~ Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyja vaan tahdenlentoja ~

Oli ihanaa huomata etta joku sentaan jaksaa viela lukea vaikka pitkaan onkin ollut blogi tauolla. Nyt yritan taas ryhdistaytya ja jaksaa postailla useammin ja ainakin Turkissa saan varmaan kirjoitettua useamminkin mutta en sitten tieda etta millon saan jaettua tekstit kun pitaa olla wifi ja sitte pitaa viela suostutella tama romu yhteistyohon mun kanssa.

Paivat kuluu hitaasti ja tylsasti.. Tyot loppui jo viime perjantaina ja oon vaan ollut kotona ja hoidellut asioita. Viela 5paivaaa... Eilen oli Ultra turussa (siita enemman sitten kohta), tanaan oli kampaaja ja siina sitte viikon ohjelmat olikin. Huomenna vois viela hiukset varjata, talla kertaa tumman violetiksi (melkeen musta) ja sitten odottelen lauantaita kun pikkusisko tulee kylaan, sillon sitten lisaa hiustenvarjailya ja ehkapa uskallan itsellenikin lisata pinkin raidan hiuksiin... Maanantai aamulla kohti Helsinkia ja lentoon.
Puolet vaatekaapin sisallosta oon jo kaynyt lapi mutta puolet on viela pakkaamatta ja sovitamatta, kaikki on pakko kokeilla kun ei tuo kasvava masu ihan joka vaatteeseen enaa sovi. Tanaan tuli vihdoin postissa Maistraatilta kauan odottamani lupa etta saan menna naimisiin ulkomailla. Siina oli paljon saatoa kun piti soitella jokapuolelle ja odottaa papereita postissa jonka jalkeen lahettaa ne ensin Turkkiin Yusufille taytettavaksi ja sitten odottaa melkeen 2viikkoa niita sielta takaisin ja viela lahettaa ne maistraattiin ja odottaa vastausta. Toivon vaan etta nyt on kaikki tarpeellinen eika puutu mitaan vaan kaikki menisi hyvin ja paastaan naimisiin ilman ylimaaraista saatoa. Oon kylla muuttunu ihme stressaajaksi tassa kesan aikana, kokoajan kauhee stressi paalla ja kun jokin asia selviaa nii n ei edes pysty siita olemaan tyytyvainen kuin hetken paasta jo huolestuttaa jokin uusi juttu. Pitaisi vaan osata ajatella etta lopulta kaikki kylla selviaa.

Siita Ultrasta... Odotin ja jannitin sitakin vaikka kuinka kauan, valilla huolestutti etta enta jos kaikki ei olekaan hyvin ja toisinaan jannitti myos etta selviaako sukupuoli. Ja kaikki oli just niinkun pitaakin ja pieni POIKA voi hyvin <3 En erityisemmin toivonut tiettya sukupuolta mutta jotenkin mulla oli kokoajan sellainen tunne etta poika siella on. Automaattisesti aloin aina katselemaan ensin niita sinisia vaatteita ja vasta sitten tuli mieleen etta "ainiin voihan han olla tyttokin" mutta nyt se on varmaa ja saan katsella niita "poikien varisia" vaatteita :) Han ei tosiaankaan mitaan ujostellut vaan heti kylla naytti kumpi on mutta kasvoja ei suostunut sitten millaan nayttamaan, hiukan nenanpaata nahtiin. Mulla oli siis aiti mukana ja aiti kuvas videolle ni voin nayttaa sitten Yusufille maanantaina. Siella han siis on, voi hyvin ja imeskelee peukaloaan <3 iltaisin kun menen nukkumaan niin poju alkaa touhuamaan ja mikaan ei tunnu paremmalta kun ne pienenpienet ja hennot potkut <3 Odotan kovasti etta kohta paasen murun luokse ja myos han saa tuntea meidan pikkuisen liikkeet ja paastaan yhdessa ihailemaan pienia suloisia vauvan vaatteita.

Nyt pullataikinan tekoon ja nousemista odotellessa lisaa vaatteitten sovittamista.