Mikään ei tunnu onnistuvan

Nyt saisi jo Suomessa olo riittämään, oon lopullisen kyllästynyt odottamiseen ja kaikki tuntuu vain menevän väärin.. Paperit ei ole edelleenkään tulleet joten edes lentolippuja en voi valmiiksi ostaa kun en tiedä saanko sukunimen vaihdettua eli kummalla nimellä lentoliput ostan. Blogiin en ole pystynyt kirjoittamaan kun tämä tabletti ei suostunut pariin viikkoon käynnistymään ja nyt kun olin jo pakkaamassa pakettiin että lähtee huoltoon niin kokeilin vielä kerran ja sainkin tän päälle. Silti pitää lähettää kun ei ole normaalia tämä mutta nyt en viitsi kun jos kuitenkin ostan lentoliput niin tällä löytyy 50 euroa halvempia lippuja kuin samasta paikasta iphonella katsotut. Myös iphonen näytön onnistuin rikkomaan mutta onneksi edes sitä pystyy silti vielä käyttämään halkemista huolimatta. Mikään ei siis suju suunnitelmien mukaan ja epätoivo on jo iskenyt. Päivästä päivään vaan tylsää odottamista ja kesäkin on suoraan sanottuna ihan paska! Kylmä, vettä sataa ja kauhea tuuli, ei tee mieli lähteä ulos ja sitten Emrankin jo tylsistyy kun vain sisällä ollaan.

Eilen oli ihanan lämmin päivä ja oltiin puistossa ja tänäänkin ajattelin sinne lähteä jollei ala satamaan. Aikasemmin valitin siitä että täällä ei lähellä ole mitään paikkaa minne mennä niin nyt yksi tuttu mainitsi tuon lähikoulun pihan. Siinä on ihan kiva pieni leikkipaikka ja yksi vauvakeinu jossa Emran tykkää istuskella.

Viime tiistaina oltiin Emranin 6kk neuvolassa ja paljon tuli kehuja taas. Hyvin osasi kaiken mitä tämän ikäisen kuuluukin ja paino oli nyt tasaantunut kun pituutta oli tullut monta senttiä viime kerrasta. Mitat nyt pituus 73cm ja paino 12,3kg. Painoa edelleen aikapaljon mutta ei toista voi nälässäkään pitää, yö syömistä pitäisi vähentää mutta minkäs teet kun toinen yöllä itkee nälkäänsä, pakkohan se maitoa on antaa. Nyt vain ryömimis ja konttaus treenejä kovasti, hyvin Emran osaa jo itseään käsien varaan nostella ja yritys ryömimiseen on kova mutta liikkeelle ei vaan vielä pääse. Niin ja nyt on jo kaksi hammasta tullut joilla kokoajan täytyy kaikkea saada purra :D

Nyt Emran taitaakin heräillä päiväunilta joten mulla loppuu aika. Yritän taas jatkaa päivien laskemista ja koittaa pysyä järjissäni vaikka tuntuukin että kaikki kaatuu päälle. Lähdetään vaan ulos vaikka sitten tonne vesisateeseen ja yritetään keksiä tekemistä että selvitään suomi masennuksesta. 38 päivää jäljellä...

Toisinaan tuntuu täysin tältä..

Sitä vaan katsoo noihin nappisilmiin ja ymmärtää aina uudelleen mitä varten jaksaa ja pystyy ihan mihin vaan mitä eteen tulee...

Yhtenä päivänä oli meiän kuistilla ihanan lämmin niin leikittiin Emranin kanssa kesää :D 

Viime viikonloppuna Emranin mummi jäi hetkeksi Emranin kanssa kotiin niin sain tunnin vapaa-ajan, pitkästä aikaa pikkusiskon kanssa juttelua ja koskella istuskelua..

Pikkusisko <3

Tää mamma (vihaan kun joku sanoo noin ja silti käytän itse tätä) ei ihan päässyt kesäkuntoon tänä(kään) vuonna :/

Sunnuntai shoppailut.. Kesävaatetta turkkin jos me joskus sinne päästäis...

e

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan, olin valmis kuolemaan puolestasi.



