja leikkimään Emranin kanssa niin että Emran on taas ihan virkeä...

Paljon on siis kärrytelty, käyty shoppailemassa Alanyumissa ja tänään kävin ekaa kertaa Kipassa, ostettiin vaaka ja muutama vaate Emranille :) Kylpyammeen osto oli yllättävän vaikeaa täällä  kun kaikkialla sanoivat ettei ole mutta sekin onneksi löytyi. Nyt testissä Turkkilaiset vaipat joista mulla ensivaikutelma oli tosi huono koska ne haisee ihan vessanraikastimelle 😂 hajustettuja vaippoja siis :o 

Mitähän sitten vielä..? Rannalla on käyty kävelemässä ja otettiin muutama kuvakin mutta siellä oli ihan kamala tuuli niin oli pakko tulla pois. Y on kokkaillut mulle kaikkia herkkuja ja muutenkin kestänyt ihmeen hyvin mun komentelua, meillä äiti on pomo! ;)  

Kirjoitan taas kun vaan ehdin ja ehdotuksia mitä haluaisi lukea saa laittaa ja kuvia instagramiin tulee lähes päivittäin; repeq 

Olen onnellinen ja rakastan noita mun miehiä ylikaiken <3 Nyt iltapalaksi mansikoita!! 

Kipasta 25liiraa (noin 9€)

Äidin pikkupullero ja uudet Galatasaray housut :D

Amme ostoksilla ;)

<3

Emran on vihdoin löytänyt kätensä muttei ihan vielä onnistu niitä suuhun laittamaan vaikka yritys on kova :D yleensä päättyy huutoon koska suututtaa kun ei onnistu...

2kk neuvola ja rokotteet

2 päivää enään Suomessa. Ihana päästä täältä loskasta sinne Alanyan aurinkoisia katuja kiertelemään Emranin kanssa. Aamulla heti herättyä voi lähteä rannalle kävelylle ja poiketa johonkin kuppilaan kahville, saa jutella tutuille kauppiaille ohi kulkiessa ja tavata ihania ystäviä. Pitkä odotus on ollut ja pian se päättyy. Kunhan vaan siitä matkasta selvitään, jännitys vaan kasvaa. Onneksi Emran on muutenkin tosi rauhallinen eikä paljoa turhia itke niin luulen että hän vain tykkää kun on hälinää ja paljon ihmisiä ympärillä. Eniten vaan toi tavaroiden kanssa pärjääminen huolettaa, mutta kyllä me selvitään! 

Keskiviikkona oli Emranin 2kk neuvola ja saatiin rota rokote ja myös ne 3kk iässä annettavat rokotteet niin nyttei tarvitse niitä sitten Turkissa miettiä. Emran tuli tosi kipeäksi rokotteista ja täällä me itkettiin molemmat, oli ihan kamalaa kun toiseen sattuu enkä voinut auttaa mitenkään, hetkeksi Emran aina nukahti syliin kun kävelin ympäri taloa ja heräsi taas itkemään :( koko yö meni vähillä unilla molemmilla meillä mutta päivällä sitten saatiin nukuttua 5tunnin päikkärit onneksi. Nyt Emran on jo terveenä mutta edelleen aika väsähtänyt. 

Painoa oli tullut parissa viikossa aika paljon ja neuvolatäti sanoa että pitäisi hiukan vähentää syöttämistä ja koittaa vaan tuttia tarjota :o eihän lasta voi nälässä pitää? Jos on nälkä niin todellakin annan syödä! Mitat oli siis 5710g (2990g) ja 57cm (48cm), suluissa syntymä mitat :) neuvolasta toivotettiin meille vain hyvää matkaa ja toivottiin että käydään kuukauden päästä paino&pituus kontrollissa Turkissa ja että lähetän vastaukset sähköpostina tänne neuvolaan.

Emran siis syö, nukkuu ja kasvaa hyvin. Mä taas en ehdi syömään, ei nukuta ja laihdun vaan, mutta oon onnellisempi kuin koskaan aiemmin <3 En millään voinut aavistaa kuinka paljon pystyy rakastamaan jotakuta ennenkuin sain Emranin! 

Nyt odottelen että Emran herää (nukkuu lempipaikallaan, vatsallaan mun päällä) ja sitten lähdetään postiin hakemaan h&m paketti ja kaupasta vielä viimisiä suomi herkkuja kun kohta niitä ei saa taas kolmeen kuukauteen..

