~ Vannon sulle rakkauden, kotkan lailla meistä taistelen läpi hirmumyrskyjen vuoksi meidän huomisen ~

Tekstit tulee nyt viikon jaljessa kun ei oo ollut mahdollisuutta paasta jakamaan tata eli tassa viikko sitten kirjoitettu teksti :)

Taalla ollaan ja kaikki hyvin. Matka meni suht ok, mita nyt meinasin myohastya istanbulissa koneesta kun eka kone helsingista lahti tunnin myohassa, sai kylla juosta siella istanbulissa aika vahdilla ja sitte viela passintarkastaja ei osannu laskea eika meinannu paastaa mua maahan. kun 180 paivan aikana saa olla turkissa 90 paivaa enintaan ja ne olin ollut kevaalla ja nyt olin suomessa toiset 90 paivaa ja olin itse ne tarkkaan laskenu. Pyyteli kylla sitte anteeks ku selitin sille ja kaskin laskea uudelleen :D Ja sitte ku paasin antalyan kentalle ni ne oli hukannu mun laukun jonnekki matkalle ja sitte sain sita lahtee ettimaa mut loytys sitte onneks toisest terminaalist ja sinne oli menny muittenki suomalaisten laukkuja.

Tanne ei oo oo ollut aikaa viela kirjottaa kun ei olla paljoo paikallaan oltu vaan ajeltu ympari turkkia. Ja sitte mun omat mielialat menee niin vuoristorataa et ei oikeen tiia millon kirjottais ettei tuu pelkkaa valitusta tai sit jotai lassytysta kuinka ihanaa kaikki on.
Ihmettelinki jo vahan etta mita se tarkottaa kun sanotaan et raskaana mielialat vaihtuu ja alkaa itkee herkasti mut tais vaan olla niin et suomessa onnistuin olee "elamatta" ja ajattelematta, kavin vaan toissa ja nukuin enka ajatellu mitaa hyvaa enka myoskaa huonoa ni nytte kaikki sitte purkautuu.  Yusufil meinaa valil menna hermot mun sekoilulle ku alan yhtakkii raivoo tai itkee jostai tyhjasta. sit on viel kaikki stressi tost naimisii menost ja kaikki on vaikeet. Sita sanotaa et rriitaan tarvitaan aina kaksi mut musta tuntuu et ma osaan riidella ihan yksinanikin ku mikaa ei kelpaa. sitte Y kysyy et no mita ma haluun ni en osaa edes siihe vastata. ku enma sit enaa tieda mita ma halusin mutten ainakaa et se sanoo niinku ma haluun sen sanovan ku ei sekaa oo hyva. Joo en tajuu itekkaa. ja mua tietty vituttaa myos ku ei voi juoda ja Y juo ja polttaa. Tai siis ei itseasiassa se etten sais juoda ku kyllahan ma nyt voisin mut ite oon paattany et tippakaan en raskaus aikana ota mut sit vituttaa heti jos naen et toiset juo mut eihan sekaa ois reiluu et kieltaisin Y:ta olee 9kk juomatta.. Joo taa eka viikko on ollu yht sekamelskaa seka mun paan sisalla ja muutenki. Valilla voisin vaa pistaa kaikki palasiks, huutaa ja raivota ja sit taas hetken paast oon iha umpi rakastanu ja kaikki on taydellista.

