Rakas pieni kuumepotilas

Viime postaukseen tuli melko paljon kommentteja, kaikki ei ollut edes julkaisukelpoisia. Kyselyjä että miksi päästän mieheni niin helpolla tuon tempun jälkeen jne. Ja jos joku nyt olettaa että odotan vain kotona ja otin Y:n avosylin vastaan niin asia ei tosiaankaan ole niin. Paljonpaljon keskustelua ja riitaa ollut ja mietin tosiaan että voinko enään luottaa ja ottaa Y:tä takaisin, asiat saatiin kuitenkin suht selviksi ja päätettiin jatka yhdessä. Päätöshän on kuitenkin meidän perheen sisäinen ja vaikka kuka lukija tulisi mua tyhmäksi haukkumaan niin se ei vaikuta meidän perheen asioihin mitenkään. En ajatellut tästä asiasta edes enempää avautua mutta koska tämä nyt niin monia mietityttää niin tän verran tästä sitten taas.. Voin vielä sanoa että asiat on edelleen hiukan kesken ja selvittely jatkuu, ajatellaan kuitenkin Emranin parasta ja katsotaan päiväkerrallaan miten elämä jatkuu, yhdessä vai erikseen. Emranin en halua näkevän yhtäkään perhe riitaa tai muutenkaan elämää kinastelun keskellä. Me yhdessä Y:n kanssa mietitään mikä on meille ja Emranille parhaaksi! Kaikki on nyt hyvin ja me eletään tosiaan päivä kerrallaan ja katsotaan miten asiat menee eteenpäin.

Mä olen vaan huolissani Emranista tällähetkellä. Viimeksi kun tultiin sieltä Y:n kotikylästä Ermenekistä niin Emran tuli kipeäksi. Ensin oli masuvaivoja ja sitten nousi kuume. Kuumetta oli muutaman päivän mutta meni ohi ja jatkui normaalina flunssana. Nyt kuitenkin kuume noussut korkeaksi uudelleen ja nuha/yskä vain jatkuu ja jatkuu.. Neljä kertaa ollaan nyt käyty lääkärissä, tätä sairastamista kuitenkin kestänyt jo reilu kaksi viikkoa, ja jokakerta määrätään vain kassillinen uusia lääkkeitä mutta mikään ei tehoa. Toisella käynnillä käskettiin lopettaa aiempi antibiootti koska se ei tehoa. Edellispäivänä saatiin uusi kuuri joka toivottavasti tehoaa. Verikokeet otettiin sairaalassa kun vaadin niitä ja ne olikin ihan sekaisin, vain muutama arvo oli normaali. Eilen nousi kuume taas 39 asteeseen ja käytiin lääkärissä uudelleen, nyt sanoivat että jollei maanantaihin mennessä kuume laske niin ottavat Emranin sisälle sairaalaan.
Katselin jo lentoja Suomeen kun terveydenhuolto täällä ei näytä toimivan mutta lääkäri oli sitämieltä, ettei suosittelisi lentämistä näin nuhaisen lapsen kanssa :( No maanantaina katsotaan miten edetään ja jollei mitään tapahdu niin lennän Suomeen hoitoon!
Mulla itsellänikin on joku ihme Super-flunssa kun kestänyt jo kaksi viikkoa ja loppua ei näy, kuumetta ei kyllä ollut kuin muutama eka päivä mutta niistäminen ja väsymys vaan jatkuu... Ihmettelen vaan ettei Y ole tullut kipeäksi kun ollaan kuitenkin päivittäin yhdessä ja nukutaan samassa sängyssä ym.

Muuta ei sitten olekaan tapahtunut, ollaan vain kotona ja sairastetaan. Iltasin kun ulkona viilenee niin ollaan käyty ulkoilemassa kun meillä sisällä on tosi tuskaisen kuuma, ilmastointi on rikki ja huoltajien piti tulla eilen mutta eipä näkynyt.

 Ekat lääkkeet

 Toisella käynnillä hengiteltiin hiukan astma lääkettä ja vesihöyryä

 pikkupotilas nukahti isin kainaloon

 leffa herkkuja ;)

 lisää lääkkeitä

 Obassa markkinoilla

 Hiukan jo pirteämpänä..

Käytiin satamassa iltakävelyllä ja lyhyellä veneretkellä

Emran ja mummi veneessä

Seni cok seviyorum askim benim

"Äiti anto mun itse syödä perunamuussia ja nyt sitä on jokapaikassa..ällöttävää..."