Instagram: repeq
Snapchat: rebeq1

Odotus palkitaan... vai miten se menikään?

Mä oon niiiiin kyllästynyt tähän ainaseen odottamiseen. Posti hukkas siis ne Y:n lähettämät paperit, se on pitkä juttu ja sitä on selvitelty enkä siitä nyt jaksa enempää enään jauhaa, mutta nyt on uudet paperit matkalla Suomeen. Meinas kyllä epätoivo jo iskeä kun reilu kolmen viikon odotuksen jälkeen Turkin päässä postissa sanotaan etteivät he tiedä minne kirjattu kirje on joutunut. Nyt lupasivat että uusi kirje on viikossa Suomessa, johon en kyllä usko kun ennenkin kaikkiin on mennyt vähintään se kaksi viikkoa. Joten mun odottelu jatkuu edelleen ennen kuin saan yhtäkään asiaa hoidettua eteenpäin. Turhauttavaa. Ikävä. Epätoivo.

Oon nyt koittanut tsempata itteni siihen että syyskuussa jokatapauksessa pääsen takaisin Turkkiin vaikka en koskaan niitä papereita Suomeen saisikaan. Sitten toivottavasti mulla on se viisumi edes, jonka valmistumiseen en myöskään enää osaa uskoa, joten saan olla pidmpään kuin sen kolme kuukautta ja takaisin EN suostu tulemaan ennen kuin on kaikki paperit ja asiat kunnossa niin että voin milloin vain matkustaa minne haluan. 52 päivää jäljellä siis...

Edelleen vaan oon niin onnellinen siitä että mulla on Emran, en tiedä miten tästäkin ikävästä ja tylsyydestä ilman Emrania selviäisin. Emranin kanssa pysyy hyvin edes jonkinlainen rytmi elämässä kun aamulla on sängystä noustava, päivän rutiinit syöiset yms hoidettava ja illalla taas ajoissa nukkumaan. Kaikkia pieniä asioita ja mutoksia arjessa osaa arvostaa ja odottaa. oikeasti voin sanoa että päivän kohokohta ja odotuksen arvoinen juttu on se että päästään äidin kyydillä keskustaan ja ruokakauppaan :D Viikon päästä meillä on onneksi neuvola, josta en edes tykkää koska neuvolatäti ei ole kovin mukava mutta silti odotan neuvola päivää ettei tarvitse vain kotona istua. Keskustaan ei jaksa lähteä kävelemään kun matkaa on 6-7km suoraa tietä, ei edes pyörätietä kuin osan. Eikä keskustassa edes olisi mitään minne mennä, Turkissa setään on jokapuolella jotakin ja voi pysähtyä minnevaan teelle tai juttelemaan. Meillä täällä ei keskustassa ole kuin pari kauppaa ja kirjasto, jonne ei rattailla edes pääse. Ja sitten tarvitsisi vielä kävellä takaisin se sama pitkä tylsä matka.. Täytyy myöntää että musta on tullut nyt Suomessa tosi laiska ja käydään yleensä päivittäin vain ulkona tuo 200metriä postilaatikolle ja takaisin. mutta jos saa puolustella edes vähän niin täällä on kylmää ja sateista ja märkää jajaja...

Käytiin me tossa viikko sitten Emranin isomummin kanssa laivalla piknik risteilyllä ja siellä oli kyllä mukavaa. Sai nähdä ihmisiä ja Emrankin viihtyi kun oli hälinää ja katseltavaa. Kovasti Emranin teki mieli pallomereen mennä kun näki lapsia siellä leikkimässä mutta sen verran hurja meno siellä oli ettei uskallettu kuin lasin läpi katsoa. Päivä meni siellä tosi nopeasti vaikka ensin jännitin että mitä jos Emran ei viihdykkään ja kitisee kokoajan mutta hyvin meni eikä yhtään kiukkuilua.
Mökillä myös ollaan oltu ja sielläkin Emran viihtyy kun on sukulais lapsia ja meteliä.

Niin ja Emranille on tullut eka hammas läpi!  