Mut siis mita me ollaa tehty... Paljoo ei oo kerenny nukkuu ja ruoka ei oikee maistuis eli varmaa senki takii oon vaha sekasi. Tiian kyl et vauvan takii tarvis muistaa levata ja syoda riittavasti mut ei vaan oo kerenny ja kun ei pysty syomaan niin ei pysty. Ja sittekku paasen nukkuu ni en kuitenkaa saa nukuttuu ku muutaman tunnin ja heraan ihan pirteena. Viinirypaleet ja pahkinat suoraan puusta maistuu kylla ja tuore appelssiinimehu :D
Ekana yona paastiin hotellille vasta kuudelta aamulla ku Y oli toissa ja piti vieda turisteja lentokentalta hotelleihi. Sitte aamul lahettii ensin Konyaan ja sielta Karamaniin hakee Y:n aitia. Konya oli yllattavan iso ja hieno kaupunki, jotenki olin kuvitellu sen sellaseks pieneks tuppukylaks. Karaman oli sit just sellane tyypilline turkkilaine kaupunki mis ei yhtakaa turistia nakyny, kamalat turkki "reika lattiassa" vessat ja vanhat talot. Ei yhtaa mun juttu. Sitte mentii Ermenekkii ja siella en oo koskaa tykanny olla ni en tykanny nyttenkaa, yritin kyl olla nayttamatta sita etten viihdy ku se on kuitenki Y:n kotikyla mut minka ma sille voin et vihaan sita paikkaa. Se on jossai vuorilla toooosi ylhallaa eika siel oo ikina nakyny yhtakaa turistia, kaikki tuijottaa mua myos aikuiset ihmiset minka pitas jo osata et toiste tuijottamine ja sormella osottelu ei oo kovinkaa kohteliasta. Aasit seisoo keskella tieta ja siel ei oo muutaku niit perkeleen turkkivessoja ja niita vihaan ylikaiken!!! Ja vihaan nukkua vieraissa paikoissa tai oikestaan HERATA jostain muulta kun omasta hotellista tms.
No tultii sitte vihdoin takasi Sideen mut raahattiin Y:n sairasta aitia mukana syysta jota mulle ei edes kerrottu. --Eli siina taas yks asia mika mua vituttaa ni se et ymmarran kyl turkkia mut en tarpeeks tietaakseni mita millonki tapahtuu eika Y viitti kertoa vaikka kysyisin suoraan ku tietaa et mikaa ei kuitenkaa kelpaa mulle. Oon suomessakin sellane et haluun teitaa tasan tarkkaan kaiken mita tehaa ja mita millonki tapahtuu, haluun kellon ajat ja niista pidetaan kiinni. Taa naitten turkish time ja kaikkeen vastauksena "maybe" tai "insallah (toivottavasti)" saa mut vaan suuttumaan. Ja sitten taas aamulla Antalyaan mut sillo mul oli jo vaha parempi paiva ja oli kuitenki saanu nukkuu 6 tuntii yolla ni kaikki meni ihan ookoosti ja siel oli lopulta ihan hauskaaki, ensin hoidettii niita haa juttuja ja juostii kaikissa virastoissa ja sellasissa hakemassa/viemassa papereita. Jouduin jopa verikokeeseen enka sitakaan tieda et miksi, on kuulemma kaytanto taalla et ennen naimisiin menoa otetaan verikoe. Sitte tavattii viel Y:n kavereita ja mentii johonki hienoo paikkaa mist naky koko antalya ja juteltii, kuunneltii musiikkii, syotii ja juotii (mulle tuoremehuu). Yolla sitte joskus kolmelta vihdoin takas hotellille ja sain nukuttuuki melkee yhteetoista asti. Tanaa ollaa kayty vaan Manavgatissa ja sitte kavelty taalla Sidessa ja juteltu. Eli vihdoin ollu hetken rauhaa, olin kyl niiiin vasyny paivan jalkee, liian kuuma ja kostee ilma ja tuntu et masu painais ainaki kymmene lisakiloo vaikkei se nyt nii iso viela edes ole mut kai taa kuumuus taas aluks vaha vasyttaa.

Pyydan anteeks kauheeta valitusta mut on niita hyviakin hetkia tosiaan ollu muutama mut enemma oon kyl ollu huonol tuulel vaik kaikki on tosi hyvin. Saan vihdoin olla mun rakkaan kanssa ja poika potkii masussa valilla suht kovaakin. Jos seuraava postaus olis vahan positiivisempi.  

~ Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyja vaan tahdenlentoja ~

Oli ihanaa huomata etta joku sentaan jaksaa viela lukea vaikka pitkaan onkin ollut blogi tauolla. Nyt yritan taas ryhdistaytya ja jaksaa postailla useammin ja ainakin Turkissa saan varmaan kirjoitettua useamminkin mutta en sitten tieda etta millon saan jaettua tekstit kun pitaa olla wifi ja sitte pitaa viela suostutella tama romu yhteistyohon mun kanssa.

