Lomalla Suomessa...

Tauon jälkeen koitan taas kirjoitella useammin. Ollaan siis nyt suomessa ja ollut tosi kiirettä kun ei ole Y:tä auttamassa Emranin kanssa. Kyllästyin myös siihen ainaiseen kännykällä näpyttämiseen joten tilasin tabletin+näppäimistön ja sitten odottelin sen saapumista. Nyt on tämä tabletti jo muutamia päiviä ollut mutta mulla menee hermot tän kanssa! windowsin käyttöjärjestelmä ei selvästi ole mua varten.. muuten kyllä ihan ok mutta ärsyttää kun ei saa mitään sovelluksia ladattua mitä haluaisin esim. instagram on jokin instapic joka näyttää tosi oudolta, enkä tykkää, snapchattia en saa ollenkaan, en bloggeria, ei viaplayta, en yhtään mitään mitä tarvitsisin :/ koitan jos saisin tämän myytyä niin ostan mieluummin jonkin missä on android käyttiksenä!

Turkista ei millään haluttu palata Suomeen niin käytiin sitten Antalyassa kentällä vaihtamassa liput ja oltiin melkeen viikko kauemmin. Eka lento Istanbuliin meni ihan hyvin Emranin kanssa, Emran taisi  nukkua melkein koko matkan. Lento kuitenkin lähti niin paljon myöhässä Antalyasta ettei ehditty Helsinkiin menevään koneeseen joten jäätiin sitten Istanbuliin yöksi. Eikä edes harmittanut kun ilmaiseksi päästiin 5 tähden hotelliin yöksi ja ilmaiset ruuat illalla hotellilla ja aamulla vielä kentällä. Aamulla siis aikaisin lähdettiin Helsinkiin päin ja sekin lento meni Emranin kannalta ihan ok, hiukan meinasi Emran hermostua ja alkoi kitisemään kun piti niin kauan olla paikallaan ja tuli tylsää mutta ei onneksi itkenyt. Äidistä oli kyllä suuri apu kentällä laukkujen yms kanssa ja ei tarvinnut yksin siellä Istanbulissa panikoida kun ensin ei tiennyt mitä nyt tehdään kun myöhästyttiin koneesta! Koneessa ei saatu vierekkäisiä paikkoja kun oli niin täyttä. Mua vaan jännitti kun mun oleskelulupa ei ollut vielä valmis ja mun päivät tuli juuri tasan täyteen silloin, pelkäsin että pitää sakkoja maksaa paljonkin ja joudun yksin jonnekkin mutta päivät oli juuri tasan sen 90 eli ei ollut ongelmaa...

Suomessa on enimmäkseen tylsää, märkää ja ikävä Turkkiin. Toisaalta olen kyllä nyt ihan tykännytkin olla täällä kun näkee taas kaikki sukulaiset ja vanhoja kavereita mutta enimmäkseen tylsää kotona istuskelua. Emrankaan ei oikein viihdy kun ollaan vaan kotona. Helpottavaa on vaan se että tiedän pääseväni pian takaisin. Odottelen nyt vain papereita Ankarasta tänne jotta saadaan virallistettua avioliitto myös täällä Suomessa, sitten vaihdan oman ja Emranin sukunimen ja hankin uudet passit, sitten ostetaankin pelkkä menolippu :) Eli varmaan ainakin kuukausi vielä Suomessa ollaan.. Y siellä yrittää metsästää meille hyvää mutta suht edullista vuokra-asuntoa Alanyasta ja tekee kovasti töitä että saadaan sitten ostaa ekaan OIKEAAN kotiin kaikkea tarpeellista.

Juhannus oltiin mökillä rauhassa suvun kanssa, grillattiin, saunottiin ja illat istuttiin nuotiolla. Oli ihanaa olla vain ihan rauhassa ja syödä hyvin ruokia joita ei taas ole pitkään aikaan saanut.

Viime torstaina oltiin Emranin kanssa neuvolassa ja Emran sai 5kk rokotteet joista tuli hiukan kipeäksi. Kehuja tuli että hyvin on kasvanut ja oppinut uusia juttuja. paino 11kg ja 69.6cm eli painoa on aikapaljon mutta kuulemma tasaantuu kun Emran lähtee liikkeelle. Yö syömistä pitäisi vähentää ja koittaa tarjota vain tuttia, mutta Emran ei oikein tuttia syö joten eise silloin yölläkään onnistu. Kauhea huuto tulee ellei maitoa anneta :D

Nyt siis vain odotellaan ja odotellaan, niitä papereita ja Turkkiin takaisin pääsyä. Mutta muistetaan myös nauttia Suomessa olosta ja koitetaan keksiä tekemistä. Ensiviikolla koitetaan päästä käymään Emranin isomummia moikkaamassa ja vanhoilla kulmilla kärryttelemässä.