Nyt Emran heräsikin päikkäreiltä ja mun oma rauha loppui joten kirjottelen taas kun kerkeän.

Laivalla isomummin kanssa

Emran iltapalalla :D

Hetken omaa aikaa kun Emran päikkäreillä. Kaksplus 11/94 (oman syntymäkuukauden numero), kaakaota ja sämpylää :)

Mansikkakakkua 6kk kunniaksi!

Ihanaa kun Suomeenkin on nyt tullut hellettä ja ollaan saatu nauttia auringosta :) Paljon ollaan oltu ulkona ja yritetty nauttia. Emrania vaan hampaat tuntuu vaivaavan ja mä stressaan kun ei vieläkään ole tietoa milloin päästään takaisin Turkkiin :( Paperit ei vieläkään ole Ankarasta tulleet vaikka ne on lähetetty jo kaksi viikkoa sitten ja mun viisumikaan ei edelleenkään ole valmis vaikka sitä haettiin toukokuun lopussa.. Mä niin vaan haluan jo päästä takaisin kotiin! Ihan hirveä ikävä Y:tä ja Emrankin vaistoaa musta kun mä stressaan ja ikävöin niin kiukkuilee enemmän. Mutta kyllä me edelleenkin selvitään ja olen ennenkin jaksanut odottaa sen 3kk Suomessa niin jaksan nytkin rauhassa vain odottaa... välillä vaan meinaa epätoivo iskeä ja tuntuu että mikään ei onnistu. Onneksi mulla on tuo maailman ihanin ja suloisin pienimies joka saa joka päivä hymyn huulille ja onnistuu piristämään vaikka mikä olisi <3

Tänään onkin vietetty Emranin 6kk synttäreitä ja vieraita on käynyt paljon :) Mukava päivä ollut! Mansikkakakku onnistui ja sitä Emrakin sai maistella. Emranin kummisetä laittoi hyppykiikun kattoon ja Emran oli ihan Super onnellinen, kiljahteli ja nauroi. Tosi nopeasti on mennyt tämä puoli vuotta, yhtäkkiä  vaan huomaa kuinka mun pieni vauva onkin jo iso poika, istuu jo melkein ilman tukea ja tarttuu kaikkeen mikä vain käden ulottuvilla sattuu olemaan. Kaupassakin saa nykyään olla varovainen ettei Emran pääse liian lähelle hyllyjä ja heitä kaikkea alas :D Tänään Emran istui ekaa kertaa kauppakärryissä ja oli tosi tyytyväinen, ennen ollaan käytetty niitä vauvankaukalo kärryjä muta Emran ei ikinä viihdy koko kauppareissua vaan alkaa kiukkuilemaan niin nyt istui tyytyväisenä kärryissä ja katseli ihmisiä. Ja jutteli (kiljui) kaikille :D

Nyt odottelen pikkuveljeä saunasta ja sitten leffaa ja herkkuja :) Ahdistaa ja masentaa suomi muta koitetaan selviytyä!

Lomalla Suomessa...

Tauon jälkeen koitan taas kirjoitella useammin. Ollaan siis nyt suomessa ja ollut tosi kiirettä kun ei ole Y:tä auttamassa Emranin kanssa. Kyllästyin myös siihen ainaiseen kännykällä näpyttämiseen joten tilasin tabletin+näppäimistön ja sitten odottelin sen saapumista. Nyt on tämä tabletti jo muutamia päiviä ollut mutta mulla menee hermot tän kanssa! windowsin käyttöjärjestelmä ei selvästi ole mua varten.. muuten kyllä ihan ok mutta ärsyttää kun ei saa mitään sovelluksia ladattua mitä haluaisin esim. instagram on jokin instapic joka näyttää tosi oudolta, enkä tykkää, snapchattia en saa ollenkaan, en bloggeria, ei viaplayta, en yhtään mitään mitä tarvitsisin :/ koitan jos saisin tämän myytyä niin ostan mieluummin jonkin missä on android käyttiksenä!