Paivat kuluu hitaasti ja tylsasti.. Tyot loppui jo viime perjantaina ja oon vaan ollut kotona ja hoidellut asioita. Viela 5paivaaa... Eilen oli Ultra turussa (siita enemman sitten kohta), tanaan oli kampaaja ja siina sitte viikon ohjelmat olikin. Huomenna vois viela hiukset varjata, talla kertaa tumman violetiksi (melkeen musta) ja sitten odottelen lauantaita kun pikkusisko tulee kylaan, sillon sitten lisaa hiustenvarjailya ja ehkapa uskallan itsellenikin lisata pinkin raidan hiuksiin... Maanantai aamulla kohti Helsinkia ja lentoon.
Puolet vaatekaapin sisallosta oon jo kaynyt lapi mutta puolet on viela pakkaamatta ja sovitamatta, kaikki on pakko kokeilla kun ei tuo kasvava masu ihan joka vaatteeseen enaa sovi. Tanaan tuli vihdoin postissa Maistraatilta kauan odottamani lupa etta saan menna naimisiin ulkomailla. Siina oli paljon saatoa kun piti soitella jokapuolelle ja odottaa papereita postissa jonka jalkeen lahettaa ne ensin Turkkiin Yusufille taytettavaksi ja sitten odottaa melkeen 2viikkoa niita sielta takaisin ja viela lahettaa ne maistraattiin ja odottaa vastausta. Toivon vaan etta nyt on kaikki tarpeellinen eika puutu mitaan vaan kaikki menisi hyvin ja paastaan naimisiin ilman ylimaaraista saatoa. Oon kylla muuttunu ihme stressaajaksi tassa kesan aikana, kokoajan kauhee stressi paalla ja kun jokin asia selviaa nii n ei edes pysty siita olemaan tyytyvainen kuin hetken paasta jo huolestuttaa jokin uusi juttu. Pitaisi vaan osata ajatella etta lopulta kaikki kylla selviaa.

Siita Ultrasta... Odotin ja jannitin sitakin vaikka kuinka kauan, valilla huolestutti etta enta jos kaikki ei olekaan hyvin ja toisinaan jannitti myos etta selviaako sukupuoli. Ja kaikki oli just niinkun pitaakin ja pieni POIKA voi hyvin <3 En erityisemmin toivonut tiettya sukupuolta mutta jotenkin mulla oli kokoajan sellainen tunne etta poika siella on. Automaattisesti aloin aina katselemaan ensin niita sinisia vaatteita ja vasta sitten tuli mieleen etta "ainiin voihan han olla tyttokin" mutta nyt se on varmaa ja saan katsella niita "poikien varisia" vaatteita :) Han ei tosiaankaan mitaan ujostellut vaan heti kylla naytti kumpi on mutta kasvoja ei suostunut sitten millaan nayttamaan, hiukan nenanpaata nahtiin. Mulla oli siis aiti mukana ja aiti kuvas videolle ni voin nayttaa sitten Yusufille maanantaina. Siella han siis on, voi hyvin ja imeskelee peukaloaan <3 iltaisin kun menen nukkumaan niin poju alkaa touhuamaan ja mikaan ei tunnu paremmalta kun ne pienenpienet ja hennot potkut <3 Odotan kovasti etta kohta paasen murun luokse ja myos han saa tuntea meidan pikkuisen liikkeet ja paastaan yhdessa ihailemaan pienia suloisia vauvan vaatteita.

Nyt pullataikinan tekoon ja nousemista odotellessa lisaa vaatteitten sovittamista.

Kuvia...

Tassa nyt jotain kuvia viime reissulta, muuta ei ole kun se iphone varastettiin ja kakki oli siina :( onneks muistot sailyy ikuisesti...

turkkilainen tee <3

Side

Side

<3

oltiin piknikilla :) jossain pain Adanaa...

