Voisiko vaan nukkua kellonympäri..?

Tässä mä istun yksin kotona ja tuntuu oudolta tää hiljaisuus, Emran lähti isin kanssa ostamaan kalaa ja vaippoja. Mä keitin teetä ja ajattelin hetkeksi istua alas, vaikka pitäisi kyllä tiskata ja pyykätä ja kerätä muutenkin tavaroita lattialta mutta nyt hetken haluan nauttia tästä ihanasta hiljaisuudesta!

Viime postauksesta ei paljoakaan asiat ole muuttuneet, samat ajatukset jumittaa päässä.
Mun täti oli just viikon täällä Alanyassa  ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa, sai jutella kunnolla ja päästiin me kerran pitämään hauskaakin kun isi jäi kotiin hoitamaan Emrania. 

Tehtiin ruokaa yhdessä pienellä porukalla. Hamsia, muussia ja salaattia <3

Antalyassa

Oli kyllä kiva Antalyan reissu. Y, minä, Emran ja mun paraskaveri (emranin kummi). 

Käytiin eläintarhassakin :D

Täällä on nyt jo todella hiljaista eikä ihmisiä oikein missään, myös aika kylmä ilma jo. Jotakin tekemistä pitäisi keksiä ettei pitkästy. Nyt lähinnä ollaan päivät kotona, nukun aina kun vaan Emran nukkuu, ja illemmalla lähdetään käymään puistossa ja kaupassa ym. Toivoakaan ei ole, että ennen viittä iltapäivällä ulos kämpästä päästäisiin. Jotenkin vaan liikaa tekemistä kotona vaikkei mitään saakkaan tehtyä. Aamuisin nukutaan yleensä kymmeneen, sitten Emran leikkii sängyssä tai mennään olohuoneen lattialle ja mä torkun siinä vieressä, välillä saaden lelusta päähän :D Niin ja ekana tietysti vaipan vaihto ja aamupala Emranille. Sitten noin kahdeltatoista Emran yleensä haluaa maitoa ja nukahtaa mun viereen, nukutaan sitten yhdessä tunti-pari. Päikkäreitten jälkeen vasta aloitan omat aamutoimet ja käydään suihkussa, meikkaan, siioan, pyykkään ym. sitten kello onkin jo lähempänä viittä. Olisi kiva joskus päästä ajoissa liikkeelle, mutta toisaalta mitä sitä sitten keksisi, no ehkä ainakin pääsisi ajoissa nukkumaan ja saataisiin hieman rytmiä muutettua. Mä vaan voisin nukkua kellon ympäri Emran kainalossa!

Emran tykkää uudesta pallostaan :)

Iltavilli ;)

Turkish delight nam :p

Huono kuvanlaatu MUTTA tässä emran oppi seisomaan ihan itse pitämällä kiinni <3 mun pieni vauva!! 

Emran sai 10kk aamuna maistella jugurttia :D ja tykkäsi!

Ehkä mä ens viikolla lupaan ainakin yrittää kunnostautua ja nousta kunnolla ylös kun Emran herää, keittää kaurapuuroa molemmille ja sitten lähteä vaikka ulkoilemaan pikkulenkille.. Kai sitä hiukan piristyisi kun vaan pääsisi ajoissa ulos ja terveellisemmin voisi syödäkin.
Huomenna isänpäivänä mennään Y:n isän luokse Mahmutlariin syömään ja Emran pääsee leikkimään 5kk ikäisen  tätinsä kanssa :)

Emranin päiväuniaika, salkkarit ja villasukan kutomista <3

Emran oppi vihdoin seisomaan itse tuen varassa, päivää ennen kuin oli 10kk ja nyt sitten seisoskellaan jatkuvasti, ja kokoajan täytyy kävelyttää. En muista olenko ennen kirjoittanut mutta Emran osaa sanoa; "äiti", "eieieiei" ja syödessä "nam nam", myös Babaa (isi) ollaan harjoiteltu ja matkiikin välillä perässä muttei vielä osaa yhdistää sanaa Y:hyn. Niin ja Emran osaa antaa pusun, onko mitään söpömpää kun sanoo Emranille että "anna pusu" niin heti saa halin ja pusun poskelle :)

Eiliset shoppailut Emranille ;)


Tää nyt oli tällainen pikainen postaus kun täytyy tosiaan tiskata ennen kuin mun miehet tulee kotiin.. Voi olla että yöllä vielä kirjoitan toisen postauksen jos ei saa nukuttua...