~Sä saat mut näkemään asioita, Mitä en oo nähnyt aiemmin~

Päivät vaan vähenee.. 8 jäljellä... Aina kauheesti odottanu ja ollu innoissani Turkkii lähössä mut nyt vaan päiväpäivältä jännittää enemmän ja välil mietin et onks pakko lähtee. Ja siis tietenkin haluan mennä ja tiedän et Y odottaa kovasti meitä mut mua pelottaa et miten kaikki menee. Ensinnäkin se matka, eka bussilla 2,5 tuntii Helsinkiin ja sitte siellä kaikkien matkalaukkujen ja rattaiden kanssa pitäisi selvitä. Onneksi sain rintarepun lainaan kaverilta niin on edes hiukan helpompaa. En edes tiedä että miten niitteen rattaiden kanssa pitää kentällä tehdä? No kai sekin selviää netistä. Istanbulissa koneen vaihtokin jännittää kun se on niiin iso kenttä ja siellä aina tullut kiire. Y kyllä sano että vois tulla meitä jo istanbuliin vastaan ja sieltä lennettäisiin yhdessä Antalyaan mutta en näe siinä mitään järkeä. Kunhan odottaa meitä siellä Antalyassa auton kanssa jossa Emranille turvaistuin (turkissahan harvemmin sellasia käytetään, lapset matkustaa sylissä) ja on valmiina vielä ajamaan sen parin tunnin matkan Alanyaan.

Jännittää myös ihan kauheasti Y:n ja Emranin tapaaminen. Tai ei siinä sinänsä ole mitään jännitettävää, mutta onhan se kuitenkin ihan uusi tilanne meille kaikille. Mä kuitenkin tunnen ja tiedän Emranin ilmeet ja eleet ja kaiken mutta Y ei yhtään tunne Emrania vielä, mutta eiköhän kaikki tuu ihan luonnostaan kun oppisinhan minäkin Emranin hoitamisen ja kaiken kun Emran synty vaikka ennen sitä jännittikin. Myös se että nyt mä oon saanut "määrätä" kaiken Emraniin liittyvän mutta kohta pitää keskustella yhdessä kaikesta kun Emran on ihan yhtälailla Y:n poika kuin munkin. No toivon vaan että kaikki tulee luonnostaan ja ollaan pieni perhe vihdoin yhdessä ja onnellisia. 

Tää täällä kotona oleilu saa kyllä jo riittää ja innolla odotan että päästään Emranin kanssa Alanyan tutuille kaduille kärryttelemään. Hotellin siis varasin, kun vihdoin sain Y:n suostumaan, viikoksi Alanyasta ja sen jälkeen sitten mennään Ermenekkiin Y:n sukulaisten luokse käymään. 

Kummasti taas on ihmiset alkaneet puhua että mä oon tulossa Alanyaan vaikken itse mitään ookkaan mainostanut. Siellä kaikki vaan aina tietää kaiken ja jutut kulkee. Tänään soitti vanha tuttu joka nyt on armeijassa ja puhuttiinkin 50minuuttia. Yllättävän helposti se englanninkin puhuminen onnistui näin yhtäkkiä ja pitkän tauon jälkeen. Tai no puhun mä melkeen päivittäin Y:n kanssa englanniksi puhelimessa mut se on ihan erilaista kun puhua vähän vieraampien kanssa. Tänäänkin Y:n kanssa 45min puhelu ja sen laskuun :/ mahto tulla kalliiksi :D

Ainiin pakko hehkuttaa et mulla on uusi kännykkä ja oon ihan rakastunu!!! Taino eihän tää mikään uusi ole vaan ikivanha iphone 4s, jonka ostin käytettynä, mut mä niin tykkään tästä <3 melkee vuoden olinki ilman iphonee, kun se edellinen varastettiin turkissa, ja ikävä oli kova!!!😂😂

Nyt vois taas koittaa nukkua kun Emrankin nukkuu.. Pari yötä on ollut vähän huonompia ja Emran heräillyt useammin syömään ja kitissyt jonkunverran mut toivottavasti ei tuu tavaksi!