Antalya.. jaatiin jumiin kun auto meni rikki ja jouduttiin oleen yota jossai kampassa missa ei ollu edes oikeeta vessaa :<

ruokaaaa

Adana

joku meni naimisiin ni mentii sinne kuokkimaan :D

~ Mun uskaltaa unohtaa, mun vanha elama. Mun piti antaa ihmisia pois, sen mukaan ~

Piiiitkanpiitkan tauon jalkeen ajattelin taas jatkaa kirjottelua. Nyt on tulossa paljon suuria muutoksia elamassa ja oon onnellinen mutta edelleen peloissani. Pelkaan menettavani kaiken mita oon saamassa.

Turkissa kaikki meni sitte lopulta ihan hyvin vaikkei rahaa ollutkaan ja asuttiin Yusufin kanssa missa millonkin. Veneessa, Ermenekissa vuorilla Y:n siskon kotona, Antalyassa Y:n serkun luona, Adanassa vietettiin aikapaljon aikaa ja muutenkin ajeltiin ympari turkkia. Oli tosi hienoa nahda muutakin kun Alanyaa ja edelleen mua vituttaa alanyan ihmiset niin paljon ettei sinne tee mieli takasin kovinkaan paljoa.
Voi olla etta kirjottelen tarkemmin noista Turkin tapahtumista kun on aikaa ja viittii niita miettia.

Nyt oon ollut suomessa kesa-heinakuun ja viela pitas kuukausi jaksaa.. Syyskuun 8.paiva taas nokka kohti turkkia, mutta talla kertaa todellakin paljonpaljon rauhallisempi ja erilainen loma tulossa. Varasin just mulle ja Y:lle hotellin Sidesta viikoksi ja vasta sen jalkeen mennaan Alanyaan, mutta varmaan vaan noin viikoksi kun kumpikaan ei siella oikeen viihdy mutta kylla ma ainakin siella silti haluan kayda ja nahda kavereita. Sitte mennaankin taas Ermenekkiin ja siella mennaan naimisiin :) nyt onkin kauhea hoitaminen noissa kaikissa paperi-jutuissa ja stressaa mutta tastakin selvitaan ja kun tietaa mika sitten odottaa kun vaan jaksaa viela tan kuukauden. Tarkalleen 35 paivaa lahtoon :)
Eli se on suuri muutos etta ma oon menossa naimisiin mutta sitten on viela yksi toinenkin pieni mutta suuri muutos.. meille tulee vauva tammikuussa! Oon niin onnellinen ja Yusuf on myos, haluisin jo paasta shoppailemaan kaikkia vauva-juttuja mutten ihan viela viitsi.. Eli siis syksylla naimisiin ja sitten olisi tarkoitus muuttaa yhdessa suomeen.

Seuraavasta reissusta tulee siis totisesti erilainen kuin ennen, ei mitaan biletysta ja ryyppaamista vaan rauhallisa "koti-elamaa" Yusufin kanssa. Suunnitelmissa vuokrata auto ja lahtea kiertelemaan Turkkia. Monet paikat kiinnostaa Marmaris, Pamukkale, Cappadocia, Izmir, Belek, Manavgat....

Nyt oon ollut vaan toissa ja kotona. Haaveillut vauvasta ja ikavoinyt Yusufia mutta ei onneksi enaan kovin pitkaan mene kun ollaan taas yhdessa.

pikkunen<3

(kuva rv12+4, tanaan 15+1)

~ Nää mimmit on kieroi, jätkät on sikoi. mutku meis kaikis on vikoi ~

Pyydan nyt hetı anteeksı etteı postauksıa ole tullut mutta nyt on ollut aıka vaıkeaa aıkaa ja paljon selvıtettavıa asıoıta. En vıelakaan saa paljoa kırjoıtettua kun asıat on edelleen aıka sekaısın ja en ıtsekaan ymmarra yhtaan mıtaan mıta taalla oıkeın tapahtuu.