äidinkulta 5kk

Suomi, kylmä, tylsyys....

Pöysti hiukan pelkää Emrania..

Emran vihaa tota turvakaukaloa kun ei ole turkissa tottunut tommosta käyttämään, yleensä aina ensin alkaa huuto ja vastaan tappelu kun kaukaloon laittaa mutta sitten nukahtaa onneksi nopeasti..

Kesä on vihdoin täällä!

Ihanan lämpimiä päiviä ollut ja aurinko paistaa! Pitkään on jo turistit kulkeneet pikkumekot päällä ja käyneet meressä uimassakin mutta en mä ole tarkentunut. Nyt muutamana päivänä olen uskaltanut itsekin pukea mekon, eikä ole tarvinnut onneksi palella. Tänään jopa Emranilla oli shortsit ja lyhythihainen paita päällä. Vielä illallakin seitsämän aikoihin kun tultiin kotiin niin ulkona oli lämmintä eikä edes takkia tarvinnut.. Ihana kesä <3 nyt odotan vain että meidän kämpän uima-allas laitetaan kuntoon ja ehkä uskaltaudun jokupäivä uimaankin, kunhan lämpimät säät jatkuu.

Nyt Ermenekistä tulon jälkeen on aika mennyt ihan hurjaa vauhtia kun Emranin ihana kummitäti tuli myös tänne niin mullakin on ollut seuraa. Paljon on shoppailtu, käyty ulkona syömässä ja juoruiltu ;) mun vauvanvaate hulluus on ehkä lähtenyt vähän käsistä kun kokoajan tulee ostettua vaan lisää vaatteita Emranille vaikkei tarvitsisi. En edes tiedä miten saan kaiken täältä Suomeen roudattua..? Osan pieneksi jääneistä vaatteista varmaankin jätän Ermenekkiin  niin saa Y:n äiti sitten antaa muille vauvoille mutta silti taidan tarvita toisen matkalaukun.. Matkalaukku ostoksille siis -->

Tänään herättiin suht ajoissa ja lähdettiin ostamaan Y:lle jotakin yllätystä uuden työpaikan saamisesta. Ja muutenkin piristykseksi! Yllätykset on kivoja.. Tarkoituksena oli etsiä galatasaray (turkkilainen jalkapallojoukkoe) aiheinen pyyheliina mutta sitä en onnistunut löytämään. Ostin sitten vain t-paidan,  tupakka-askin, josta Y varmasti yllättyy koska yleensä en ikinä suostu tupakkaa sille ostamaan, jollei ole rahaa niin sitten on polttamatta, sekä pienen viski-cola pullon. Nyt odottelen Y:tä töistä kotiin, olen siivonnut koko kämpän lattiasta kattoon, tiskannut, pyykännyt (käsin, koska meillä ei ole pesukonetta) ja järjestänyt hyllyt yms. Kiltti turkkivaimo eikös..? :D

Emran on nyt pienessä ajassa muuttunut tosi sosiaaliseksi, ennen hymyili vain mulle ja jutteli välillä hiukan, nyt naurattaa lähes kaikki ihmiset (mutta vain tummatukkaiset! blondit on pelottavia) ja höpöttelee ja kiljahteleekin paljon. Emran tykkää tosipaljon kun joku laulaa sille, itse en koskaan paljoa lauleskele mutta kai nyt pitää opetella Emranille laulamaan:D Emranilla kokoajan kova meno päällä, aamusin kun emran herää niin riehuu/yrittää päästä liikkeelle niin paljon että pää on hiestä märkänä. Musiikki kun jossain soi niin heti alkaa pomppiminen ja heiluminen. Kaikki tavarat on laitettava suuhun, lemppareina mun kännykkä sekä hiukset! Niin ja omat nyrkit tietysti! On tuo pieni olento vaan niin rakas ja täydellinen <3 mikään ei ole täydellisempää kuin herätä aamuisin Emranin hymyyn ja jokelteluun <3 mun oma pienimies!!

Ihan parhaat vaatekaupat täällä! Varsinkin toi rodin hills on mun ihan lemppari, niin ihania vaatteita ja edulliset hinnat!