Muistakaa instagram; Repeq :)

~Voi pieni olet vielä niin onnekas, ei murheet huomisen paina sua~

Ahdistus&vitutus&masennus...
Tulispa aamu jo nopeesti, oon ihan yli väsyny mutten haluu/pysty nukkuu ja haluan vaan et tää päivä on jo ohi. Tai siis tänää oli oikeesti ihan mahtava päivä ja eiline oli kans ihan paras parhaassa seurassa mut nyt masentaa ja pahasti. Varmaa koska ollu monta viikkoo kauhee stressi päällä passijutuista ja ristiäisistä ja kauheesti ihmisii nähny ja hoidellu asioita. Nyt kaikki hommat loppu, kaikki on tehty, passi odottaa vaan noutamista r-kioskilla ja ristiäiset on pidetty. Mitä mä nyt teen? Mulla ei oo mitään mietittävää/tehtävää kahteen viikkoon... ja se on oikeesti tosi pitkä aika, 14päivää  olla vaan kotona Emranin kanssa tekemättä yhtään mitään..

No mutta ei sais valittaa, oikeesti oon ihan järjettömän onnellinen mun pienestä murusta ja jokapäivä vaan rakastan enemmän ja enemmän, on se vaan niin täydellinen oma pieni poju ♥
Nyt vaan iski ahdistus ku stressi vihdoin loppu, niin paljon ootin et ristiäiset on pidetty ja kaikki on valmiina ettei tarvii muistaa ja miettiä kaikkea mut entäs nyt sitte???

Ristiäiset oli siis tänään ja kaikki meni tosi hyvin, Emran oli tosi kiltisti ja katseli vaan hiljaa ympärilleen koko ajan :) mua jännitti ihan kauheesti ku en yleensäkään tykkää mistään ylisosiaalisista tilanteista enkä osaa olla kun on liikaa ihmisiä ympärillä ja kaikkien kanssa pitäisi seurustella jne. Mut niinkuin jo sanoin niin kaikki meni hyvin, paikalla ei ollu kun lähimmät sukulaiset ja ystävät. Emran sai paljon ihania lahjoja, joista laitan kuvan instaan varmaan huomenna ja kolme ihanaa kummia♡
Emranin kummitäti, mun paras ystävä, tuli meille jo eilen ja oli ihanaa jutella pitkästä aikaa. Paljon tuli juoruiltua ja nyt iski vielä enemmän ikävä alanyaan kun tuli muisteltua kaikkia vanhoja yhteisiä seikkailuja. Niin monet itkut ja naurut on yhdessä koettu♡
Muina kummeina oli mun pikkuveli ja serkku. Serkun kanssa on jo yhdessä 5-vuotiaina sovittu että ollaan sitten toistemme ensimmäisten lasten kummeina, niin pakkohan sekin lupaus oli pitää :D
Pappi oli ehkä hiukan erikoinen mutta ei siinäkään mitään vikaa ollut..

Siinä vaiheessa kun ristiäiset alkoi, pappi puhui vanhemmuudesta ja onnitteli, ja seisoin kummien kanssa siellä edessä niin silloin tuli ekaa kertaa sellainen fiilis että miksi olen yksin siellä, jotain puuttuu, miksei Y voi olla mukana tässä tilaisuudessa. Tuntui niin väärältä olla siellä yksin. Kokoajan Emranin syntymän jälkeen en ole osannut samallatavalla enää kaivata Y:tä kun oon vaan ollut niin onnellinen Emranista ja tuntunut että ihan hyvin kahdestaankin pärjätään eikä meillä ole mitään kiirettä turkkiin. Nyt ostan kyllä lähipäivinä ne lentoliput ja alkaa päivien laskeminen. Luultavasti 9.maaliskuuta lähdetään isin luokse ♥

Nyt pitäisi alkaa nukkumaan että tulisi jo uusi päivä ja parempi mieli, uudet suunnitelmat ja jotain on PAKKO keksiä ettei vain tänne kotiin jäädä päiviä laskemaan...

~ Mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan ~

Mun pitäisi jo nukkua mutta ei voi kun liikaa ajatuksia päässä taas, tarttis alkaa matkalaukkua pakkamaan mutta sitä ennen lajitella Emranin vaatteet ja miettiä hiukan mitä kokoa mukaan pakkaa, sitten pitäs miettiä mitä suolasta leivon ristiäisiin ja mihin kaikki ihmiset mahtuu ja täytyy siivota ennen niitä. Mietityttää Emranin torstainen neuvola kun emran saa rokotteet ja jännittää hiukan että mitä niistä tulee. Ja asunto taas hukassa turkissa kun mä olen nyt alkanut ihan tosissani Y:tä ylipuhua Alanyaan asumaan, alkuperäinen suunnitelmahan oli että Antalyasta vuokrataan asunto mutta nyt mä haluankin Alanyaan. Siellä ois kuitenkin kaikki tutut ja kaverit ja osaan kulkea jokapaikkaan, olisi seuraa ja tekemistä... Antalya on tosi iso kaupunki enkä tunne sieltä kuin muutaman ihmisen enkä tosiaankaan osaa kulkea siellä yksin minnekkään.
Sitten on vielä paljonpaljon kaikkia pikkujuttuja muistettavana mutta enhän mä mitään muista..

Mutta kaikesta stressistä huolimatta meidän vauva-arki sujuu oikein hyvin :) Emran kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja vaate koot jää pieniksi. Mä olen ihan addiktoinut facebookin kirppareihin ja kokoajan tilailen emranille kaikkea uutta, pitäis vähän rajoittaa ostelua muttakun kokoajan löytyy kaikkea ihanaa mitä Emranin on IHAN PAKKO saada :D tosipaljon oon myös saanut ilmaiseksi vauvan vaatteita sukulaisilta ja tutuilta. Tässä just edellispäivä kaivoin kaapista isompia vaatteita ja mietin että mitä ihmettä teen kuudella toppapuvulla, viidellä vanuhaalarilla ja plus muut fleece asut, pörröiset nallehaalarit jne. Ja sekin vielä että tänä talvena niitä ei tule käytettyä kun lähdetään Turkkiin ja ens talvena ne on jo liian pieniä :/

Hmmm mitäs muuta..? Ainiin Emran on oppinut hymyilemään ja mikään ei ole ihanampaa kuin saada aamulla ensimmäisenä valloittava hymy omalta pikkuiselta! ♥

Huonosti nukuttuja öitäkin oli viimeviikolla muutama kun Emran oli kipeänä. Ihan tavallinen flunssa vaan eikä onneksi kuume noussut mutta Em oli aika levoton ja syöminen oli hankalaa kun nenä ihan tukossa. Mä tietty hiukan ylireagoin ja raahasin Emranin heti lääkäriin pelkän flussan takia, mutta mä ihan tosiaan pelästyin kun Em alko yökkimään ja kakomaan, sitä kesti koko päivän vähänväliä ja illalla alkoi liman oksentaminen. En sitten pariin yöhön uskaltanut nukkua kun pelkäsin että toinen tukehtuu... nyt onneksi jo parempi ja hiukan nuhaa enää. Toivottavasti nyt pysyttäisiin terveinä, tulevat rokotteet vaan kauhistuttaa...


♡♡♡Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan♡♡♡

~Piirrän sormella sydämen sun selkään~

Pojun nimipaperit vihdoin postitettu :) aina unohdin sen kun oltiin liikkellä kun ei mikään pysy muistissa nykyään :o Nyt vain odotellaan kela korttia ja sitten mennään passikuville ja poliisille passia hakemaan :)

Ristiäiset on 22.2 ja kun en saanut aikaisemmin niin piti erikseen lähettää nimipaperit maistraattiin että saadaan tuo passi hankittua ajoissa.

Nimi ollut tiedossa jo raskauden alusta asti ja Y:n kanssa se yhdessä mietitty.. Hän on Emran ♡ Itse halusin pojalle kansainvälisen nimen ja tuo oli niin suloinen nimi ja Y:kin piti nimeä heti hyvänä. Lempinimiäkin on jo tullut ja jokapäivä tulee lisää.. mm. Emppu, omppu ja Em. Ja myös sammakon poikaseksi olen pojua synnäriltä asti sanonut :D


Tänään käytiin neuvolassa ja Emran oli kasvanut paljon, painoa oli nyt tullut hyvin kun viimeksi ei ollut paljon noussut ja pituutta jo 52,5cm (syntyessään 48cm) kohta jää jo ensimmäiset vaatteet pieneksi joihin hän vielä kolme viikkoa sitten tuntui hukkuvan.. Mittailusta ja punnituksesta Emran ei tykkää ja silloin tulee aina itku kun pitää ilman vaatteita olla, muuten nukkui tyytyväisenä kokoajan.