Iphone varastettıın tossa muutamıa vııkkoja sıtten elı muhun eı ole saanut yhteytta oıkeın mıtenkaan ja monet on olleet huolıssaan mutta hengıssa olen, aınakın luulısın nıın. Voın vaan sanoa etta tama "loma" eı ole mennyt yhtaan nıın kuın olın suunnıtellut taı edes olısın voınut kuvıtella tapahtuvan. Vııme postauksesta on aıkaa todella paljon ja sıına ajassa on tapahtunut nıın paljon etten edes pysty kaıkkea ıtse muıstamaan. Enka edes tıeda mıten taman kaıken kırjoıttaısın kun en kaıkkea halua koko maaılmalle kuuluttaa.
Lyhyestı sanon vaın etta multa varastettıın pankkıkorttı ja sen mukana menıkın sıtten koko elama, taytyy vaan selvıta ılman rahaa sen aıkaa etta löytyy töıta.
Jouduın myös tekemaan tahan astıseen elamaanı suurımman valınnan, toıvon etta ystavanı vıela jonaın paıvana hyvaksyvat sen ja antavat anteeksı paatöksenı, se eı todellakaan ollut helppo enka sıta olısı halunnut tehda mutta se joka mınut pakottı valıtsemaan ıtsensa ja toısen mulle todella tarkean ıhmısen valılta, toıvottavastı myös katuu vaatımustaan ja suostuu vıela jonaın paıvana asıasta puhumaan. Tama ystava olı mulle kaıkısta tarkeın koko alanyassa ja varmastı myös ıtse tıetaa sen,ja tunnıstaa ıtsensa tasta tekstısta.

Etteı mene lııan salaperaıseksı kaıkkı nıın voın kaı jotaın hyyvakın kırjoıttaa :) Paasın kaymaan hıukan alanyan ulkopuolellakın kun vuokrattıın murun kanssa auto ja lahdettıın ensın Antalyaan vıemaan sen sıskoa ja sıelta sıtten ajettıın about 4-5 tuntıa ja paadyttıın Ermenekkıın. Se olı sellaınen tosıtosı pıenı kyla jossa eı yhtakaan turıstıa nakynyt eıka kukaan edes puhunut englantıa. Tapasın kaıkkıa Y:n sukulaısıa ja ystavıa. Aamuseıtsamalta kaytıın hanen aıdın luona aamupalalla ja sııta sıtten kokopaıvan kaytıın kaıkkıa sukulaısıa tapaamassa ja mut otettıın hyvın vastaan. Pelkasın kokoajan olevanı epakohtelıas kun en ıhan kaıkkıa turkkılaısıa tapoja osannut/tıennyt  mutta seurasın vaan perassa mıta muut tekıvat. Illalla vıela kaıkkı kokoontuıvat yhteen ja yhdessa tehtıın kanakeıttoa ja teeta ja syötıın lattıalla rıngıssa. Nıın paljon suloısıa ruskeasılmaısıa pıkkulapsıa jokapuolella, etta en kesta.... Vıetettıın sııs kaksı paıvaa sıella Ermenekıssa ja sıtten takaısın alanyaan. Taalla kaıkkı on vaan nıın erılaısta, turısteja alkaa hıljalleen tulemaan enemman eıka mıssaan saa olla rauhassa. Melua ja hammınkıa.

Vaıkka kaıkkı asıat on nyt vahan aukı enka voı sanoa olevanı taysın onnellınen mutta uskon ja toıvon etta asıat vıela selvıaa ja se tapahtuu mıka on tarkoıtettu tapahtuvan.. Mulla on vaan ıhan kauhea ıkava mun perhetta, ystavıa ja oıkeeta elamaanı.

~ Oon saanut turpaani ehkä liian monta kertaa, ja taas oon kaivamassa nenästä lisää verta ~

Viikon oon nyt ollu täällä Turkissa ja nyt ekaa kertaa aikaa kirjottaa.. Ihan järjetön kiire kokoajan. Hyvä että just kerkee käymää hotellilla suihkussa ja uus meikki naamaan ja taas menoks. Nukkuminen ja syöminen jääny aika vähäseks mut ei haittaa.