Räjähdysvaara

Kokoajan kiire jonnekkin.. Olen tyytyväinen kun on tekemistä ja paikkoja minne mennä, Emrankin viihtyy huomattavasti paremmin kuin Suomessa, mutta miten musta tuntuu, että mitään asioita ei saada kuitenkaan hoidettua ja kokoajan ollaan menossa jonnekkin. Edellispäivänä olin _ensimmäistä_ kertaa kahteen kuukauteen KOKO PÄIVÄN kotona, ei liikuttu yhtään minnekkään..

Emran on vihdoin terve ja olen siitä niin onnellinen, oli ihan kamalaa kun kuumeilu vain jatkui eikä mikään auttanut. Viimeisen kerran lähdettiinkin kiireellä sairaalaan kun Emran sai allergisenreaktion antibiootista ja muuttui ihan laikukkaaksi ja haukkoi henkeä. Ikinä en ole niin paljon pelästynyt. No jotakin allergialääkettä annettiin ja määrättiin taas uusi (kolmas) antibioottikuuri Emranille. Silloin mä päätin että nyt loppui kaikki lääkkeet ja mitään uusia en enään Emranille suostu syöttämään, Y tietysti protestoi ja yritti saada mun mielen muuttumaan mutta kun mä jotain tosissani päätän niin siihen on turha kenenkään mitään tulla valittamaan.
Ja niin Emran sitten alkoi parantumaan, kuume ei enään noussut ja yskäkin väheni pikkuhiljaa, pelkällä  tissimaidolla ja rakkaudella sain Emranin kolmen viikon sairastelusta vihdoin kuntoon.
Nyt olenkin ollut ihan ylivarovainen ettei vaan ole kylmä tai liian vähän vaatetta päällä kun ulos lähdetään. Emran tykkäisi olla vähillä vaatteilla ja nukkua pelkän vaipan kanssa mutta nyt olen yöksikin laittanut kunnolla pitkää päälle ettei vain palellu. Toinen syy yöpukuun on myös se että Emran osaa itse avata vaipan ja sitten on sänky märkänä ennen kuin ehdin huomata.

Täällä on nyt satanut ja ukkostanut muutaman päivän ja ilma viilentynyt ihan kivasti. Farkuissa ja t-paidassa kyllä pärjää vielä mutta on saanut jo takkiakin mukana kantaa. Emrania en ole enään ulos lyhyt hihaisella ottanut, päivällä ohuempi pitkähihainen ja illalla sitten takki päälle.

Y lopetti työt aikasemmassa ravintolassa ja nyt ollaankin päivät ja yöt kokoajan yhdessä ja se on vähän liikaa... Kinaa tulee kokoajan kaikesta ja sitten tulee sanottua pahasti. Tänään riideltiin niinkin vakavasta asiasta kuin perunamuusi!! Mä en tiedä miksi mulla on hermot niin kireällä ja mua ärsyttää ihan jokaikinen pienikin juttu mitä Y sanoo tai tekee ja tuntuu että Y oikein yrittää ärsyttää tahalteen lisää, sen mielestä on hauskaa ja söpöä kun mä olen vihainen mutta en mä jokapäivä jaksaisi kaikesta vääntää... Ja sitten mua ärsyttää kun Y katsoo joka yö leffaa tabletilta, tulee nukkumaan aamulla seitsämän-kahdeksan aikaan ja sitten haluasi nukkua tietysti kokopäivän, eikä auta vaikka nätistikkin olen yrittänyt sanoa asiasta. Musta vaan välillä tuntuu että mä teen ihan kaiken ja toinen vaan makaa. Herään aamulla Emranin kanssa, teen Emranille aamupalaa, kylvetän, puen, syötän, ulkoillaan ja samalla täytyy itsekin saada käytyä suihkussa, pukeuduttua, meikattua, syödä ja myös hoitaa kotia, tiskata, pestä pyykkiä (käsin kun ei ole konetta), tehdä ruokaa ja korjata sotkut jotka Y on yöllä valvoessaan saanut aikaan. Joo mä kyllä jaksan ja pystyn tähän kaikkeen, ei se ole mikään ongelma, olenhan mä Suomessakin yksin pärjännyt MUTTA se vaan saa mut niin vihaiseksi kun Y samaan aikaan mun tehdessä kaikkea niin vain nukkuu....
Ehkä mä valitan turhasta ja täytyy vaan tyytyä elämään mikä mulla on! Onhan mulla ihan täydellinen pienimies Emran joka saa päivän kuin päivän piristettyä.

