~Meil ei oo sormuksii, ei taulutelkkarii, Jotka kuuluu siihen kulissiin ~

Itkua, parkua, naurua, onnea. Hysteriaa, tää elämä on ollut jo pitkään aika sekavaa ainakin mun mielialojen vaihteluiden takia. Tossa oli jo hieman helpompi vaihe enkä saanut järjetöntä raivokohtausta ihan jokaisesta pikkujutusta, kuten siitä, että olen ihan itse hukannut juuri sen tietyn sukan jonka just tänään olisin halunnut laitta, tai alkanut itkemään hillittömästi keskellä ihmisaljoutta siitä että joku katsoi mua tietyllä ilmeellä.
Nyt taas Suomeen tulon jälkeen kaikki on ollut suurta draamaa, tietenkin päällimmäisenä suuri ikävä Y:tä mikä muutenkin nostaa tunteet pintaan ja sitten lisäksi kaikki kelan paperiasiat tuottaneet stressiä ja nyt viimehetken muutokset Y:n Suomeen tulosta jne. Toivon vaan kaikista eniten että tää mun stressaaminen ei vaikuttaisi vauvaan kun hän kuitenkin on mun ja Y:n kaikista rakkain aarre, jonka eteen ainakin minä olen valmis tekemään ihan mitä tahansa.
Nolottaa myös että ihmiset jotka ovat pitäneet mua vahvana ja joille en todellakaan ole näyttänyt mitään heikkoa puolta itsestäni niin ovat saaneet nyt osallistua mun hysteerisiin kohtauksiin. Pitääkö seuraavaksi kun sukulaisia näkee (esim. jouluna) vetää pussi päähän vai pystyykö sitä olemaan vaan ihan coolina? Voiko kaiken laittaa raskauden piikkiin vai olenko oikeasti seonnut ja olen lopullisesti herkkä itkupilli? Voiko oikeesti jo pelkästään salkkareita katsomalla pillahtaa itkuun koska joku sanoi jotai söpöä toiselle???

No mutta joo Suomessa siis olen nyt ainakin vauvan syntymään asti ja suunnitelmat on valmiina jatkoa varten mutta niistä sitten myöhemmin. Olen nyt saanut neuvolatätin kimppuuni näistä mun suunnitelmista joten en niitä nyt vielä koko kansalle aio kertoa. Mutta ensimmäisenä ajattelen vauvaa, hänen tulevaisuuttaa ja hoidan asiat niin että hän saa tuvallisen ja täydellisen kodin ja kasvuympäristön läheisten ja rakkaiden lähellä.

Neuvola kuulumisia sen verran, että viimeksi viikko sitten neuvolatäti valitti että painoa  ei ole ullut paljoa mun turkissa olon aikana ja pitäisi saada enemmän. No tänään kun kävin niin oli täti suht tyytyväinen mun 300g lisääntyneeseen painoon ja käski jatkaa samaa rataa. Raskausviikkoja onnyt 33+5 eli vielä pitäisi pojun pysyä masussa jonkin aikaa. Vaikuttaa kuulemma pitkältä ja hoikalta pojalta :) Neuvolatäti käski nyt vaan ottaa ihan rauhassa ja yksin ei saa lähteä pitkille kävelylenkeille eikä muutenkaan tehdä mitään kovin raskasta. Vauvan pää on jo tiukasti kiinnittynyt joka aiheuttaa mulle jatkuvaa särkyä ja öisin ei saa nukuttua mutta onneksi särkylääkkeet helpottaa jonkinverran.

Lisäilen Turkki kuvia instagramiin kun blogger ei suostu lataamaan kuin yhden kuvan kerrallaan ja mun kärsivällisyys ei riitä.. http://instagram.com/repeq

rv 32+4