No mitäpä oon touhunnu ku kokoajan kiire? Kaikki kaverit haluu nähä ja jutella ja iltasin discoon. Voin sanoo et aika lujaa on menny taas vaihteeks mut kyllä mä tästä taas rauhotun ku jossai vaihees on pakko varmaa nukkuukki hiukan.
Oon nyt ollu jokailta satamassa discoissa. Oon nyt "löytäny" pari uutta paikkaa jossa en ennen oo pahemmin käynyt. Valentinossa vissiin kerran aikaisemmin ennen nyt tätä viikkoa ja Bellmanissa en koskaan aiemmin.

Pikasesti voin kerrata mitä oon touhunnu mut kohta tarvii taas juosta ku yks suomalainen odottaa jo tuol Valentinossa taas...
Niin no ehkä hauskin ilta on ollu toisena yönä täällä kun tuhottiin Tillan kanssa mun suomesta tuoma salmari xD sillon käytii monet tutut moikkaamassa ja saatiin ihan tarpeeks naureskelua taas :D mitä nyt poliisien kyytiin liftaaminen ja taas seuraavaan baariin.
Turpaani en ihme kyllä oo vielä saanu vaik ollukki se sama vittumainen draama queen niiku monet sanoo ;) ehkä kaikki on vaan jo niin tottunu mun draamailuihin ettei jaksa ottaa itteensä jos meen vähä huutamaa ja haukkumaan päin naamaa.

Kaikki tavarani oon onnistunu hukkaamaan mut osan saanu jo takas. Ekana yönä hävis kenkä, mikä ei oo mulle uutta. Toisena yönä hukkasin (tai varastettiin mun laukusta) 300liiraa eli n.100e, kolmantena onnistuin jättää iphonen Ev-ravintolaan ja pojat pikkasen naureskeli seuraavana päivänä kun menin kyselemään että "onkohan mun puhelinta näkyny?", onneks sain takasin! Viime yönä hävis paita 😝 sen oon varmaan ottanu jossain pois kun on tullu kuuma ku se oli sellane mitä pidin nahkatakin alla ettei tuu yöllä kylmä. Noo voi olla et seki viel jostai tulee vastaa, toivottavasti.

Juorujajuoruja.. Paskaa.. Mustelmia.. Rakia.. Vodka... Jalat rakoilla.. Uusia tuttavuuksia ja draamaa.. Eikai tänne muuta :) eiku nii joo ja punaset hiukset nykyään ja ihan täydellinen tatuointi.. kirjottelen taas kun ehtii..

Instagramii kannattaa seurailla kun tänne en puhelimella saa kuvia laitettua..

http://instagram.com/repeq
Seurailkaa ;)

~ Joo, no moi sullekin. Oothan sä nätti, mut voi helvetti. ~

Niin ne päivät vaan vähenee.. Entiiä pitäskö itkeä vai nauraa.. Toisaalta oon tosi innoissani ja mielennäni taas lähdössä mut sittekku miettii ihan kunnolla taas sitä kaikkea niin iskee kauhee paniikki. Kohta ei enään saa olla tämä turvallinen nobody jota kukaan ei tunne vaan se juoruilun ja paskanpuhumisen kohde. Kaikki tunnistaa ja huutelee nimeä.. Kaikki tietää mua itseäni paremmin, mitä olen tehnyt ja kenen kanssa. Jokaisella kerrottavana mitä mielenkiintoisempia tarinoita mun elämästä, tavoista, existä, juomisista, sanomisista, kavereista ja vaikka mistä. Mutta kyllä siihenkin sitten taas tottuu. Oikeestaan on jo ikävä sitä draamaa ja hämminkiä :D

Matkalaukun pakkaaminen ei ole edistynyt viime postauksesta yhtään vaan oon kerennyt levittämään kaikki sinne jo pakkaamani tavarat uudelleen ympäri kämppää. Matkavakuutuskin on edelleen ongelma mutta muuten kaikki alkaa olemaan kunnossa. Kossu ja passi pakattu ;) eiköhän sillä jo pärjää pitkälle..