Sairaalassa

fish spa ;)



Kuumeinen muru

Dondurma. Aitoa jäätelöä nam!

Mutlu aile - onnellinen perhe

En oikein tiedä mistä aloittaisin.. Muutamaan viikkoon ei ole ollut aikaa eikä energiaa tänne kirjoitella, voin sanoa että on ollut kyllä melko raskasta muutama viikko. Mutta nyt kaikki hyvin tai ainakin jo paranemaan päin joten pystyy keskittymään muuhunkin kuin vain päivästä seuraavaan selviytymiseen..

No mä aloitan ihan alusta, siitä kun viimeksi oli ne Emranin testit, kaikki oli hyvin onneksi :) Ei diabetesta eikä mitään vikaa kilpirauhasessa, hemoglobiini oli hiukan matala mutta pitää saada Emran vain syömään enemmän oikeaa ruokaaa ja vähemmän maitoa. Myös mun oma laihtuminen ja anemia vaikuttaa Emranin raudan saantiin mun maidon kautta.
Lennot tänne meillä sujui paremmin kuin osasin odottaa. Emran oli koko matkan kuin enkeli. Puoli kahden aikaan heräsi yöllä ihmettelemään lentokonetta ja annoin sitten hetken leikkiä ja tutkia ennen kuin koitin saada takaisin nukkumaan. Kolmen jälkeen yöllä oltiin Antalyassa ja sieltä transferilla kohti alanyaa. Eka yö oltiin Emranin kummitädin luona ja sitten heti aamulla lähdettiin omaa kotia etsimään. Nopeasti löytyi mieluinen koti, hyvällä paikalla keskustassa ja oli suht edullinenkin.
Tämä kuumuus tuntui alkuun tosi tuskaiselta, hiestä märkänä ihan kokoajan. Emran ei paljoa kuumuudesta välittänyt vaan oli onnellinen kuin paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä Emran rakastaa tätä huomiota jota täällä saa, kaikki tulee ihastelemaan ja ottaa syliin ja hyppyyttää.

Meidän onnea vain varjosti epätieto. Kun saavuttiin Turkkiin en kuullut Y:stä yhtään mitään. koko tänä aikana kun täällä ollaan oltu niin en saanut yhteyttä Y:hyn, en halunnut blogiin kirjoittaa osittain tästä syystä koska sitten kaikki olisi vaan kyselleet enemmän enkä itsekään tiennyt mitä tapahtuu. Enkä myöskään nyt aio syytä tähän kirjoittaa koska uskon että tilanteen aiheuttaja myös lukee tätä tekstiä. Ole sinä vain tyytyväinen aiheuttamaasi draamaan mutta tämä vielä selvitetään kun sinut jostain käsiini löydän!. Mulla ja Y:llä on kaikki nyt hyvin, asutaan yhdessä ja mietitään tulevaa Suomeen lähtöä. Eilen vihdoin sain Y:n kotiin ja saadaan taas olla koko perhe yhdessä ja onnellisia.
Ensi kuussa muutetaan johonkin toiseen kaupunkiin ja Alanyan paskanpuhujat saavat jäädä tänne ihan keskenään. 
Täällä vietetään nyt bayramia eli uhrijuhlaa, monet paikat on kiinni kun on "pyhä" ja ihmiset lähtevät kotiinsa juhlimaan. Mekin lähdetään huomenna Y:n kotikylään Ermenekkiin syömään lammasta ja viettämään aikaa perheen kanssa.

Ihanaa olla taas onnellinen, viimeiset viikot on ollut ihan yli raskaita, onneksi mulla oli oma äiti täällä tukena ja auttoi jaksamaan ja tietenkin Emran piristi jokaista päivää. Emrankin ollut tosi huonolla tuulella kun vaistonnut mun hermostuneisuuden. Pääsin myös ekaa kertaa Emranin syntymän jälkeen ulos tuulettumaan ja se teki hyvää kaiken paskan keskellä, äiti halusi jäädä yöksi Emranin kanssa ja mä lähdin Emranin kummin kanssa satamaan discoihin. Alkuun pelkäsin että miten Emran selviää yön ilman mun maitoa mutta hyvin se oli mennyt, ei ollut itkenyt eikä mitään.
Saatiin myös täällä esiintymässä ollut Ilpo Kaikkonen meidän mukaan satamaan ;) Oli kiva ilta/yö :)