Ihan pienet posket ;)

Lc waikiki:sta saa ihan parhaat vauvanvaatteet! Ja pääsee hyvin rattailla liikkumaan!

Isä ja poika kattoo yhdessä telkkaria :)

Ruisleipää suomesta.. Tätä oli ikävä!

Aamuhymyt <3

Piti itellekkin vähän jotain shopata ;)

Piknik kirsikkapuutarhassa

Voihan Ermenek! Äkkilähtö Ermenekkiin tuli kun Y sai vihdoin rahaa niin vuokrasi heti auton ja soitti että NYT lähdetään, sain onneksi suostuteltua edes sen verran että odotettiin seuraavaan aamuun. Muuten kyllä tykkään yöllä olla autossa ja vuoristotie on tyhjempi ja nopeampi ajaa öiseen aikaan mutta ei se oikein Emranin kanssa onnistu. Emran kuitenkin nukkuu yleensä yöt hyvin ja herää vain pari kertaa syömään niin en halua sekoittaa Emranin rytmiä ja jos yöllä olisi ajattu niin en itse olisi saanut nukkua kun täytyy pitää Emrania sylissä. Täällä siis ollaan ja kirjoitten aina kun ehtii ja pitkästyy jonkun turkkiperheen sohvalla. Jaan tän kun pääsen taas sivistyksen pariin, täällä kukaan ei varmaan ole edes kuullut sellaisesta kuin sosiaalinenmedia eikä ymmärrä mun eroahdistusta facebookista ja instasta :D

Lunta :o

Eilen (tiistaina) siis lähdettiin aamulla kymmeneltä ja yhden jälkeen oltiin täällä, tiet oli hyvät eikä vielä ruuhkaa niin päästiin ajoissa perille. Emran nautti autossa olosta, nukkui, söi ja katseli ikkunasta. Ja uusi leikki on keksitty joku aikaa sitten, hyppiminen! Mikään ei ole niin hauskaa kun sylissä pomppiminen, ponnistaa siis itse jaloilla ylöspäin ja sitten pitää hyppyyttää. Hiukan kädet väsyy kun toinen haluaa pomppia kokoajan :D

Mä taas pelkäsin ihan kauheasti, kun noi vuoristotiet on niin jyrkkiä eikä mitään "reunoja" tiellä! 

Päivä oltiin Y:n siskon luona syötiin ja juotiin teetä PALJON. Paljon ihmisiä tuli Emrania ihastelemaan ja Emran tykkäsi kun oli hyppyyttäjiä ja paljon ääntä. Ilta olikin sitten taas aika vaikea kun Emran ei millään olisi rauhoittunut nukkumaan vaikka oli tosi väsynyt. Sitten tuli jo riitaa anopinkin kanssa kun meidän kasvatus eroaa aika paljon tosistaan ja mä en voi sietää sitä että tullaan neuvomaan, vaikka tietenkin pitäisi ottaa neuvot vastaan kun eihän Y:n äiti mitään pahaa niillä tarkoita mutta mua vaan ärsyttää kun mua pidetään ihan tyhmänä ja ajatellaan etten osaa Emrania hoitaa, tai siltä musta ainakin tuntuu kun muka teen kaiken aina väärin ja tullaan neuvomaan kuinka voisin tehdä erillailla. Emran oli siis illan tosi levoton, itki ja kitisi vain, hetkeksi nukahti mutta ei päässyt kunnon uneen vaan heräsi ja alkoi huuto.  Taaskaan ei edes maito kelvannut. Pyysin ensin nätisti moneen kertaan että josko anoppi lähtisi jo nukkumaan ja antaisi mun hoitaa emran nukkumaan, no ei se tietenkään onnistunut ennenkuin sain Y:n sanomaan äidilleen että ihan oikeasti me kyllä hoidetaan emran. 