Ajatukset karkas taas ihan jonnekkin muualle vaikka mulla piti olla muutakin kirjoitettavaa. Noh mutta huomenna vielä töihin ja ajatukset maanpinnalle hetkeksi.. Seuraava postaus tulee sitten varmaan Alanyasta kun ehdin/jaksan. Tein vihdoin sen instagrammin kun jotkut on sitä kyselleet, mutten ihan vielä ymmärrä sen periaatetta :D Ei kyllä ole ollut aikaakaan edes yrittää ymmärtää mutta eiköhän sinnekkin ala sitten kuvia jossain vaiheessa tulemaan. http://instagram.com/repeq

Kiva kun nyt on tullut paljon kommentteja ja jotkut jopa uskaltautuneet juttelemaan facebookissa. Mielelläni tapaan uusia ihmisiä ja saa tuolla Alanyassakin tulla moikkamaan jos sinnepäin matkustaa. Kyllä mulla aina on aikaa uusille persoonille ja seikkailuille ;)

(kuvat: weheartit.com)

~ Kuka ois uskonut, et tää vielä menee näin ~

En oo pitkään aikaan postaillut mitään kun ei yksinkertaisesti vain ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Eikä muuten ole edelleenkään.. Monet kerrat olen alottanut kirjottamaan, mutta sitten taas tajunnut että ei oikeasti ole yhtään mitään järkevää sanottavaa. No ei mene enää kauan kun pääseen pois täältä ja sitten taas tekstiä riittää enemmänkuin jaksaa/ehtii tänne postaamaan. 19 päiväääää....

Kauheen nopeesti nää päivät kuitenkin vähentyny vaikkei töiden lisäksi mitään tekemistä olekaan ollut. Tuntuu että ihan just vähän aikaa sitten tuskailin kuinka päiviä on vielä 49 eli ihan liikaa. Silloin vielä ajatteli että on vielä tarpeeksi aikaa hoitaa kaikki asiat kuntoon pikkuhiljaa eikä tarvitse pitää mitään kiirettä. Nyt sitten on edelleen kaikki hommat hoitamatta ja eipä enää niin kovin montaa viikkoa aikaa ole ja työvuorojakin on vielä ihan riitävästi. Matkavakuutus asioita olen yrittänyt hoitaa ja se osoittautuikin hankalammaksi jutuksi kuin alumperin kuvittelin, ajattelin että ei sillä ole kiire, menen vain jonkin vakuutusyhtiön sivuille ja klikkailen sieltä nopeasti vastaukset ja se siitä. Ei se ihan niin mennytkään, muutamiin vakuutusyhtiöhin jätin soittopyynnön kun en niiden nettisivuja ymmärtänyt ja aina oli vastaus , että olen "liian" kauan matkalla, joten en saa niin pitkää vakuutusta ellen sitten halua myös kotivakuutusta ottaa. huoh.. Eli sekin asia edelleen hoitamatta ja voipi olla, että lopulta otan sitten vain sen pisimmän vakuutuksen joka taisi olla noin 40päivää ja loput vajaa 50päivää koitan olla telomatta itseäni. Jos jollain ihanalla olisi ehdotuksia tai tietoa jostakin vakuutusyhtiöstä mikä voisi olla mulle avuksi niin saa toki kertoa! :)
Kampaajallekin pitäisi ehtiä, ja ensin tietty uskaltaa soittaa ja varata aika, mutta mä niin vihaan "tuntemattomille" ihmisille soittamista ja muutenkaan en tykkää puhelimessa puhua kuin läheisimmille kavereille ja perheen jäsenille. Eli sitäkin olen vaan pitkittänyt jo monta viikkoa. Noo ehkä jos huomenna soittaisin ennen töihin lähtöä.
Muutamat sukulaiset täytyy vielä käydä moikkaamassa ennen lähtöä, kun pelkäävät etteivät enää näe mua ikinä, jos vaikka lentokone putoaa tai joku kidnappaa mut!?!???!!!
Matkalaukun pakkaamista sentään olen jo aloittanut, että voin miettiä mitä vielä pitää ostaa. Se on kyllä nyt jo niin täynnä pelkistä vaatteista että mihin saan vielä sulottua kaikki kymmenet kengät, joita aivan varmasti tarvitsen, shampoot yms, suomiruokaa ja -karkkia, 2 nahkatakkia, kyllä molemmat on aivan pakko saada mukaan, ja vaikka mitä muuta...