Tänään aion illalla kuunnella mun pavekkeelta kun yö-yhtyeen Olli laulaa yön biisejä tossa vieressä baarissa ja nauttia siitä että kaikki on taas hyvin, viime maanantaina kuuntelin Emranin kanssa samoja biisejä ja oli tosi huono fiilis. Yön biisit on aina ollut mulle kauhean ahdistavia kun niitä joskus lapsuudessa kuullut kaiken ei-niin-hyvän olon keskellä. Tässä parvekkeella istuin  Emran sylissä ja Olli lauloi ihmisen poikaa; "voi kumpa matkas onneksi koituis, vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisampi kuin isäs milloinkaan, kumpa oppisit ajattelmaan", kyyneleet silmissä. Tänään saan kuunnella saman mutta paremmalla mielellä.

Voi olla että myöhemin palaan tähän Y:n kuvioon ja tarkennan asioita mutta nyt en sano muutakuin että yhdessä ollaan ja kaikki on taas hyvin. Mun pieni perhe on mulle kaikista täkein ja olen valmis tekemään sen eteen ihan mitä tahansa.

Kuvia ei paljoa ole tullut otettua eikä instagrammiin ole jaksanut mitään laittaa mutta tilanne muuttuu ja nyt alkaa taas kuviakin tulemaan :)

Emran ja Tilla-täti

Obassa syömässä

Sivistyneesti viinillä Tillan kanssa ;)

Ilpo kaikkonen

Emran rakastaa uimista <3

Rakas <3 parturin tarpeessa....

Murut <3

+++++++++++++++++++

Instagram: repeq

Emranin verikokeet

Lähtö lähenee, enään muutama päivä ja päästään KOTIIN <3 Vai päästäänkö sittenkään? Käytiin Emranin 8kk lääkärineuvolassa ja siellä huolestuttiin Emranin pituudesta. Paino on mennyt jo pitkään yläkäyrillä, mutta siitä ei ole huolta kun tasaantuu kuulemma Emranin lähtiessä liikkeelle, mutta nyt meni pituus +2 käyrälle. Pituutta tullut kuukaudessa 2,5cm ja lääkäri määräsi meidät sokeri- ja kilpirauhas labroihin. Emran nyt 8kk neuvolassa siis 75,3cm, 13,2kg ja pää ymp. 47cm. Mun ja Y:n pituuksien mukaan Emran on liian iso :o

Käytiin siis eilen (maanantaina) ottamassa ne verinäytteet ja huomenna pitäisi saada tulokset. Toivon vaan niin paljon että mun pienellä on kaikki kunnossa! Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ihan kamala, Emranin piti paastota eikä saanut kuin vettä antaa, normaalisti Emran syö useamman kerran yössä ja nyt ei saanut. Herättiin 4-5 kertaa itkemään mutta onneksi sain vain rauhoiteltua ja suht nopeasti Emran nukahtikin uudelleen. Hiukan kuuden jälkeen ei sitten enään unta saanut niin noustiin ylös leikkimään ja 8.45 oli aika labraan. Ei ne täällä meidän terveyskeskuksessa Emranilta suonia löytäneet, molemmista käsistä yrittivät ja voi sitä lohdutonta itkua kun ei pieni ymmärrä miksi väkisin pidetään kiinni ja sattuu. Meidät lähetettiin sitten Raisioon tk:hon ja siellä saivat sormenpäästä otettua näytteet. Nyt vain jännityksellä odotetaan huomista...

Muuten Emran sai neuvolassa paljon kehuja. Emran on oppinut istumaan ilman tukea ja neuvolatäti oli ihmeissään kun Emran osaa jo taputtaa :D

Huomenna mulla on kampaaja ja äiti lupasi sen aikaa olla Emranin kanssa. Sitten täytyy hiukan ostella tuliaisia Turkkiin ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan. Torstaina mennään vielä Uuteenkaupunkiin käymään ja sunnuntaina lähtee lento klo 17.10. Niin ne 90 päivää on taas kulunut vaikka välissä meinasi epätoivo iskeä. Nyt vaan hermoilen niitä Emranin tuloksia, toivotaan parasta..

Emran ja isomummi <3

Tiskaus apuri :D

"En mä syö hiekkaa... Miten niin..." Tämä kuva valittiin myös vauvalehden viikonvauvaksi instagramissa ;)