~Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan~

Pitäiskö mun olla väsynyt? Kello taas lähemmäs kolme yöllä ja mä vaan shoppailen netistä ja facebookin kirppareilta vauvan vaatteita.. ja ei, meillä ei ole syynä se että vauva itkisi kaikki yöt ja pitäisi hereillä, tuossa vieressä poika tuhisee tyytyväisenä ja luultavasti heräilee pian syömään ekaa kertaa tänäyönä ja nukahtaa taas uudelleen.. mutta mua ei vaan nukuta :/ päivälläkin voisin ihan hyvin ottaa pikku päikkärit kun poju nukkuu mutta mua ei vaan yksinkertasesti väsytä.. eikä tässä muuten mitään valittamista ole muttakun muutamat on huomauttaneet että mä näytän väsyneeltä ja itsekin kyllä huomaan tummat silmänaluset mutta miten voi näyttää väsyneeltä vaikkei itse tunne olevansa väsynyt. Mulla vaan on jotai ylienergiaa ja kai mä sitten jossain vaiheessa saan taas nukuttua. Hope so!


Mulla on nyt vasta alkanut tulla ikävä Turkkiin. Kolmeen viikkoon en oo kauheesti edes miettinyt sitä kun oon vaan touhunnut vauvan kanssa mutta tänään ajattelin jo että menisipä kuukausi nopeasti etttä päästäisiin pojun kanssa isiä katsomaan. Toisaalta aika ristiriitaiset ajatukset Turkkiin menosta (varsinkin alanyaan) kun siellä kuitenkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä ja monet mut siellä tuntee sinä hulluna bitchinä ja voi olla aika erikoista että nykyään vain kärryttelen vauvan kanssa ja pysähdyn jonnekkin ihan oikeasti VAIN teelle.. mutta mä haluan mennä sinne, kävellä ne omat kadut jotka miljoona kertaa ennenkin ja vihdoin tuntea olevani onnellinen ja elossa ilman turhaa säätöä ja sähläystä. Ja odotan niin paljon että saadaan olla koko perhe yhdessä; minä, Y ja vauva ♡


Mulla on vielä paljon hoidettavaa ennenkuin päästään lähtemään mm. Pojalle passi ja ristiäiset ja joku kämppä pitää Turkista hommata ja paaaljon jokapuolelle soittamista ja kaikkien paperien hommaamista. Tätä vaan vaikeuttaa se että mun päässä ei nykyään pysy ykskään ajatus sekuntia kauempaa, kaiken unohdan, lähden hakemaan jotain tiettyä tavaraa ja matkalla unohdan mihin olin menossa, kaupasta ostan karkkia ja sitten unohdan kokonaan syödä sitä... no enpä onneks mitään kovin tärkeää ole unohdellut vain pikkujuttuja mut sekin ärsyttää.


Ainiin muuten mulla olis ollut tänään laskettuaika mut pikkumies on jo kolmen viikon ikäinen, kolme viikkoa mennyt ihan hurjan nopeesti :D


Jos joku näitä mun tekstejä vielä lukee niin laittakaa ihmeessä jotain kommenttia... ja seuratkaa instassa; repeq :)


Nyt täytyy taas yrittää nukkua että huomenna jaksettaisiin jo aamupäivällä lähteä piiitkälle vaunulenkille ja sitten täytyy lähteä jostain metsästämään uusia tutteja kun meidän aivan HIRVEÄ(N) ihana Lucifer-kisu on taas varastanut ja syönyt melkein jokaisen.. eikä oo mikään helppo tehtävä kun pikkujäbä ei kaikkia tutteja kelpuuta vaan on hyvin tarkka mitä suuhunsa huolii ja sitten tulee taas Lucifer ja yrittää viedä jopa toisen suusta tutit. Onhan se ihan hellyyttävä näky kun kissa kantaa niitä tutteja suussaan mut alkaa pikkuhiljaa raivostuttamaan kun jokapäivä varastetaan ja rikotaan vähintään yksi uusi...