Turkista ei millään haluttu palata Suomeen niin käytiin sitten Antalyassa kentällä vaihtamassa liput ja oltiin melkeen viikko kauemmin. Eka lento Istanbuliin meni ihan hyvin Emranin kanssa, Emran taisi  nukkua melkein koko matkan. Lento kuitenkin lähti niin paljon myöhässä Antalyasta ettei ehditty Helsinkiin menevään koneeseen joten jäätiin sitten Istanbuliin yöksi. Eikä edes harmittanut kun ilmaiseksi päästiin 5 tähden hotelliin yöksi ja ilmaiset ruuat illalla hotellilla ja aamulla vielä kentällä. Aamulla siis aikaisin lähdettiin Helsinkiin päin ja sekin lento meni Emranin kannalta ihan ok, hiukan meinasi Emran hermostua ja alkoi kitisemään kun piti niin kauan olla paikallaan ja tuli tylsää mutta ei onneksi itkenyt. Äidistä oli kyllä suuri apu kentällä laukkujen yms kanssa ja ei tarvinnut yksin siellä Istanbulissa panikoida kun ensin ei tiennyt mitä nyt tehdään kun myöhästyttiin koneesta! Koneessa ei saatu vierekkäisiä paikkoja kun oli niin täyttä. Mua vaan jännitti kun mun oleskelulupa ei ollut vielä valmis ja mun päivät tuli juuri tasan täyteen silloin, pelkäsin että pitää sakkoja maksaa paljonkin ja joudun yksin jonnekkin mutta päivät oli juuri tasan sen 90 eli ei ollut ongelmaa...

Suomessa on enimmäkseen tylsää, märkää ja ikävä Turkkiin. Toisaalta olen kyllä nyt ihan tykännytkin olla täällä kun näkee taas kaikki sukulaiset ja vanhoja kavereita mutta enimmäkseen tylsää kotona istuskelua. Emrankaan ei oikein viihdy kun ollaan vaan kotona. Helpottavaa on vaan se että tiedän pääseväni pian takaisin. Odottelen nyt vain papereita Ankarasta tänne jotta saadaan virallistettua avioliitto myös täällä Suomessa, sitten vaihdan oman ja Emranin sukunimen ja hankin uudet passit, sitten ostetaankin pelkkä menolippu :) Eli varmaan ainakin kuukausi vielä Suomessa ollaan.. Y siellä yrittää metsästää meille hyvää mutta suht edullista vuokra-asuntoa Alanyasta ja tekee kovasti töitä että saadaan sitten ostaa ekaan OIKEAAN kotiin kaikkea tarpeellista.

Juhannus oltiin mökillä rauhassa suvun kanssa, grillattiin, saunottiin ja illat istuttiin nuotiolla. Oli ihanaa olla vain ihan rauhassa ja syödä hyvin ruokia joita ei taas ole pitkään aikaan saanut.

Viime torstaina oltiin Emranin kanssa neuvolassa ja Emran sai 5kk rokotteet joista tuli hiukan kipeäksi. Kehuja tuli että hyvin on kasvanut ja oppinut uusia juttuja. paino 11kg ja 69.6cm eli painoa on aikapaljon mutta kuulemma tasaantuu kun Emran lähtee liikkeelle. Yö syömistä pitäisi vähentää ja koittaa tarjota vain tuttia, mutta Emran ei oikein tuttia syö joten eise silloin yölläkään onnistu. Kauhea huuto tulee ellei maitoa anneta :D

Nyt siis vain odotellaan ja odotellaan, niitä papereita ja Turkkiin takaisin pääsyä. Mutta muistetaan myös nauttia Suomessa olosta ja koitetaan keksiä tekemistä. Ensiviikolla koitetaan päästä käymään Emranin isomummia moikkaamassa ja vanhoilla kulmilla kärryttelemässä.

äidinkulta 5kk

Suomi, kylmä, tylsyys....

Pöysti hiukan pelkää Emrania..

Emran vihaa tota turvakaukaloa kun ei ole turkissa tottunut tommosta käyttämään, yleensä aina ensin alkaa huuto ja vastaan tappelu kun kaukaloon laittaa mutta sitten nukahtaa onneksi nopeasti..

Kesä on vihdoin täällä!