Emran itki pitkään ja ainakun olin juuri saamassa Emrania hiukan rauhoittumaan ja itkua vain kitinäksi niin anoppi tulee sisään ja nappaa emranin multa ja alkaa hyssyttelemään jolloin emran aloittaa uudelleen täyden huudon. Tätä siis monta kertaa eikä uskonut että parempi olisi pysyä poissa että kyllä me Y:n kanssa osataan. Muutenkin kun jos vaikka vaihdan vaippaa niin hän tulee siihen heti ja alkaa itse laittamaan. Tiedän ettei hän mitään pahaa tarkoittanut vaan halusi vain auttaa eikä halunnut että emran itkee. Iltaisin kun emran on pahalla päällä ja/tai yliväsynyt niin silloin ei vain auta kukaan muu kuin minä tai Y. Myös yöllä Emran heräsi kerran huutamaan mutta Y sai sen verran rauhoiteltua että maito kelpasi ja sitten nukuttiin aamuun. Aamulla oli kyllä ihana kuin ei itse tarvinnut nousta seitsämältä ylös, anoppi oli jo hereillä niin otti Emranin ja vaihtoi vaipan ja antoi takaisin mun viereen syömään ja sitten taas otti Emranin. Sain nukkua puoli yhteentoista asti vain välillä Emrania syöttäen :) 

Emranin mummi ja serkku Ayse

Emranin oma lammas

Mun kultamurut <3 Mehmet serkku ja Emran

Elif serkku ja Emran

Keskiviikko aamupäivällä käytiin miljoonassa paikassa kyläilemässä ja mä en taas viihtynyt yhtään, liikaa ihmisiä ja turkkilaisia tapoja ja litroittain teetä :D enkä tykkää kun kaikki pussailee Emrania, olen tainnut siitä jo aiemminkin kirjoittaa, en vaan tykkää että kaikki miljoona ihmistä koskettelee ja pussailee Emrania poskille ja SUULLE :o olen kieltänyt Y:täkin suulle pussaamisen mutta eihän se usko, tää on vaan mun mielipide tietysti mutta mä en tykkää että lapsia pussataan huulille. Poskille, otsalle ja päälaelle itsekin suukottelen ja mielestäni se on ihan ok mutta sekin kuuluu mun mielestä vain perheenjäsentien väliseksi. Olen kyllä kuullut jo aiemmin olevani bakteeri kammoinen ja yli hysteerinen käsienpesun yms kanssa. 

Päivällä mentiin Y:n perheen puutarhaan piknikille, grillattiin lammasta ja vietettiin vain aikaa, Y:n sisko ja sen mies tekivät töitä puutarhassa, lapset viihdyttivät Emrania ja mulla oli aikaa lukea kirjaa. Ihastelin kukkivia kirsikkapuita sekä oliivi- ja persikka puita. Y:n siskon poika Mehmet, joka on ihan mun kultamuru, keräsi mulle ison kimpun valkovuokkoja <3 

Ilta meni paremmin eikä Emran itkenyt kun oltiin ajoissa anopin kotona ja sai normaalisti tehtyä ilta rutiinit ja rauhoittua unille.

Söpöliini <3

Persikkapuu

Torstai aamu ei alkanut kovin hyvin. Syötin Emranin ja annoin anopille kun hän halusi vaihtaa vaipan. Nousin ylös ja lähdin vessaan, oli tosi hutera olo ja tuntui ettei pysy pystyssä. Olin ihan varma että pyörryn sinne pieneen koppiin ja putoan siihen lattia reikään :D selvisin sieltä pois ja tarrasin kaksin käsin laviaariin, yritin huutaa Y:tä muttei se kuullut, anoppi vissiin kuuli kun yökkisin, oli tosi huono olo, ja herätti Y:n siinä sitten istuin lattialla pää ämpärissä jonkun aikaa. Vasta yhden aikaan alkoi oksetus helpottaa mutta edelleen heikko olo. Tämä ei edes ollut eka kerta kun oksettaa aamuisin muttei koskaan vielä noin huono olo ollut ettei jaloillaan meinaa pysyä. Ja ennenkuin kukaan tulee kysymään niin, ei, en ole raskaana, pillerit olen muistanut aina joten en vain tiedä miksi aamusin niin huonoa oloa jatkuvasti.

Viiden aikoihin käytiin sanomassa heipat Y:n siskon perheelle ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Matkan taas pelkäsin mutta hyvin Y ajaa ja tuntee kaikki mutkat :D 

Nyt siis onnellisesti takaisin Alanyassa ja kaikki on aivan loistavasti :) ihanan aurinkoinen päivä <3

Oli niin ihana päästä lämpimään suihkuun ja omaan sänkyyn Emran kainalossa nukkumaan. Emrankin oli tyytyväinen ja heräsi vain kerran yöllä syömään. Luteen puremat vain kiusasi mua kokoyön kun Ermenekistä jossain lakanoissa tms oli luteita ja ne tietysti söi mut yöllä.. Onneksi jättivät Emranin sentään rauhaan!