Oisko kenelläkään mitää ehdotuksia mistä voisin kirjoittaa? Jotenkin on kyllä vaikea kirjoittaa valmiista aiheistakaan kun en saa kirjoitettua niitä niinkuin ne mun päässä on mutta voinhan mä yrittää saada jotain suht selkeää tekstiä aikaiseksi...

(kuvat: weheartit.com)

~ Jaksat vielä jonkin aikaa, tätä paikkaa, näit ihmisii ~

40 päivää jäljellä... Lähipäivinä elämään kuulunut vain töitätöitätöitä ja paaaaaljon haaveilua ja odotusta :) Pää jo jossain ihan muualla kuin täällä suomen pakkasissa, vaikka pitäis vielä jonkin aikaa koittaa keskittyä tähän "normaaliin elämään". Tilannetta ei ainakaan helpota se että kaikki kyselee kokoajan kuinka monta päivää vielä jäljellä, milloin nähdään, mihin aikaan lento lähtee, onko jo hotelli jne. Sekä se kun monet on nyt tajunneet siellä Alanyassa mun olevan taas tulossa ja vähän vähemmänkin ihanat tyypit alkaneet taas juttelemaan facebookissa ja kyselemään kaikenlaista ja odottavat mun tuloa.. Mikä siinä on, että niitä nyt kiinnostaa taas niin paljon, kun marraskuun lopussa olivat sitä mieltä, että enkö voisi jo lentää takaisin Suomeen. Kokoajan joku kyselemässä ja saa vastailla viesteihin. Toisaalta ihan kivaa kun on kokoajan jutteluseuraa vaikka ei mikään hyvä kaveri olisikaan. Viime kesänähän en halunnut kenellekkään kertoa tarkalleen milloin olen syksyllä lähdössä juuri sen takia, ettei kaikki kysele ja saavat vain arvailla, mutta kun muutamille kertoi niin eihän se kauan salassa silloinkaan pysynyt niin nyt päätin sitten heti kertoa kaikille asiasta vähääkään kiinnostuneille. Saavat siellä taas alkaa puhumaan mitä kaikkea kamalaa oon tehnyt ja varoittelemaan uusia ihmisiä musta ;) 

Pikkuhiljaa voisi alkaa miettimään mitä aion ottaa mukaan ja mitä kaikkea pitää vielä hankkia. Matkavakuutus, jota ei aikaisemmin ole ollut mutta tälle reissulle meinasin hankkia ja transferi Antalyasta Alanyaan on vielä hankkimatta. Hotellin juuri varasin kun löytyi edullinen NELJÄN TÄHDEN hotelli kuukaudeksi hyvältä alueelta, josta suht lyhyt matka jokapaikkaan. Olin samassa hotellissa viime reissulla viikon ja tykkäsin. Ehkä vähän liian hienostunut mun makuun mutta saa luvan kelvata, en nimittäin kauheasti noissa "hienompien ihmisten" hotelleissa viihdy kun katsovat mua aina kieroon kun lähden disco vaatteet päällä illalla ja palaan hotellille toisten ollessa aamupalalla. Paljon en ikinä hotellilla viihdy vaan lähinnä käytän sitä tavaroitten säilyttämiseen, suihkussä käymiseen ja nukkumiseen niin ei mulla ole muuta väliä kun että olisi suht edullinen.

Käytiin tossa muutamia päiviä sitten Turussa shoppailemassa ja tuntui oudolta etsiä itselleen kesäisempiä vaatteita kun toiset sovittaa villapaitoja ja pipoja :D Eipä sieltä oikein mitään mulle sitten löytynytkään, mutta tilasin nellyltä muutaman mekon ja tennarit. Ja tänään boozt.com -sivulta löytyi kolme ihanaa toppia ja koruja. Niitäkin siis odotellessa. 

Nyt suihkuun ja nukkumaan kun aamulla taas seitsämäksi töihin :(

tahtoo tämmösen :))