Ihanan lämpimiä päiviä ollut ja aurinko paistaa! Pitkään on jo turistit kulkeneet pikkumekot päällä ja käyneet meressä uimassakin mutta en mä ole tarkentunut. Nyt muutamana päivänä olen uskaltanut itsekin pukea mekon, eikä ole tarvinnut onneksi palella. Tänään jopa Emranilla oli shortsit ja lyhythihainen paita päällä. Vielä illallakin seitsämän aikoihin kun tultiin kotiin niin ulkona oli lämmintä eikä edes takkia tarvinnut.. Ihana kesä <3 nyt odotan vain että meidän kämpän uima-allas laitetaan kuntoon ja ehkä uskaltaudun jokupäivä uimaankin, kunhan lämpimät säät jatkuu.

Nyt Ermenekistä tulon jälkeen on aika mennyt ihan hurjaa vauhtia kun Emranin ihana kummitäti tuli myös tänne niin mullakin on ollut seuraa. Paljon on shoppailtu, käyty ulkona syömässä ja juoruiltu ;) mun vauvanvaate hulluus on ehkä lähtenyt vähän käsistä kun kokoajan tulee ostettua vaan lisää vaatteita Emranille vaikkei tarvitsisi. En edes tiedä miten saan kaiken täältä Suomeen roudattua..? Osan pieneksi jääneistä vaatteista varmaankin jätän Ermenekkiin  niin saa Y:n äiti sitten antaa muille vauvoille mutta silti taidan tarvita toisen matkalaukun.. Matkalaukku ostoksille siis -->

Tänään herättiin suht ajoissa ja lähdettiin ostamaan Y:lle jotakin yllätystä uuden työpaikan saamisesta. Ja muutenkin piristykseksi! Yllätykset on kivoja.. Tarkoituksena oli etsiä galatasaray (turkkilainen jalkapallojoukkoe) aiheinen pyyheliina mutta sitä en onnistunut löytämään. Ostin sitten vain t-paidan,  tupakka-askin, josta Y varmasti yllättyy koska yleensä en ikinä suostu tupakkaa sille ostamaan, jollei ole rahaa niin sitten on polttamatta, sekä pienen viski-cola pullon. Nyt odottelen Y:tä töistä kotiin, olen siivonnut koko kämpän lattiasta kattoon, tiskannut, pyykännyt (käsin, koska meillä ei ole pesukonetta) ja järjestänyt hyllyt yms. Kiltti turkkivaimo eikös..? :D

Emran on nyt pienessä ajassa muuttunut tosi sosiaaliseksi, ennen hymyili vain mulle ja jutteli välillä hiukan, nyt naurattaa lähes kaikki ihmiset (mutta vain tummatukkaiset! blondit on pelottavia) ja höpöttelee ja kiljahteleekin paljon. Emran tykkää tosipaljon kun joku laulaa sille, itse en koskaan paljoa lauleskele mutta kai nyt pitää opetella Emranille laulamaan:D Emranilla kokoajan kova meno päällä, aamusin kun emran herää niin riehuu/yrittää päästä liikkeelle niin paljon että pää on hiestä märkänä. Musiikki kun jossain soi niin heti alkaa pomppiminen ja heiluminen. Kaikki tavarat on laitettava suuhun, lemppareina mun kännykkä sekä hiukset! Niin ja omat nyrkit tietysti! On tuo pieni olento vaan niin rakas ja täydellinen <3 mikään ei ole täydellisempää kuin herätä aamuisin Emranin hymyyn ja jokelteluun <3 mun oma pienimies!!

Ihan parhaat vaatekaupat täällä! Varsinkin toi rodin hills on mun ihan lemppari, niin ihania vaatteita ja edulliset hinnat!

Ihan pienet posket ;)

Lc waikiki:sta saa ihan parhaat vauvanvaatteet! Ja pääsee hyvin rattailla liikkumaan!

Isä ja poika kattoo yhdessä telkkaria :)

Ruisleipää suomesta.. Tätä oli ikävä!

Aamuhymyt <3

Piti itellekkin vähän jotain shopata ;)