Mun nukkumisesta (vai nukkumattomuudesta) neuvolatäti valitti ja yritti tyrkyttää unilääkkeitä. Ymmärrän itsekin että uni on tärkeää mutta ei ole ainakaan vielä ongelma mulle kun en tunne itseäni väsyneeksi vaan eilenkin päivällä kun sain Emranin nukkumaan ja olisi ollut aikaa huilata niin ei vaan uni tullut vaan siivosin, leivoin, tiskasin, pesin pyykkiä jne. Öisin kyllä yritän nukkua mutta en vain saa nukuttua kuin vasta neljän aikoihin aamuyöstä ja tänäänkin aamusta herättiin jo kuudelta.. no mutta kai se uni sitten jossain vaiheessa tulee enmä ainakaan mitään unipillereitä ala syömään, en todellakaan!


Nyt ollaan menossa Emranin isomummia ja isopappaa moikkaamaan että näkevät hekin kuinkapaljon poitsu on kasvanut ;)


Edelleen se Turkkiin pojan kanssa kaksin lentäminen mietityttää. Miten selviin kaikista matkatavaroista ja vauvan kantamisesta plus Istanbulin kentällä koneen vaihdosta ilman apukäsiä?? Ja mitähän Emran tykkää lentokoneessa olosta?


♥♡♥♡

~Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan~

Pitäiskö mun olla väsynyt? Kello taas lähemmäs kolme yöllä ja mä vaan shoppailen netistä ja facebookin kirppareilta vauvan vaatteita.. ja ei, meillä ei ole syynä se että vauva itkisi kaikki yöt ja pitäisi hereillä, tuossa vieressä poika tuhisee tyytyväisenä ja luultavasti heräilee pian syömään ekaa kertaa tänäyönä ja nukahtaa taas uudelleen.. mutta mua ei vaan nukuta :/ päivälläkin voisin ihan hyvin ottaa pikku päikkärit kun poju nukkuu mutta mua ei vaan yksinkertasesti väsytä.. eikä tässä muuten mitään valittamista ole muttakun muutamat on huomauttaneet että mä näytän väsyneeltä ja itsekin kyllä huomaan tummat silmänaluset mutta miten voi näyttää väsyneeltä vaikkei itse tunne olevansa väsynyt. Mulla vaan on jotai ylienergiaa ja kai mä sitten jossain vaiheessa saan taas nukuttua. Hope so!


Mulla on nyt vasta alkanut tulla ikävä Turkkiin. Kolmeen viikkoon en oo kauheesti edes miettinyt sitä kun oon vaan touhunnut vauvan kanssa mutta tänään ajattelin jo että menisipä kuukausi nopeasti etttä päästäisiin pojun kanssa isiä katsomaan. Toisaalta aika ristiriitaiset ajatukset Turkkiin menosta (varsinkin alanyaan) kun siellä kuitenkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä ja monet mut siellä tuntee sinä hulluna bitchinä ja voi olla aika erikoista että nykyään vain kärryttelen vauvan kanssa ja pysähdyn jonnekkin ihan oikeasti VAIN teelle.. mutta mä haluan mennä sinne, kävellä ne omat kadut jotka miljoona kertaa ennenkin ja vihdoin tuntea olevani onnellinen ja elossa ilman turhaa säätöä ja sähläystä. Ja odotan niin paljon että saadaan olla koko perhe yhdessä; minä, Y ja vauva ♡


Mulla on vielä paljon hoidettavaa ennenkuin päästään lähtemään mm. Pojalle passi ja ristiäiset ja joku kämppä pitää Turkista hommata ja paaaljon jokapuolelle soittamista ja kaikkien paperien hommaamista. Tätä vaan vaikeuttaa se että mun päässä ei nykyään pysy ykskään ajatus sekuntia kauempaa, kaiken unohdan, lähden hakemaan jotain tiettyä tavaraa ja matkalla unohdan mihin olin menossa, kaupasta ostan karkkia ja sitten unohdan kokonaan syödä sitä... no enpä onneks mitään kovin tärkeää ole unohdellut vain pikkujuttuja mut sekin ärsyttää.


