Don't cry say fuck and smile: ~ Kai sinut ikuisesti pitää saan ~

Että sellanen perjantai 13.päivä....
Oli kyllä tosi mukavaa herätä viideltä aamulla ja huomata että sähköt on poikki, ei saa aamukahvia, ei voi suoristaa hiuksia.. Meikkaus ja muut aamutoimet taskulampun valossa.. Ja ei siinä vielä mitään, kyllä ton vielä jotenkuten osasi ajatella kokemuksena ja ottaa huumorilla mutta työmatka ei enää ollutkaan kovin hauskaa.. Koko kylä ihan pilkkopimeänä, taskulampun kanssa sai yrittää etsiä jalkakäytävän reunoja ja vähän yrittää katsoa mihin astuu, samalla kun yritti väistellä naaman edestä lentäviä risuja ja isompiakin roskia sun muita. Voin myöntää että hiukan pelotti ja tuli mietittyä että pääseekö elävänä töihin asti.
Töissä alkoikin sitten ihan uusi show kun kaikki mummoset ja pappaset oli ihan sekaisin ja hädissään että mitä nyt tapahtuu ja mistä saadaan aamupuurot ja kahvit, miten päästään pesulle kun ei tule lämmintä vettä, mistä löytyy vaatteet ja kuka tulee auttamaan yms. Kyllä sieltä sitten yhdessä selvittiin kun hoitajat otsalamppujen kanssa auttaa ja rauhottelee vanhuksia, yhdeltätoista saatiin sähköt takaisin ja päästiin tekemään aamulla hoitamatta jättämiä töitä. Ylitöitäkään ei kuitenkaan tullut kuin 15minuuttia :)

Viikonlopun aion vaan olla ihan rauhassa kotona ja koittaa siivota läppäriä jos saisi poistettua kaiken ylimääräisen ja saisi tästä vanhasta romusta edes vähäsen nopeamman ja sitten koitan ehtiä kirjoittamaan sitä postausta Alanyan baareista/ravintoloista.
Myös lentolippujen tutkiskelu ja hyvän musiikin kuuntelua suunnitelmissa. Olen nyt melko varmaksi päättänyt että viimeistään maaliskuun toisella viikolla nokka kohti alanyaa ja uusia seikkailuja, kesäkuun alussa takaisin suomeen...

Tänään tossa illalla sain ihanan kännipuhelun yhdeltä muruselta. Se kyllä piristi kummasti. Luulin jo että mut on unohdettu kokonaan kun ei ole viikkoon mitään kuulunut mutta eipäs sittenkään ;) Niin no en kyllä itsekään ole kovin aktiivisesti ehtinyt yhteyttä pitämään ja myönnän että vähän kyllä jätin tarkoituksella soittamatta silloin kun aikaa olisi ollut, koska halusin tietää että olenko se vaan minä joka roikkuu ja ruikuttaa kun pitäisi osata päästää irti mutta tuo puhelu todisti että en ole täysin unohdettu ja oli kuulemma ihmetellyt että miksen soita. Ja sillähän ei ole väliä että kyseinen henkilö oli humalassa koska tunnen tyypin sen verran hyvin että tiedän ettei tuo soittaminen edes humalassa ole kovin helppoa. Varsinkin ihmiselle joka pitää heikkoutena sitä että näyttää toiselle välittävänsä. Teşekkürler canim<3

Nyt vielä näitä pyytämiänne kuvia viime reissulta.. Jotkut on voineetkin täällä jo olla mutta laitanpa uudestaan...