Emran on nyt pienessä ajassa oppinut valtavasti kaikkea uutta, ei mitään suurta mutta ihanaa kattoa kun mun pieni vauva kasvaa ja ihailee maailmaa. Emran oppinut kierimään pitkin sänkyä, toisinaan hiukan rasittavaa kun koittaa nukuttaa ja toinen kierii karkuun ja kikattaa. Sormiruokailusta on kiinnostuttu ja vihdoin ne ruuat menee suuhun asti eikä vain lentele pitkin seiniä :D Myös normaaliruoka on alkanut maistumaan eikä ole tissillä jatkuvasti. Emran on nyt alkanut myös viihtymään enemmän itsekseen, keskittyy johonkin leikkiin ja on välillä yli puolikin tuntia ihan itsekseen omien lelujensa kanssa ja höpöttelee eikä vaadi seuraa. Aikaisemmin Emran ei ole viihtynyt edes pientä hetkeä, muutamaa minuuttia, itsekseen vaan aina pitänyt olla sylissä tai muuten viihdyttää.

Olen katsellut jo lippuja Suomeen mutta ihan hirveän hintaisia :( Mä niin haluaisin että oltaisiin joulu Suomessa ja uusi vuosi sitten taas täällä! Haluaisin Emranille kunnollisen ihanan perhe-joulun kaikkine perinteineen ja suvun ympärille. Mä en itse ole koskaan aikasemmin pahemmin joulusta välittänyt mutta nyt kun on Emran niin haluan kunnon joulun! Lahjat, joulupukki, joululaulut ja se tunnelma, sukulaiset ja rakkaus ympärillä! Y:tä tuskin tänäkään vuonna Suomeen tulen saamaan mutta silti jouluna haluaisin Suomessa olla ja sitten taas takaisin tänne Turkkiin Y:n luokse. Turkkilaiset ei pahemmin joulua vietä (ainakaan Y:n perhe) joten en ole Y:tä edes saanut ymmärtämään kuinka tärkeää mulle olisi saada viettää joulu Suomessa. Ja tietysti hänetkin mukaan haluaisin mutta en vaan jaksa enään yhtäkään paperijuttua tai muutakaan stressiä aiheuttavaa säätöä mun päähän tällähetkellä, ja mähän olisin suomessa vaan noin viikon niin eiköhän me sen aikaa erossakin selvitä kun kuitenkin ollaan pidempiäkin aikoja selvitty :)

Emran ei oikein tykännyt uuden takin sovittamisesta :D

En yhtään tykkää näistä turkin vauvakeinuista kun ei ole tossa jalkojenvälissä mitään :o ei voi kuin ihan pienet vauhdit antaa ja siltikin olla varovainen ettei luiskahda tosta välistä pois :/ (toi palkki siis nousee ylös)

Emranin bestis ;) emran rakastaa leikkiä tuon pojan kanssa Onnelassa..

Mulla on niin kova ikävä mun kisuja suomessa että pakko helliä kaikkia katukisuja täällä.. Emranin en vaan ole antanut niihin koskea vaikka onkin tosi kiinnostunut, ei tiedä mitä pöpöjä niissä on kun kadulla asuu..

Nää vohvelit on ihan parhaita 😜

Emppu ja isi puistossa

Käytiin Y:n uutta pikkusiskoa moikkaamassa. Yamur on nyt 4kk, niin söpö pikkuinen!

Emrania hiukan ujostutti ;)

Emran harjoittelee jo tyttöjen iskemistä ;)

Aamupalaa

Siihen se vihdoin simahti kun oli saanut tarpeeksi riehua ja kieriskellä ympäriinsä :D

Keskittyneenä ;)

Kävin shoppailemassa vähän lämpimämpää vaatetta emranille.. Edelleen kehun näitä LC Waikikin lastenvaatteita! Edullisia, kivan näköisiä ja hyvälaatuisia! Mä tykkään!!