Ainiin muuten mulla olis ollut tänään laskettuaika mut pikkumies on jo kolmen viikon ikäinen, kolme viikkoa mennyt ihan hurjan nopeesti :D


Jos joku näitä mun tekstejä vielä lukee niin laittakaa ihmeessä jotain kommenttia... ja seuratkaa instassa; repeq :)


Nyt täytyy taas yrittää nukkua että huomenna jaksettaisiin jo aamupäivällä lähteä piiitkälle vaunulenkille ja sitten täytyy lähteä jostain metsästämään uusia tutteja kun meidän aivan HIRVEÄ(N) ihana Lucifer-kisu on taas varastanut ja syönyt melkein jokaisen.. eikä oo mikään helppo tehtävä kun pikkujäbä ei kaikkia tutteja kelpuuta vaan on hyvin tarkka mitä suuhunsa huolii ja sitten tulee taas Lucifer ja yrittää viedä jopa toisen suusta tutit. Onhan se ihan hellyyttävä näky kun kissa kantaa niitä tutteja suussaan mut alkaa pikkuhiljaa raivostuttamaan kun jokapäivä varastetaan ja rikotaan vähintään yksi uusi...

~Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä~

Mä oon rakastunut! Nimittäin tuohon vieressä tuhisevaan pikku jäbään♥

Eli mun piiiitkä odotus vihdoin päättyi, tai no nyt kun ajattelee niin koko raskausaika meni ihan kamalan nopeasti, pieni suloinen poika päätti tulla hiukan etuajassa tasan rv37 4.1 vaikka la olisi vasta 25.päivänä.

En ollut yhtään valmistautunut vielä synnyttämään ja mulla pitikin olla synnytystavan arviointi 8.1 ja sitä vaan odotin innolla että mitä lääkäri arvio painoksi jne mutta enpä sitten siihen kerennyt..


Kirjoitan nyt synnytyksestä ja päivistä sen jälkeen, ettå jos ei tykkää synnytystarinoita lukea niin kannattaa hypätä tän yli ;)

Heräsin sunnuntaiaamuna  4.1 hiukan yli seitsämän normaalisti vessaan, menin takaisin sänkyyn ja sitten mulla alko sattumaan alamahaan, ajattelin sen olevan vain ohimenevää ja samanlaista särkyä kun iltaisin tuntui. Lähdin alakertaan aikeissa keittää kahvia mutta sitten kivut kasvoivat tosi nopeasti ja heti 2minuutin välein. kävin uudelleen vessassa, limatulppa irtosi ja vasta siinä vaiheessa tajusin että nyt ne kivut on supistuksia. Äiti sitten kuuli kun puhisin keittiössä ja kysyi että "synnytätkö?" Mun vastaus "nojoo kai..." :D
Sitten mulla alko supistukset vaan voimistumaan ja niitä tuli tasaisesti 2minuutin välein.. soitettiin synnärille ja käskivät vaan odotella kotona rauhassa ja mennä suihkuun.. mä vaan sanoin äidille että ei pysty odottelee et nyt soitat taksin ja lähetään.. taksimatka oli ihan hirveä, saatiin onneks sellanen iso tilataksi niin pystyin siellä seisomaan ja kävelinkin koko matkan ajan edestakaisin ja tuskailin. Synnärille kun päästiin niin olin 4cm auki ja sanoivat ettei tultu yhtään liian aikaisin, siinä sitten 20min sydänkäyrillä joka oli mun mielestä ihan kamalaa kun piti yrittää maata sängyssä rauhassa ja supistuksia tuli 1-2min välein. Ilokaasua sain kipuihin mutta se ei mulla auttanut yhtään, pää vain meni sekaisin ja tuli hassu olo, kipuihin ei mitään vaikutusta joten aika nopeasti sanoinkin että haluan jotain muuta kipulääkettä. Seuraavat kaksi tuntia meni siinä kun monet eri henkilöt yrittivät laittaa mulle ensiksi epiduraali puudutusta ja sitten spinaali puudutusta mutta eivät mun skolioosi leikkauksen takia onnistuneet.
Sain sitten vain jonkun kohdunkaulapuudutuksen jota ei kuulemma yleensä anneta, koska se auttaa niin lyhyen ajan. Se oli kyllä niin pelastus, puoli tuntia sain olla rauhassa ja supistukset tuntuivat muttei sattunut paljoa. Siinä välissä ehti jopa facebookkiin päivittämään ;)
No sitten alkoivat taas supistukset kovempina ja kätilö meinasi että laitetaan uusi puudutus mutta eipä enään keritty vaan sain luvan alkaa ponnistamaan. Se oli musta kaikista kamalin vaihe ja musta tuntui että kukaan ei auta mua vaan hokee vaan että pitää muistaa hengittää ja ohjeisti kokoajan, jälkeenpäin ajatellen kätilö oli tosi mukava ja kannustava vaikka siinä vaiheessa ei siltä tuntunutkaan. Kun kätilö kannusti että "jaksaajaksaa pää näkyy jo" niin mä vaan sanoin että "no ottakaa se pois!!!", ärsytti että se siinä hokee kuinka pää näkyy muttei auta mua yhtään ja muhun sattuu :D muistan vain kun äiti sanoi että kyllä se sieltä ennen kahta ulos saadaan ja niin 13.55 sain pikkuisen pojan paitani sisään ♥

Synnytys oli nopea ja suht helppo, ekoista supistuksista pojun syntymään meni siis vajaa 7tuntia. Hirveää oli vain se että supistuksia tuli heti 2min välein ja usein uusi alkoi ennenkuin vanha ehti kunnolla loppuun. Jotenkin olin varautunut että synnytys kestää kauan ja että supistusten välillä ehtii hengähtää mutta ei se niin mennytkään.


Osastolla oltiinkin 6päivää, oltiin jo pääsemässä kotiin mutta pojan bilirubiini arvo (keltaisuus) nousi liikaa ja sitä ensin seurattiin pari päivää ja sitten poika sai 14tuntia sinivalohoitoa, sen jälkeen vielä seurailtiin pari päivää.. kotiin pääsyn jälkeenkin käytiin vielä kahtena aamuna labrassa ottamassa näytteet ettei bilirubiini nouse uudelleen.

Osastolla olin ensin kolmen hengen huoneessa mutta sitten mulle nousi korkea kuume ja mut siirrettiin yksin. Tykkäsin kun sai olla omassa rauhassa ja tutustua pikkuiseen kunnolla. Mulla olikin sitten monta päivää kuume 39 asteessa ja flunssaa mutta itse ei edes tuntunut siltä että olisi kipeä kun sai vauvaa ihastella. Sairaalan henkilökunta oli tosi mukavaa ja opetti hyvin kaikkea. Ensimmäisen päivän vauvan kanssa olin ihan pihalla, ei voinut kuin tuijotella pikkuista ja oli vaikea käsittää että siinä se oma pieni nyt on. Täydellinen oma muru♥


Kotona meillä on mennyt hyvin ja sunnuntaina mun pieni on jo kolme viikkoa, tosi nopeasti menee aika. Äidistä on kotona ollut suuri apu, enkä aio sanoa tähän etten yksin pärjäisi, olen lukenut paljon vauva blogeja ja monet kirjoittaa että ei ilman miestään jaksaisi mutta ei meillä ainakaan ole mitään ongelmia ollut. Vauva nukkuu ja syö hyvin, yöt nukkuu mun vieressä ja heräilee muutamia kertoja syömään. Hän ei paljoa itkeskele ja on muutenkin rauhallinen vauva. Tottakai haluaisin että Y:kin olisi täällä meidän kanssa mutta ihme kyllä, mä oon oikeasti ihan onnellinen näinkin ja tuntuu etten tarvitse mitään muuta tähän hetkeen.. ja ollaan kyllä lähdössä maaliskuussa pojan kanssa Turkkiin katsomaan isiä ja toivottavasti saadaan vihdoin sekin mukaan Suomeen sieltä, jollei niin sitten aloitetaan pojun kanssa oman kämpän etsintä ja eletään kahden. Eli nyt siis majaillaan mun äidin luona siihen maaliskuuhun asti kun olisi ihan turhaa nyt joku asunto vuokrata kun ollaan kuitenkin lähdössä kolmeksi kuukaudeksi turkkiin.


Nyt on munkin elämällä vihdoin jokin tarkoitus eikä tarvitse vain elää hölmöilemällä ja sekoilemalla ympäri maailmaa. En kyllä aiemmin oo ymmärtänyt että jotakin voi rakastaa näin paljon..


Yritän kirjoitella useammin meidän kuulumisia mutta en lupaa mitään, kirjoittelen kun poju nukkuu ja mulla vaan on aikaa. Instagramiin tulee kuvia päivittäin, seuratkaa; repeq .

♥


http://instagram.com/repeq