Emran rakastaa mansikoita <3 ostin tommosen (en yhtään tiiä mikä mahtaa olla nimeltään) jutun jonne verkon sisään laitetaan esim.hedelmää ja sitten saa itse pitää kiinni ja syödä! Emran kiittää :)

Rakas pieni kuumepotilas

Viime postaukseen tuli melko paljon kommentteja, kaikki ei ollut edes julkaisukelpoisia. Kyselyjä että miksi päästän mieheni niin helpolla tuon tempun jälkeen jne. Ja jos joku nyt olettaa että odotan vain kotona ja otin Y:n avosylin vastaan niin asia ei tosiaankaan ole niin. Paljonpaljon keskustelua ja riitaa ollut ja mietin tosiaan että voinko enään luottaa ja ottaa Y:tä takaisin, asiat saatiin kuitenkin suht selviksi ja päätettiin jatka yhdessä. Päätöshän on kuitenkin meidän perheen sisäinen ja vaikka kuka lukija tulisi mua tyhmäksi haukkumaan niin se ei vaikuta meidän perheen asioihin mitenkään. En ajatellut tästä asiasta edes enempää avautua mutta koska tämä nyt niin monia mietityttää niin tän verran tästä sitten taas.. Voin vielä sanoa että asiat on edelleen hiukan kesken ja selvittely jatkuu, ajatellaan kuitenkin Emranin parasta ja katsotaan päiväkerrallaan miten elämä jatkuu, yhdessä vai erikseen. Emranin en halua näkevän yhtäkään perhe riitaa tai muutenkaan elämää kinastelun keskellä. Me yhdessä Y:n kanssa mietitään mikä on meille ja Emranille parhaaksi! Kaikki on nyt hyvin ja me eletään tosiaan päivä kerrallaan ja katsotaan miten asiat menee eteenpäin.

Mä olen vaan huolissani Emranista tällähetkellä. Viimeksi kun tultiin sieltä Y:n kotikylästä Ermenekistä niin Emran tuli kipeäksi. Ensin oli masuvaivoja ja sitten nousi kuume. Kuumetta oli muutaman päivän mutta meni ohi ja jatkui normaalina flunssana. Nyt kuitenkin kuume noussut korkeaksi uudelleen ja nuha/yskä vain jatkuu ja jatkuu.. Neljä kertaa ollaan nyt käyty lääkärissä, tätä sairastamista kuitenkin kestänyt jo reilu kaksi viikkoa, ja jokakerta määrätään vain kassillinen uusia lääkkeitä mutta mikään ei tehoa. Toisella käynnillä käskettiin lopettaa aiempi antibiootti koska se ei tehoa. Edellispäivänä saatiin uusi kuuri joka toivottavasti tehoaa. Verikokeet otettiin sairaalassa kun vaadin niitä ja ne olikin ihan sekaisin, vain muutama arvo oli normaali. Eilen nousi kuume taas 39 asteeseen ja käytiin lääkärissä uudelleen, nyt sanoivat että jollei maanantaihin mennessä kuume laske niin ottavat Emranin sisälle sairaalaan.
Katselin jo lentoja Suomeen kun terveydenhuolto täällä ei näytä toimivan mutta lääkäri oli sitämieltä, ettei suosittelisi lentämistä näin nuhaisen lapsen kanssa :( No maanantaina katsotaan miten edetään ja jollei mitään tapahdu niin lennän Suomeen hoitoon!
Mulla itsellänikin on joku ihme Super-flunssa kun kestänyt jo kaksi viikkoa ja loppua ei näy, kuumetta ei kyllä ollut kuin muutama eka päivä mutta niistäminen ja väsymys vaan jatkuu... Ihmettelen vaan ettei Y ole tullut kipeäksi kun ollaan kuitenkin päivittäin yhdessä ja nukutaan samassa sängyssä ym.

Muuta ei sitten olekaan tapahtunut, ollaan vain kotona ja sairastetaan. Iltasin kun ulkona viilenee niin ollaan käyty ulkoilemassa kun meillä sisällä on tosi tuskaisen kuuma, ilmastointi on rikki ja huoltajien piti tulla eilen mutta eipä näkynyt.

 Ekat lääkkeet

 Toisella käynnillä hengiteltiin hiukan astma lääkettä ja vesihöyryä

 pikkupotilas nukahti isin kainaloon

 leffa herkkuja ;)

 lisää lääkkeitä

 Obassa markkinoilla

 Hiukan jo pirteämpänä..

Käytiin satamassa iltakävelyllä ja lyhyellä veneretkellä

Emran ja mummi veneessä

Seni cok seviyorum askim benim

"Äiti anto mun itse syödä perunamuussia ja nyt sitä on jokapaikassa..ällöttävää..."

Sairaalassa

fish spa ;)



Kuumeinen muru

Dondurma. Aitoa jäätelöä nam!